Kuinka moni uskaltaa tunnustaa pelkäävän kuolemaa, miksi?

Kaikki tuntematon pelottaa ja kuolemassa kaikki on yhtä tuntematonta!

vaikka uskon Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Eiköhän se ole ihan normaali eeloonjäämisvaisto meillä. En minä sitä niin pelkää että jatkuvasti ajattelisin, mutta jos oma tai läheisen kuolema tulisi kohdalle, niin olisihan se rankkaa.

sut laitetaan maan poveen ja mitään muuta kuin hautakivi ei jää jäljelle, no tietty lapset...

Lähinnä pelkään sitä, että jos kuolen ja ukko ottaa uuden eukon niin osaako tämä uusi suhtautua minun lapsiini lämmöllä ja rakudella vai onko hän niitä jotka ei osaa suhtautua kumpaninsa edelliseen elämään ja pitää lapsia vaikka uhkana..



Meinaan tiedän avioerotapauksia missä uusperheen äiti ei todellakaan osaa suhtautua miehensä edellisenliion laspiin ja sitä on kamala seurata.

Pelkään, että joudun kuolemaan " hitaasti" ja kivuliaasti:(



Lisäksi pelkään kaiken kesken jäämistä. En näkisi lasten kasvavan jne.