noi voi sun ......

tapasin eilen monen vuoden jälkeen ystäväni jonka kanssa olimme n. 10v. sitten yhtä aikaa olleet jatko koulutuksessa. Hänellä oli silloin 16v. poika ja 15v. ja aviomies. Mies oli silloin työttömänä. Eilen vaihdoimme kuulumisia ja hän kertoi että tytär muuttanut pois kotoa ja elämä ok, mutta poika eli nyt aikuinen mies on kotona, ei oikein tiedä mikä tulee isona, samaten isä edelleen kotona mutta nyt sairaseläkkeellä. Aikuinen peräkammarin poika, äiti kuorii pojalle perunat samaten miehelleen koska muuten ne ei söisi perunoita ollenkaan jos kuorineen keitetty, äiti passaa miehiä minkä kerkiä, tekee ruuat, siivoo, tiskaa käy kaupassa ( perheen miehet ei jaksa ja mitä kaupasta ostetaan). Lista on ollut pöydällä niin jos on sattumalta jaksettu nousta ylös ja käydä kaupassa tuodaan mitä muistetaan, noloa kulkea listan kanssa. Poika soittaa päivät pitkät kitaraa on netissä ja miettii mitä tekisi. Äiti maksaa pojan kuluja ja totesi kun kauhistelin että ehtiihän tuo vielä aikuistua ja miettiä mitä aikoo tehdä ammatikseen. Monia kouluja aloittannut mutta lopahtannut kun ei jaksa nousta ylös ja lähteä . Ensin luulin että ystäväni huijasi jutulla mutta hän oli aivan väsynnyt tilanteeseen ja loppu. Mutta toisaalta itsehän on tilanteeseen ajautunnut. Napakampi ote aikuiseen mieheen ja samaten aviomiehensä. Mua todella raivostutti tilanne mielessäni. Hänelle oli jo silloin poika kaikki kaikessa ja tyttö jos nyt jotain tulee niin hyvä tyyliin.