Pyydän apua,onko 3-vuotias poika normaali/Adhd?
Eli tällä viikolla on tullut kahdelta taholta miettimistä pojan käytöksestä,päiväkodista kun kyselin kuulumisia niin sanoivat että on ollut levoton ja ei osaa kunnolla leikkiä muiden kanssa,kotileikissä oli vain heitellyt tavaroita sinä päivänä ja huutanut hoitajille vastaan lähes kaikesta.
No tästä jo päättelin että olisiko korvissa jotain (on siis korvatulehduskiertessa eikä nosta kuumetta,aina vain kiukuttelee) ja vein eilen lääkäriin,kumpikin korva punainen ja ärtynyt,mutta lääkäri huomasi kun jouduin useaan kertaan käskemään pojan istumaan paikallaan,että poika ei oikein keskity,vaan tosiaan vaeltaisi pitkin lääkärin huonetta ja sai ravarin kun otin väkisin syliin. Lääkäri,ihana tyyppi,kyseli sitten näistä kiukkukohtauksista ja kehotti miettimään mahdollisia ongelmia keskittymisen kanssa,hänellä yhdellä omalla lapsella jokin vastaava häiriö josta sitten kertoili ja sanoi että apua kannattaa hakea jos siihen tuntee apua,että poika ei ole niinkuin ikätasonsa mukainen.
Niinpä. Mitä ihmettä teen? kun katselin eilen lähes koko yön kaikkia adhd ja muita sivuja,niin kyllä jotkut oireet sopivat poikaan,
puhuu paljon,on liikkuvainen,paikallaan pysyminen hankalaa.
Ja saa " raivareita" ,ts. ei saa tahtoaan läpi niin huutaa ja juoksee, 2-3 x vko. Emme anna periksi näissä,ja poika kyllä tyyntyy pian.
Meillä on tosi säännöllinen rytmi,poika siis pvkotihoidossa,nukahtaa helposti omaan huoneeseen mutta vaatii vierellä oloa ja silitystä,nukkuu aamuun asti.
Syö hyvin,rakastaa autoja,kotipihalla leikkii tosi nätisti muiden kanssa,lainailee lelujaan ja odottaa vuoroaan. Kotona leikkii paljon autoilla,piirtämien ja palapelit mieluisia,mutta saattaa jättää palapelin kesken kun keksii jotain muuta. Kaupassa on hienosti,mutta kärryssä istuminen tuskaa ja tulee huutoa jos ei ole autokärryä tai omaa pikkukärryä.
Te,jotka tiedätte enemään,onko syytä ottaa yhteyttä neuvolaan/psykologille,päiväkodissa seuraavat tilannetta ja minä samoin. Aion vielä todella tarkasti paneutua rutiineihin ja olla tiukka kurin kanssa,mutta mieielstäni ne eivät nytkään ole ongelmia. Poika on ainoa lapsi,juuri 3 täyttänyt.
Olen valvonut kaksi yötä ja alan olla hermoraunio,kaikki apua otetaan enemmän kuin kiitollisena vastaan.
Kommentit (19)
alan olla vaan ihan sekaisin,kun en tiedä ainoan ja ensimmäisen lapsen kanssa mikä on luonnollista temperamenttiä ja ikään kuuluvaa,ja mikä mahdollista ongelmaa keskittymiskyvyn kanssa. Tänään nukkumaanmenossa huomasin taas uuden kummallisen jutun,tai olen tätä aikaisemminkin kuullut mutten ajatellut,hampaiden narskuttamisen. Silmien hieronta on jäänyt pois,räpsyttelee edeleen välillä,mutta on jo muutamana iltana narskutellut hampaitaan ennen nukahtamista. Mitä ihmettä sekin on?? Jäi kyllä pienen taistelun jälkeen itsekseen nukkumaan huoneeseensa.
Alan olla niin voimaton kun ajattelen tätä koko ajan ja tarkkailen poikaa herkeämättä,toistaalta tuntuu että mitään adhd:tä ei ole kun kuitenkin joissain asioissa keskittyy tosi hienosti mutta esimerkiksi juuri sylissä istuminen/paikallaan pysyminen,odottamien ovat niin pirun vaikeita.
