Kysymys (vähintään) kahden lapsen äideille:

neljäs on hankala, samoin viides. kuudes taas on ollu helppo.

Olen vaan monesti miettinyt, että miten kaksi saman perheen lasta voi olla NIIN erilaisia..

Esikoisella on lievä dysfasia elikkäs vaikea siltä kannalta. Imetys ei sujunut ja lapsi söi puolentoista tunnin välein. Toisaalta 5 kk ikäisenä sai mahansa täyteen soseita ja rupesi nukkumaan yönsä läpi. Aina ollut tottelevaisempi kuin kuopus eikä sotke niin paljon kuin kuopus.



Toisaalta taas kuopuksen kanssa imetys onnistui ja kuopus nukkui 4 tuntia, söi ja nukkui taas, niin että en ollut väsynyt. Mutta yöt alkoi nukkua 8 kk iässä. Sotkee ja keksii enemmän tuhmuuksia kuin esikoinen.



Kuopus oli helpompi vauva, mutta esikoinen on kiltimpi lapsi.

eka oli vaativampi, herätti monta kertaa yössä. Olin ihan naatti. Toinen taas nukkui melkein alusta asti yöt putkeen. Ekalla kovat uhmat, toinen taas paljon helpompi siinäkin suhteessa.

vuorotellen vaikeita ja helppoja. Vaihtelee siis kausittain.

toka, kolmas ja neljäs olleet helppoja

Kuopuskin on aina nukkunut hyvin, mutta on temperamentiltaan tyystin erilainen, sellainen helposti ärsyyntyvä ja räiskyvä tapaus, mutta sitten myös hellyyden kipeämpi kun esikoinen on.



Meillä siis kuopus on ollut paljon " haasteellisempi" meille vanhemmille.

kakkonen helppo, mutta sairastaa paljon enemmän.

nukkui huonosti, ei oppinut kunnolla imemään, kitisi paljon. Toinen oli helpompi ja säännöllisempi alusta pitäen. Tosin jos olisin saanut lapset toisin päin, ekankin kanssa olisin varmaan pärjännyt paljon paremmin. Olisin uskaltanut ottaa viereen öisin, olisin hankkinut kantoliinan enkä olisi stressannut niin paljon joka itkusta...

Nron 16 vastaus olisi voinut olla mun kirjoittama :)

Toinen, kolmas ja neljäs olivat melko helppoja, viides taas lähes yhtä vaativa kuin eka.

2 alle 3- vuotiasta poikaa. Menoa ja vaarallisia tilanteita riittää:



Pienempi istuu ruokapöydässä ja isompi ei tajua että jos vetää takaapäin kurkusta niin toinen voi kaatua ja kaulaan sattua!

TAI ne keksii että sohvalla on kiva hyppiä ja toinen tippuu, sitten toinenkin tippuu, vuorotellen tullaan pääedellä alas ja välillä pääsee itku kun sattuu..

TAI kun pienempi makaa lattialla ja toinen pomppii mahan päällä ja pieni vaan nauraa hulluna..



Saa noita vahtia paljon, kieltoihin tarttee keksiä mielikuvitusta ettei mene karjumiseksi koko homma. Lapset kyllästyy keskenään koheltamiseen ja voi ei: tarttee lopettaa Vauva- lehden nettiselailu.. ;)



Mutta tää on NIIIN ihanaa että haluaa lisää tollasia lapsia. En tiedä onko tämä sitten asennekysymyskin. Jaksaminen tietty vaikuttaa. Väsyneenä ei jaksa siivota ja setviä riitoja. Jos ei takaraivolla seuraa kummalla oli ensin leikkiauto ja kumpi sen varasti ja molemmat kiljuu ja hakkaa toisiaan niin katastrooffin ainekset on keitetty!



Musta noi lapset on kuitenkin IHANIA ja " helppoja" , ei oo koskaan jääny tuijottaan puistossa paikalleen vaan aina on pää viidentenä jalkana ja välillä ne tarttis hännän kun ei muuten tasapaino meinaa pysyä.



Jotenkin tuntuu että esikoinen on rauhallisempi, ainakin kakkonen on selkeästi velmumpi tekeen jekkuja.. ;)

keskimmäinen tuntui " vaativalta" , mutta kun kuuntelee toisten kertomuksia niin todella helppo lapsi on hänkin ollut. On näköjään niin suhteellista mihin vertaa. Minulla oli ensimmäinen superrauhallinen vertailukohtana niin vähän eläväisempi ja itkuisempi lapsi tuntui vaativalta. Kukaan ei ole valvottanut, ei ole ollut koliikkia, eikä todella vaikeaa uhmaikääkään. Kolmannella tosin se aika on vielä edessä. Vauhtia ja ääntä kyllä tulee, mutta sehän kuuluu elämään. Mitään pahaa eivät ole koskaan tehneet.

kaksi seuraavaa kuin ajatus, helppoja. Ja sama pätee edelleen, esikoinen on 10 vuotta mutta " vaikein" käsiteltävä.