Miehet auttakaa naista hädässä!
Eli kysymykseni on ihan parisuhdeneuvontaa. Mieheni ei halua mua kuin 1-2 kertaa viikossa ja minä olen seksiä vailla joka päivä (enkä saa kuin tekosyitä selitykseksi). Sitten kun ollaan rakasteltu (yleensä silloin kun mies tekee aloitteen, kun mun aloitteesta ei suostu) seuraavana aamuna saattaa raivota jostain pikku asiasta. Se satuttaa aivan järjettömästi, samoin kuin tuo että joudun kerjäämään seksiä.
Joten jos nyt laitankin jalat ristiin, enkä käy pyytämässä seksiä, enkä suostu seksiin hänen kanssaan? (en ole ikinä kieltäytynyt seksistä tämän 15 vuoden aikana, joten reaktiota en tiedä). Miten käy? Tuleeko ero, vai alkaako mies kohtelemaan mua paremmin? Vituttaa tällänen jalkarättinä olo ja arvostuksen puute.
Kommentit (7)
..useampiakin mitä vois koittaa.. jos välität kaverista ja suhteestanne niin:
1. keskustelkaa ja sopikaa jatkotoimista
2. _toteuttakaa_ mitä ikinä sovittekin
3. keskustelkaa onko onni lisääntynyt
jos kaveri ei ole niin rakas ja pettäminen ei kirvele liikoja, niin seksiseuraa löytyy kyllä aivan varmasti ja helpostikin.. puuttessa kärvistely ja jatkuva torjuminen kyllä tappaa ajan myötä sitten koko suhteen.
m40
Tuli sitten eilen keskusteltua parin promillen humalassa. Tuli purettua patoutumia ja sain vissiin miehelle taottua päähän muutamia asioita. Ja sain syynkin selville hänen käytökseensä.
Sain sitten mukavan pervoa seksiä yöllä ja tänään on käynyt puristelemassa mua muutaman kerran ja jopa kehunut ulkonäköäni. Hoitanut lapsia ja antanut mun levätä "rankan" yön jälkeen. Kohdellut ihan kunnioittavasti.
Nyt mies on saunaillassa ja tulee tossa puolen yön jälkeen kotiin ja uskoisin, että taidan saada sillonkin.
Olin loukannut hänen tunteitaan alkuvuonna niin pahasti, että hän epäili rakkauttani ja minä taas epäilin hänen rakkauttaa hänen käytöksensä takia... onneksi kaikki selvisi. Rakastan häntä niin paljon.
- ja naituna oltu jo 25-vuota, mutta viimeiset 5 ovat olleet aika turhauttavia. . . Menee elämisen halu !
ah, ihana mieheni ja kuinka lähellä olinkaan jättää hänet...
ah, ihana mieheni ja kuinka lähellä olinkaan jättää hänet...
Täältä kun löytyy "jätä moinen sika"-ohjeita aina, olipa kyseessä likaiset sukat pyykkikorin vieressä tai nyrkillä pahoinpitelevä sekopää.
Nykyiset parisuhteen ongelmaratkaisumallit on yhtä avuttomia kuin tuotantopaineiset lääkärit: korjataan näkyvin oire jollain pillerillä, mutta ei selvitetä syytä joka oireen aiheuttaa.
...voi tätä ihanuutta... sori kun leuhkin mutta pakko hehkuttaa kun olen niin ONNELLINEN!
mutta mitä menetettävää sulla on? jos tilanne ahdistaa sinua kovasti etkä tällaisessa tilanteessa pysty enään elämään (hatun nosto että oot kestäny 15 v.) niin sen kun kokeilet mitä tapahtuu. ainakin tilanne kehittyy johonkin suuntaan. (oletan siis että asiasta on yritetty keskustella jo )
ja onko se sitten sinun arvoisesi parisuhde jos koet olevasi täysin alistettu.
omalla kohdalla ajattelisin että joko mies tajuaa tilanteen ja hommataan muutosta siihen tai sitten on parempi olla erillään. mutta se nyt on vain mun mielipide.