Miten voisin alkuun vaikka itse auttaa poikaa noissa hankalissa asioissa,ja onko mitään tahoa jolta voisi kysyä pojan käytösestä,että saisin jonkinlaista rauhaa?
sitä Keltoa edelleen suosittelisin - meidän alueella ainakin on aivan ihana sellainen, jolta olen saanut tosiaan hyviä käytännön pikku vinkkejä ja toisaalta tukea siihen, etten ole tehnyt mitään väärin. Meilläkin siis vilkas poika, jolla ollut erilaisia ongelmia päiväkodissa - mutta loppujen lopuksi kai niissä " normaalin rajoissa" . Ja älä turhaan liikaa murehti, poikasi on tosiaan vielä niin pieni.
Purennassa voi olla jotain häikkää. Lapsilla on usein myös erilaisia ohimeneviä pakkoliikkeitä kuten silmien räpyttelyä.
Mitä kukaan ei ole vielä tässä ketjussa kysynyt: saako teidän lapsi paljon sokeria? Sokerihumala voi hyvinkin olla syynä levottomaan käytökseen. Myös liiat hiilihydraatit (vaalea leipä, makaroni) muuttuvat sokeriksi.
Älä suotta menetä yöuniasi. Ota tutkimukset ja apu vastaan, jos niitä tarjotaan. Teillä menee kuitenkin kotona hyvin, joten mistään suuremmasta kehityshäiriöstä tuskin on kyse.
Miksi aina pelätään niin kamalasti poikkeavuuksia?
ja aihe on minulle tuttu.
Ensinnä, älä hätäile! Lapsesi kuulostaa aivan normaalilta 3-vuotiaalta. Toisekseen noin pienten kohdalla ei vielä voida tehdä luotettavia diagnooseja, joten vanhempia kehotetaan lähinnä kirjaamaan kaikki ADHD:hen liittyvät havaintonsa ylös pieneen vihkoon, josta niitä käydään läpi lapsen lähestyessä esikoulu/kouluikää.
Siinä vaiheessa, jos epäily on yhä vahva, on syytä ottaa yhteys todelliseen asiantuntijaan eikä missään nimessä tavalliseen terveyskeskuslääkäriin.
Hyvää jatkoa!
joten tuskin kannattaa yöuniaan menettää. Pikemminkin on hyvä vaan seurata asiaa. Päiväkoti on varmaan avain asemassa arvioinnin ja avun kanssa. He tuntevat kuitenkin lapsesi parhaiten teidän vanhempien lisäksi.
Voit pyytää päiväkodissa palaveria alueen KELTON (konsultoivan erityislastentarhanopettajan) kanssa. Häntä ei ole tarkoitettu vain " erityis" -lapsille vaan päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien tueksi kaikissa arkipäivään ja kasvatukseen liittyvissä asioissa.
Itse olemme saaneet todela hyvi vinkkejä vilkkaan pojan kanssa oloon kotona ja päiväkodissa. Vastaavanlaista apua saa kai perheneuvolasta.
Kuten sanoin on hyvä vaan seurata asiaa, ja olla valppaana sikäli, että jos myöhemminkin tuntuu, että jotain on vialla on hyvä toimia ajoissa.
Jonot tutkimuksiin ovat kuitenkin pitkät ja jos tuntuu, että esim. pienennetty ryhmä päiväkodissa olisi hyödyksi lapselle (siitä voi olla apua vaikkei mitään varsinaista diagnoosia koskaan tulisikaan) - jaetaan nekin paikat aikaisin keväällä koko seuraavaksi vuodeksi.
Ole vain aktiivinen ja avoimin mielin, ja osoita se myös päiväkodin henkilökunnalle, jotka usein vähän liiankin varovasti puuttuvat asioihin, sillä usein vanhempien reaktio on valitettavasti torjuva, kun jotain apua lapselle tarjotaan.
Jos tosiaan kauppareissutkin noin hyvin onnistuvat.
ADHD-tapausten kanssa ei onnistu, ja he ovat jopa oikeutettuja invamerkkiin autossa, ettei tarvitse vilkkaan, karkailevan lapsen kanssa kulkea pikiä matkoja parkkihalleissa.
Mutta hyvä neuvoja sait 13sta.
Kuka tahansa lapsi hyötyisi temperamenttinsa mukaisesta hoidosta ja pienemmästä ryhmästa päiväkodissa.
