Miten teilla meni eka yo synnarilla vauvan synnyttya, saitko nukuttua vai valvoitko ihastellessa uutta vauvaa vaikka vasymys painoi paalle?

aika hyvin taisin saada unta kun olin niin väsynyt. Mulla siis ollut vauvat lastenosastolla. (ei, ei ole kaksoset). Ihan täysiaikaisena syntyivät ja ovat terveitä mutta silloin syntyessä oli ongelmia. Ei siitä sen enempää etten pelottele ketään.

iukasti rintaan, että eihän siinä nukuttu :) Ekana yönä söi rintaa 5 tuntia putkeen! Sitten pikku tauko ja ei ku uudestaan.

Toisena yönä sitten naapurivuoteen vauva huusi :( Kolmantena yönä tuli uusi naapuri kesken yötä ja hoitajan kanssa keskustelivat isoon ääneen vaikka kuinka kauan.



Esikoisen kanssakaan en oikein osannut nukkua siellä sairaalassa. Vaikka unta olisin kummankin synnytyksen jälkeen kaivannut.

Kotiin on ollut moolemmilla kerroilla helpotus päästä, olisin lähtenyt aikaisemminkin jos vaan olisin päässyt.

että tuossa se nyt on. Välillä painoin vanhasta tottumuksesta kädellä mahaa, että potkiiko vauva. :)

sekosin.

Seuraavatkin tuli nukuttua surkeesti, jotain vartin pätkiä lähinnä. Oltiin perhehuoneessa ja en saanu särkylääkettä, ukko valitti ku on huono sänky... Mulla oli perkeleelliset kivut episiotomian jälkeen. Onneks sieltä pääs himaan. Seuraavan jos synnytän ni lähden samantien himaan, kun ei siellä edes opastettu paljoo missään vauvanhoitoon liittyvässä.

kaiken sen tohinan jälkeen vauva meni vauvalaan ja me perhehuoneeseen. Aikoivat tuoda vauvan yöllä syömään jos herää mutta vauvapa väsyneenä nukkui aamuun saakka.



Aamulla olikin sitten iso hätä, että onko vauvalla kaikki hyvin, kun eivät tuoneetkaan sitä yöllä!!



Sieltä se kuitenkin vauvalasta löytyi hyvissä voimissa. :)



Eli nukuin ensimmäisen yön kuin tukki!!

Synnytin kahden aikaan päivällä. Heti kun mut oli ommeltu, päästiin lepohuoneeseen. Mies piti nukkuvaa vauvaa sylissä ja mä nukahdin. Nukuin koko illan, välillä heräsin syöttämään vauvaa. Mulla oli niin nopea synnytys että ilmeisesti adrenaliini ei kauheesti ehtinyt jylläämään.



Oltiin perhehuoneessa ja nukuin myös muina öinä hyvin. Mutta olenkin ilmeisesti poikkeus :)



Mut nukkuminen kyllä kannattaa, maito nousee paremmin levänneelle äidille! Omalle vauvalle ei tarvinnut antaa lisäruokaa yhtään.

hyvin unta vaikka olin todella väsynyt. Se johtui lähinnä siitä, että en lainkaan viihtynyt sairaalassa, enkä " osaa" hyvin nukkua vieraissa paikoissa, minulla on kotonakin tietyt rutiinit ja joka ilta tietoisesti nautin ikiomasta sängystäni :).

Lapsi nukkui, eikä itkenyt öisin.

Heti kotiin päästyä nukuin senkin edestä sitten!

ja osastolle pääsin kahden aikaan yöllä. Valvoin koko yön ja olin aivan puuduksissa. Lapsi oli hoitajien luona ensimmäisen yön mutta en silti pystynyt nukkumaan.

esikoisesta pääsin osastolle n. klo 5 ja klo 6 nukuin kuin tukki. Pikkukakkosesta pääsin osastolle klo 2 ja klo 3 nukuin kuin tukki.



Etskapotskanks:n synnärillä iltayöstä tai yöllä syntyneet vauvat menevät ensimmäiseksi yöksi vauvalaan. Hyvä niin. Minä en ainakaan olisi saanut nukuttua, jos vauva olisi ollut vieressä.

Ajattelin mukamas pirteänä, etten varmaan saa unta, kun ei väsytä. Ja hah, uni on tullut melko joutuisasti. Sain nukuttua jonnekkin 4-5 asti, kunnes huonetoveri tuli. Sen jälkeen en oikein sinä yönä nukkunut. Meillä ei ole vauvan takia tarvinnut valvoa, mutta toinen yö kotona, kun vauva heräsi yöllä syömään, itse rupesin syötön jälkeen touhuamaan omiani. Valvoin siinä sitten noin 24 tuntia putkeen... Pienissä hormooni-pöhnissä kenties :)

Vauvakin oli huono nukkumaan, eli valvottiin yhdessä kaiket yöt.

Olin sairaalassa kaksi yötä, ja niinä nukuin yht 1-2 h. Ei edes väsyttänyt, ne hormoonit..

ja olin nukutuksesta plus verenhukasta tokkurainen vielä seuraavana päivänäkin, en jaksanut tehdä mitään. Vauva tuotiin luokseni vain syöttöjen ajaksi.



Toisessa synnytyksessä nukuin vain pari tuntia synnytyksen jälkeen ja sitten olin kuin elämäni kunnossa pirtsakkana.

Ekan kanssa vielä hiippailin pystyssä ja kanniskelin vauvaa ja kun aamulla hoitaja tuli niin sai heti tilata siivoojan, huoneen lattia oli täynnä jälkivuoto-tiputteluja... Nolotti kyllä itseäkin, kun tulivat. Toisten lasteni kanssa olen sitten ymmärtänyt pysyä pedissä sen ekan yön.