Tietääkö kukaan mistä buliimikolla johtuu

bulimikolle tyypillinen oire on sylkirauhasten turpoaminen ja kipuilu. Leuan alla on sylkirauhasia

välillä aina helpompia jaksoja, kuten nyt. Välillä taas vaikeita, jolloin oksenteua lähes päivittäin. Hoidossa en ole ollut mutta hoitajana tiedän mikä ongelmani on, mutta en tiedä miksi en vpoi lopettaa : (

se terapia on? jotenkin vaan miettii voiko tuohon auttaa vain juttelu. Onko jollain kokemuksia hoidoista?

Nyt vasta hakeutunut hoitoon, terapian on kuulemma auttanut vaikkei itse olisi uskonut. Hän kyllä oksenteli päivittäin, moneen otteeseen. Nyt on ollut pari kk " kuivilla" . Eli hakeudu ihmeessä terapiaan, ei siitä varmasti mitään haittaakaan ole. Ja tuhannesti tsemppiä!!

En tajua miten tämä tapa sai alkunsa. En ole oksentanut joka päivä. Vain ehkä pari kolme kertaa viikossa huonoina aikoina. Siltikin tunnen poltetta ruokatorvessa, jotan nyt se tyhmyys on loppu.

lissä. Siis sinulla ei ole mitään fyysistä poikkeavuutta (paitsi ehkä aivokemiassa on jotain häikkää, jos taustalla masennusta ym.) joka pistää sinut syömään ja oksentamaan. Helpotus sairauteen löytyy siis myös nimenomaan korvien välistä (ja ehkä siihen kylkeen se aivojen serotoniinitasoa ym. tasaava lääkitys, tämän diagnoosin voi tehdä vain ammatti-ihminen). On siihen syy, että on olemassa psyykeeseen erikoistuneita lääkäreitä, ja terapiaa. Ei se ole vain juttelua. Luuletko, että terapia toimintamuotona jatkuisi vuosikymmenestä toiseen, ellei olisi TIETEELLISTÄ NÄYTTÖÄ siitä, että se toimii ja parantaa ihmisiä (suuren osan, ei tietenkään kaikkia)...



Nyt kokoat itsesi, ja soitat työpaikkasi, koulusi tai kuntasi mielenterveyspalveluihin heti huomenna! (kerran se vain kirpaisee, ja ne ihmiset langan toisessa päässä ovat nimenomaan koulutettu vastaamaan kaltaistesi puheluihin. Heille niitä tulee päivittäin kymmeniä, vaikka sinulle se on iso paikka). Kerrot, mikä on sairautesi ja sanot, että tarvitset siihen apua. He ohjaavat eteen päin. Usko pois, elämä ilman bulimiaa on paljon kivempaa, ja kroppasikin voi paljon, paljon paremmin.



Jotkut sanovat masentavasti, ettei syömishäiriöinen ikinä parannu kunnolla. Minä olen eri mieltä. Itse kärsin bulimiasta - vaihtelevin kausin kuten sinä- 7 vuotta. Nyt olen ollut ilman oireita 5-6 vuotta (noin vuosi meni siinä rajoilla; en enää oireillut, mutta psyykisesti olin vieläkin ruokakoukussa). Minulla on oikein terve suhtautuminen ruokaan nykyään, rakastan itse asiassa sitä. Olen kulinaristi ja kokin vaimo. Syön ihania ruokia itseni kylläiseksi, mutta en juuri koskaan hotki. Vartaloni tuntuu terveeltä ja hyvinvoivalta, eikä elämä pyöri ruuan ympärillä. Ja painoindeksiltäni olen muuten kevyempi kuin bulimia-aikoinani. Virheellisesti yleensä luullaan, että kaikki syömishäiriöiset ovat laihoja; bulimiahan yleensä pitää ihmisen normaalipainoisena, tai jopa sen yläpuolella. Parannuttuani huomasin, että kroppani " ominaiskoko" on itse asiassa pienempi...



Ole kiltti, ja hae sitä apua! Usko pois, se kannattaa!