Mutta vanhempien aktiivisuudesta se on kiinni, että lapsi mitään apuja saa, joten jos asia yhtään huolestuttaa, oli sitten kysymys normaalin rajoissa olevasta vilkkaudesta tai jostain diagnooseja vaativasta (missäköhän se raja kulkee :-) .
Rutiinit ja rajat ovat tietysti hyväksi kaikille lapsille. Ja sellaiset supernanny kasvatusohjeet - tietyin varauksin tosin - joiden suhteen esim. kirja Tulistuva lapsi on todella avartava lukukokemus.
Kaikissa tilanteissa sekään ei näy, eli kyllä nämä lapset osaavat keskittyäkin jos aihe on tarpeeksi mielenkiintoinen. Kaverini pojalla dagnostisoitiin syksyllä adhd, mutta inun mielestäni hän on vain aivan tavallinen pieni poika ( siis ilman lääkitystään ).
Käsittääkseni testauksia ei tehdä kuin vasta viiden vuoden jälkeen.
se ei käy ilmi kuvauksesta, tekeekö lapsi ne itse vai sinun kanssasi
poika oppi kävelemään vuoden ikäisenä,on motorisesti taitava tai siis normaali,ja on puhunut vuoden ikäisestä ja sanavarsto ja puhetaidot ikätason mukaiset. välillä on änkytyskausia,mutta nyt pitkä tauko niissäkin. pojalla on tic-oireena silmien räpytys,tic tulee kun päiväkotihoidossa,esim. lomilla tätä ei ole. nyt on katsellut videota (vapaapäivä) tunnin ihan hievahtamatta sohvalla,tosin saa niin harvoin katsoa että varmaan siksi on noin haltioitunut:)
leikkii itsekseen 5-15 min pätkiä autoilla,ja vanhempien kanssa pitkiäkin aikoja. päiväkodista en tiedä.
että ainakin meidän vapaa-ajan lapsikaverien kanssa leikkii kyllä hienosti,tosin enemään sellaisia rinnakkainleikkejä,isompien kanssa monipuolisemmin.
Mietin aikaa yksityiselle psykologille,vai mille pitäisi mennä?
mä luulen, ettei sinun lapsessa ole mitään vikaa, hän on vain aktiivinen.
ADHD diagnoosin tekee lääkäri (neurologi) yhdessä psykologin kanssa.
He ovat pojan kanssa päivittäin isossa ryhmässä ja kyllä he ammatti-ihmisinä osaavat kertoa, jos aihetta huoleen on. Keskittymishäiriöisten tukitoimilla saadaan todella hyviä tuloksia, jos ne aloitetaan ajoissa.
tempperanmentti kysymys. Minusta lapsi kuulostaa normaalilta.
eikä ole kyllä koskaan mikään ADHD-diagnoosi tullut mieleen. Jotkut lapset vain ovat sellaisia menijöitä, etteivät jaksa aina keskittyä (tosin mieluisiin autoleikkeihin voi keskittyä pitkiäkin aikoja). Jos päiväkodin ainoa ongelma on se, että ei jaksa kotileikkejä leikkiä ja raivoaa (silloin tällöin?) hoitajille, en usko mistään vakavasta olevan kyse. Mutta kysy toki päiväkodista, ovatko he huomanneet jotain erikoista ja luota heidän ammattitaitoonsa mahdollisten kehitysongelmien havaitsemisessa.
eli kyse ei ole ADHD:sta, jos lapsi kotona kykenee keskittymään ja päivähoidossa ei
ADHD on muutakin kuin keskittymiskyvyn puutetta, se on myös oman toiminnan ohjauksen kyvyttömyyttä ja paljon muuta.
Pelkästään se, että lapsi touhuaa, ei tee siitä sairasta.
Lue tueksesi vaikka temperamentista kertovia kirjoja (niitä on muitakin kuin Keltikangas-Järvinen, mutta niistä voi olla helpoin=kansantajuisin aloittaa)
Ei tuo raivareiden määrä mielestäni ainakaan ole mitenkään suuri. Sitä paitsi kaikenlaisia kausia tulee lapsen elämässä. Usein ne menee ohi.
Ja arkipäivän apua saan kyllä aiemmin ja ilman diagnoosejakin yllämainituista paikoista.