Aina käytyäni av:lla tunnen itseni hyväksi äidiksi.

Tänään olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että en ole vienyt lasta ulkoilemaan, koska olen flunssassa, enkä jaksanut. Samasta syystä poika (melkein 2v) sai purkkiruoan ja me miehen kanssa syötiin pitsat. Ja tätäkin mietin, että olisinhan nyt voinut edes laittaa salaattia, ettei pelkkää valmisruokaa vaan...



Ja sitten täällä näkee näitä ketjuja: 2v yksin yössä etsimässä äitiään, pitkä ketju lapsiaan läpsiviä äitejä, ja isätkin näyttäytyvät tämän palstan valossa aika kelvottomalta sakilta.



Tämä on minulle kuin terapiaa:auttaa laittamaan asioita oikeisiin suhteisiin. Ja muistan olla kiitollinen meidän perheestä, jossa asiat ovat enemmän kuin hyvin.