Millaista elämäsi olisi, jollei sulla olis yhtään omia sukulaisia elossa?

kahta sisarustani en tapaile (eivät halua), mutta yhtä tapaan tiiviisti.

Mielestäni olen ihan onnellinen elämääni.

Vanemmat ovat kuolleet, sisaruksia ei ole :(



Ikävimmältä tuntuu ajatella lasten tulevia rippi ym. juhlia, joihin ei montaa ihmistä ole kutsuttavissa.

Uskovaisia ovat eivätkä hyväksi minua. Lapsillani on iso ja ihana suku miehen puolelta.

Onhan se ikävää, kun lasten juhliin ei minun sukulaisia tule. Täytyy tunnustaa, että kateellinen olen niille, joilla vanhemmat ja sisaruksia, jotka käyvät vastavierailulla ja pitävät tiiviisti yhteyttä. Minun lapsiani ei kukaan sukulaisista ole edes nähnyt.

Nyt kohtuullisen tiiviit suhteet vanhempiin ja kolmeen siskoon. Nähdään pari kertaa vuodessa siskojen kanssa, vanhempien kanssa vähän useammin.

Puhelimessa kyllä puhuu " mummonkullasta" , mutta aina kun tulee puhe, että nähdäänkö, tulee tuhat tekosyytä, eikä voi tavata. Koston aihe on siis se, että poikansa on hoitanut ukkia tämän puoli vuotta kestäneen sairauden ajan tiiviisti, eikä käynyt mummin (missä välissä, kun kilometrejä on 500 ja yli siinä välissä). Nyt pappa on omillaan, mutta mummo ei vain anna anteeksi. Olkoon sitten antamatta ja näkemättä kaksivuotiasta.

Mun koko sukuni asuu toisessa maassa, kuin minä. Tavataan n. kerran vuodessa. Olisihan se tietenkin kurjaa, että ei olisi esim. äitiä puhelinlangan päässä.

Näen äitiäni ja isäpuoltani lähes viikottain. Vain aniharvoin menee niin ettei nähdä kokonaiseen kuukauteen. Lisäksi puhun äitini kanssa puhelimessa joka toinen päivä ja mesetetään iltaisin jos on jotain.



Lisäksi näen kahta nuorempaa sisarusta sekä veljeä että hänen tyttöystäväänsä vähintäänkin yhtä usein kuin vanhempiani. Veljen tyttöystävää tulee kyllä välillä nähtyä tiuhempaa kun asuu lähes naapurissa.



Asumme perheen kanssa samassa kaupungissa joten tästä syystä näemme paljon. Lisäksi tulemme hyvin toimeen. Meillä on oikeasti hauskaa yhdessä. Siskoni ovat aivan ihania, vaikka nuorempaan minulla onkin ikää melkein kymmenen vuotta. He ovat samalla myös parhaimpia ystäviäni. Samoin kuin veljeni.



Äitini lisäksi näen myös hänen sisaruksiaan jonkin verran jos en muuten niin juhlissa. Mese on kyllä ihana keksintö ja sen avulla pidetään yhteyttä vähintään viikottain. Lisäksi pari läheisintä serkkua asuvat lähellä.



Isääni ja hänen uutta perhettään näen harvemmin, ehkä noin neljä kertaa vuodessa. Puhumme puhelimessa useammin. He asuvat vähän kauempana.



Isovanhempia näen noin neljä kertaa vuodessa. Ja äitini äidin kanssa mesettelen päivittäin :D



Oman sukuni lisäksi minulle ovat erittäin läheisiä ex-mieheni isovanhemmat. Näen heitä noin joka toinen kuukausi.



Vastaus kysymykseen... Ilman sukuani olisin hukassa. Todella surullinen. He ovat perheeni ja vaikka joskus on riitoja ja aiheutetaan pahaa mieltä puolin ja toisin niin en heitä vaihtaisi pois. He ovat niin tärkeitä minulle ja lapselleni. Mummila on lapseni toinen koti ja niin se on minunkin kotini tietytsti :)