Mun synnytys meni ihan päin honkia, enkä pääse siitä yli. Kelaan vain päivästä toiseen sitä, mitä tapahtui :-(!

tsemppiä!

minkä ikäinen vauva sulla on ja onko teillä molemmilla nyt kaikki ok?

Kerro nyt ainakin neuvolassa asiasta. Meilläkään kaikki ei sujunut ongelmitta ja hoitaja kävi synnytystapahtumia pikaisesti läpi. Sanottiin, että normaalisti on tapana, että oma kätilö tulee juttelemaan, mutta jostain syystä silloin ei päässyt. Ennen kotiinlähtöä juttelimme vielä lääkärin kanssa, mutta tuloksena oli ehkä vielä enemmän kysymyksiä. Kaikkihan on silloin muutenkin (esikoisen osalta) uutta ja ihmeellistä.

Auttoi paljon kun sai itkeä ja purkaa asianomaisille pahan mielen. Olivat ymmärtäväisiä ja kuunteli ym.

Meillä myös synnytyksessä tapahtui kaikkea kamalaa ja tuloksena cp-vammainen lapsi. Mua auttoi se, että sain purettua suruani. Otin yhteyttä kätilöön ja synnytyslääkäriin ja puhuimme synnytyksestäni, sain sanottua sellaisia asioita, että tilanne oli vähän helpompi hyväksyä. Tiedän tunteen. Mä olin varma, että en enää koskaan laita itseäni toisten armoille, enkä koskaan enää synnytä. Nyt meillä on 2 lasta, 9-vuotias cp-vammainen poika ja 4-vuotias terve tyttö. Kannattaa puhua tunteet ulos, ettei ne jää vaivaamaan loppuiäksi. Koita jaksaa!

Hän hoiti homman ihan ok, mutta jotenkin tilanne oli mun kannalta nolo. Vauva voi hyvin, mulla vielä kauheita kipuja ja pidätysongelmia :-(.



Olin niin tuskissani, kun mua kärrättiin synnytyssaliin, että en pystynyt esittämään mitään toiveita kätilön sukupuolesta.

Että jäi vähän paha maku suuhun. Ettei minua kuunneltu kun halusin kipulääkettä ja kaikkea pitkitettiin yms. Olin valmistautunut henkisesti " tappelemaan" kätilön kanssa mutta kätilö olikin tosi asiallinen ja sanoi heti ennen kuin ehdin aloittaa että olisi pitänyt kuunnella minua. Ei tiennyt että synnytys etenee niin vauhdilla ja kovilla kivuilla. Keskustelu oli hyvä ja käski soittaa sairaalaan jos haluan vielä jutella. Tai vaikka käydä juttelemassa sitten ennen kuin seuraavan kerran synnytän.