Kun lapset kasvaa ja muuttavat pois kotoa, otatko kotiavaimet heiltä pois?

Minulta ei koskaan varsinaisesti otettu avainta pois, mutta äitini taisi ehdottaa, että antaisin avaimeni pikkusiskolleni, jolla omaa avainta ei ollut. Olin siis silloin jo muuttanut pois kotoa. Lapsuudenkotini vara-avain löytyy edelleenkin autotallista samasta vanhasta paikasta jossa se on ollut iät kaiket, eli sisälle kyllä pääsen jos tarvetta on, ja saan mennäkin lapsuuden kotiini ilmoittamatta ja vaikka vanhempani olisivatkin pois.



Jotenkin olis hassua, että jos vanhempien luona on asunut 18 vuotta, niin pois muutettuaan ei enää saisi mennä vanhaan kotiinsa tuosta noin vaan, jos tarvetta on.



Toisaalta itse en ole joutunut näitä juttuja miettimään kovin paljoa, kun asutaan niin kaukana sekä mun lapsuudenkodista että anoppilasta ;)

Sekä miehellä että minulla on myös avaimet lapsuudenkoteihimme! Mulla oli jopa anoppilan avain, kävin siellä lukioaikana viettämässä hyppytunnit. Taloyhtiö vaihtoi lukot, joten uutta avainta en enää kaivannut :)



Meillä on myös molempien vanhemmilla avaimet rakenteilla olevaan kotiimme.

Onhan se hyvä olla jo vara-avaimena ja talonvahtimistarpeiden kannalta. Ja kun hän tulee sitten käymään niin onpa aina avain valmiiksi käsillä kun menee ja tulee ovesta.



Kuitenkin varmaan toivoisin, että ilmoittelee aina tulostaan etukäteen, ellei nyt sitten ole aina jotain vakiopiipahdusaikaa. Riippuu niin paljon siitä, miten kaukana tai lähellä sitten asuu.



Minulla ja miehelläni on edelleen lapsuudenkotiemme avaimet ja asutaan sen verran kaukana, että aina ilmoitetaan tulostamme etukäteen.

Minullakin on avaimet äitini ja tätini koteihin ja isän kakkosasuntoon, miehellä isänsä luo.

Appiukko teetti mulle aika pian oman avaimen kun aloitin mieheni kanssa seurustelun, jotta voisin kulkea vapaasti. Mulla on myös avain omaan entiseen kotiini ja menen yhä sinne kuin kotiini.

itselläni 37v. on edelleen lapsuudenkodin avaimet, mutta vanhempieni luo en mene kuin omaan kotiini, vaan soitan kelloa tai etukäteen ilmoitan, että olen tulossa.

Lapset ovat aina tervetulleita kotiimme, myös silloin kun emme itse ole paikalla. On myös kätevää, jos jollakulla läheisellä on vara-avain kotimme siltä varalta että oma avain hukkuu.



Meillä on mieheni kanssa avamet lapsuudenkoteihimme. Itse soitan aina ovikelloa eli en mene omin lupineni sisälle. Vanhempani matkustelevat paljon, joten käyn usein kastelemassa kukat, syöttämässä kissan ja hoitamassa postit eli avaimella menen sisälle, jos on tarvetta.



Mieheni menee anoppilaan aina omilla avaimilla, kerran häntä tästä " toruin" anopin kuullen ja anoppi ihmetteli, hänestä se olikin ihan luonnollista. On maalta kotoisin ja tottunut siihen että ovet on auki aina kaikille tulijoille. Kaupungissa se ei päde, mutta omat lapset saavat kuulemma kulkea ovesta omin luvin.

Meilläkin oli lapsuudenkotiin avaimet vaikka emme enää siell' asuneet.

tai riippunee missä olosuhteissa lähdetään. Minulla on vielä avain lapsuuden kotiini (35v)

Minullakin on edelleen avain vanhempieni taloon, samoin isovanhempieni.

Kätevää, voi käydä kotivahtina jos matkalla. Itsellä ei ole, koska vanhempani muuttivat ja saivat vain 2 avainta (jättävät kyllä toisen meille jos ovat pidempään poissa kotoa)

mökkien ja minun mummonikin. Osaamme kyllä kysellä ja soitella että milloin on sopivaa tulla.

annetaan omat avaimet lapselle ja muutamme itse muualle. Meillä yksi lapsi.

Mulla on omien vanhempieni kotiin avaimet, mutta en ole koskaan saanut tuoda sinne ystäviäni kysymättä, edes ovelle kääntymän ja muutettuani pois äiti on myynyt kirpputorilla kotiini jättämiä vaatteita ja tavaroita. Lupaa kysymättä.



Ei tunnu kivalta ei.

Ei oteta. Meillä on molemmilla myös avaimet lapsuuden koteihin.

Jos hän asuu lähellä, saa pitää vara-avaimen, mutta ei tulla sillä sisään paitsi jos olemme matkoilla. Jos asuu kauempana, otamme avaimen pois.



Meillä ei kummallakaan ole avainta vanhempiemme kotiin. On ollut tosin puhetta siitä, että anoppi antaisi meille avaimen, koska hän alkaa olla huonossa kunnossa ja sekin päivä voi tulla, jolloin hän ei pysty tulemaan ovea avaamaan.

ja minulla vanhempieni kotiin.

ja mieheni vanhempien kotiin.

Tai siis riippuu kai vähän tilanteesta. Itse luovuin oman lapsuudenkotini avaimesta kun menin naimisiin (21v.), jotenkin sen jälkeen oli niin vahvasti oma koti ja vanhemmille mentiin enää kyläilemään, silloin ei siis enää ollut tarvetta päästä sinne jos he eivät ole kotona. Miehellä ei ole ikinä kotiavaintaan ollutkaan, sillä heillä äiti on _aina_ kotona. Tai no kerran viikossa käy ruokakaupassa...