Mies ilmoitti haluavansa avioeron

kuullostaa että miehelläsi on jonkinmoinen mielenterveysongelma

mutta ongelma taitaa olla tässä se että potilaan pitäisi ymmärtää oma tilansa ja suostua syömään lääkkeitä.

Ole onnellinen että pääset tuollaisesta eroon. Todennäköisesti mies tulee vainoamaan sinua pitkään ja vinkumaan takaisin, mutta nyt sinun ja lasten on parasta aloittaa oma elämä!

olen ihan vastaavan miehen lapsena sitä mieltä, että eroa miehestäsi. Mikään ei ole kamalampaa lapselle kuin joutua KOTONAAN pelkäämään !!!! Itse pelkäsin 20 vuotta, joka ilta sain itkeä itseni uneen kotona. Aina, kun näimme veljen kanssa, että isä tulee kotiin, niin alkoi se pelko huutamisesta ja raivoamisesta ja muusta henkisestä väkivallasta. Tämä on vaikuttanut koko mun elämään. Mitään suhdetta en pysty miesten kanssa ajattelemaan, kun aina riidan tullessa menen niin lukkoon ja järkyttyneeksi ja alan itkemään ja säälimään itseäni..



Tuollaine kusipää ukko pihalle ja heti, jos yhtään välität lapsistasi !!!

että konsultoisin jotain mielenterveysasiantuntijaa, muttaisin lapsineni pois kotoa ja mikäli asiantuntijan mielestä miehesi tarvitsee apua, koittaisin suostutella miehen hakemaan hoitoa. Mikäli mies menee mukisematta lääkäriin ja asiat rullaavat, miettisin yhteiseloa uudestaan.

myös vievänsä lapset mukanaan. Lapset rakastavat isäänsä kovasti, mutta pelkäävät tämän raivonpuuskia. Minä en missään nimessä luovuta miehelle lapsia. Eli siitä tulisi taistelu. Onko tällaisessa tilanteessa minulla mitään mahdollisuutta saada yksinhuoltajuutta? Epäilen että yhteishuoltajuus ei tule kysymykseen, mies osaa halutessaan olla tosi päällepäsmäri ja hankala.



Hän korostaa usein sitä miten hyvä ja erinomainen mies hän on, kun tekee kotitöitä, ei tuhlaa rahojaan ja miten moni yh arvostaisi hänen kaltaistaan miestä. Minä en kuulemma arvosta, kun en anna seksiä joka päivä. Miten on yh:t, arvostaisitteko?



Ihmettelen...Vasta suunnittelimme syksyn tekemisiämme pojan kouluunmenon kannalta ja nyt sitten avioero...Rakastan häntä, mutta nyt taitaa kamelin selkäkin katketa...menkööt mökit ja asunnot...



ap

jättää hakematta lapset päiväkodista, jne.

Meillä on yhteishuoltajuus, mutta erikseen on määritelty se, että äiti saa päättää lasten asumisesta, ei yökyläilyjä isän luona, eivätkä lapset saa matkustaa isänsä kanssa.

Tsemppiä sulle, ap. Elämäsi paranee kun pääset tuollaisesta kuonasta eroon.

kenkää tollaselle. ajattele sitä rauhaa jonka lasten kanssa saatte. mies ei ole sua ansainnut. tsemppiä!

Olen nimittäin itse käyttäytynyt edellisessä liitossani (loppuaikoina) ihan samalla tavalla. Yritin ja yritin mutta hermo ei kestänyt ja tuli tiuskittua kaukille kotona vaikkei kukaan tehnyt mitään väärin.

Eron jälkeen en ole enää moista itsessäni huomannut.



Koita keskustella miehesi kanssa syvällisesti. Tuntuuko hänestä että kaipaa elämäänsä jotain? Onko elämä liian tylsää? Kysy voisitteko yhdessä tehsä asialle jotain?



Ja kerro myös kuinka pahalta sinusta tuntuu.

Kyllä kuulostaa todella siltä, että sinä olet nyt aivan liikaa miehesi " tossun alla" ja annat hänen pitää sinua otteessaan. Nyt otat ohjat käsiisi ja ilmoitat, että avioero sopii hyvin, mutta lapsia et tule saamaan. Mieti olisitko todellakaan onnellinen tuollaisen miehen kanssa, jatkuvan pelon vallassa ja uhkailun ja vähättelyn ja alistamisen. Nyt annat sen loppua heti. Sanot että joko avioero, tai sitten on tilanteen kotona muututtava radikaalisti, miehen / molempien mentävä johonkin terapiaan tms. Et jää alakynteen! Kuulostaa ihan siltä, että pian miehestäsi saattaa tulla myös väkivaltaisia piirteitä esiin =(

Meilläkin meinaa välillä mennä sellaiseksi, tosin yritän kynsin hampain olla suostumatta siihen. Syy tällaisen käytöksen pulpahteluun on miehellä selvä: miehelläni on ollut mieleltään pahasti sairas isä, jota koko perhe joutui varomaan ja miellyttämään - yleensä kai siinä onnistumatta.



Voisitko todella keksiä jonkin ulkopuolisen paikan jossa puhuisit ja selvittäisit itsellesi asiaa. Mielenterveystoimiston? Niihin on kai kyllä todella vaikea päästä. Tai käy lukemassa netistä narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkit. Jos ne vaikka auttaisivat sinua hahmottamaan tilannetta.

koska tunsin yhden narsistin ja narsistit eivät kestä minkäänlaista kilpailua.



Mutta tuo maanisdepressiivisyys voisi sopia. Olen joskus epäillyt hänen isäänsä maanisdepressiiviseksi, hänellä on äärimmäisen masennuksen kausia ja sitten aivan hirveätä virtaa pursuavia jaksoja. Mieheni ihmetteli sitä aikoinaan itsekin, mutta nyt ei näe itsessään näitä piirteitä.



Mutta voivatko sellaisen ihmisen mielialat vaihdella tuosta vain? Ymmärrän jos on väsynyt ja ärähtelee, mutta kohtuuttomat raivonpuuskat käyvät yli ymmärryksen.



ap

Minun äitini jätti isäni mm. ap mainitsemista syistä. Myöhemmin isälläni diagnosoitiin skitsofrenia. Äiti oli kanssani jo tuolloin kuitenkin karannut kauas ja jouduin odottamaan aikuisikää että näin isäni uudestaan. Isäni on nykyisin kohtuullisen hyväkuntoinen ja minua surettaa kaikki menetetyt vuodet. Lääkityksen saatuaan, hän ei ole enää mitenkään vaarallinen vaan hiljainen ja kaltoin kohdeltu ihminen.



Ap:n tapauksessahan minä en tiedä onko mies sairas vaiko kusipäinen mutta jokuhan täällä neuvoikin konsultoimaan asiantuntijaa. Lapset veisin silti jonnekin turvaan ensin ja miettisin toimenpiteitä sitten.

Kysy siltä, että oletko onnellinen ja jos et, niin miksi. Mitä pitäisi tehdä.



Tuntuu mies itse haluavan puhua asioista, joten kirjoita vaikka sähköposti tai kirje, jos ei naamatusten luonnistu ilman tuhertamista.

mutta toisaalta olevan kyvytön todella puhumaan tunteistaan ja ongelmistaan. Yhdyn edellisiin, jotka neuvoivat hakemaan asiantuntija-apua. Lasten turvallisuus on nyt tärkeintä.