Tulin tänään samanaikaisesti sekä iloiseksi että surulliseksi.

tulee sata varma, mutta mitään estettä ei mies tällä hetkellä nähnyt sopimiksen syntymiselle siellä mihin soitin ) . Ja surulliseksi koska poikani ei saa sisarusta pariin vuoteen. Tarkoitus meillä oli tehdä toinen perään, mutta nytten sitten jää.. Täytyy lähteä pillerikaupoille..

olin toivoni jo menettänyt, mutta päätin soittaa vielä yhteen paikkaan. olin ihan varma, että sielläkin sanotattaisiin ei mutta sanottiinkin kyllä. siis olen niin iloinen ettei mitään rajaa!!!!! nyt ei tarvitse miettiä miten pärjää opintotuella kun on asunta - ja autovelkaa. odotan sitä päivää kun saan sanoa itseni irti nykyisestä työpaikasta, pitäisköhän ottaa tilanne oikein videolle ? sanoin siellä parille henkilölle etten tule takaisin, tuskimpa silloin uskoivat. ihanaa kun ei tartte enää mennä katsomaan tiettyjä henkilöitä ja olemaan paskanpuhumisen kohteena.