G: Lapsi saa kaupassa hepulin, kun ei saa 200 euron lego-pakettia. Kirkuu ja heittäytyy lattialle

Meillä on tehty, kun minä olen ollut pieni, niin että porukat ovat ihan helposti voineet jättää täyteen lastatut kärryt käytävälle jä lähteä menemään kun ollaan siskon kanssa aloitettu huutokonsertti.

C. tietysti.



Samoin toimin myös halvempien tavaroiden kohdalla. Tosin meidän poika ei enää heittäydy ja ala karjumaan, jos ei jotain kaupassa saa. On oppi mennyt perille ;o)



P.S. En muuten ole koskaan nähnyt 200 euroa maksavaa legopakettia..

sanon aina joko että joku on liian kallis, tai että sitä ei tarvita, ja lapsi hyväksyy sen.

Ap

mindstorms legopaketti, vaikka nyt ei ihan riehumaan ruvennutkaan. Mutta lapsen kohdalla ehdottomasti c.

hoidetaan ostokset loppuun ja lähdetään sitten kotiin, ilman legoja :)

mä teen vaihteohdon d: sanon lapselle, ettei meillä missään tapauksessa ole rahaa tuommoiseen, nostan hänet pystyyn ja jatkan kaupassa asiointia normaalisti.



Jotain pientä mä voin joskus lapsen ilahduttamiesksi ostaakin. En tietysti minkään huutokonsertin takia, mutta eipä se ole sellaisia koskaan saanutkaan.

C:m valitsijat eivät osaa asettaa rajoja.

kai noista se c.



Mutta oikeasti sanon että " no niinpä onkin hieno paketti! Toi olisi kyllä hieno!" sitten ihastellaan sitä hetki ja katsellaan mitä muuta hyllyssä on ja jatketaan rauhassa matkaa.



Oikeasti, se toimii. Huomioi lapsen vimma siihen tavaraan ja sitten siirrät huomion muualle. Meillä tempperamenttinen tyttö rauhoittuu äkkiä näin.

kun ei ole saanut tahtomaansa ja meillä lapset melko hyvin tyytyy siihen ei oo rahaa ostaa sitä se on liian kallis tai et katotaan joku toinen kerta kun on enemmän rahaa.

mutta ei meillä kylläkään ikinä ole ollut kohtausta, mistä ei keskustelemalla oltais selvitty!



- 13 (4:n äiti)

A

niin joku toinen kerta sitten saa. Kilareita saavat nämä " meidän lapsista ei kasvateta materialisteja, ostamme heille yhden lelun synttärinä ja toisen jouluna ja nekin kirpparilta" -ihmisten tenavat, jotka ovat joko pihejä tai oikeasti luulevat, että kivat vanhemmat ovat huonoja vanhempia.

eli lapsi ei saa lelua, yritän kuitenkin rauhottaa mutten lässyttäen, enkä myöskään keskeytä ostoksia. jos lapsi ei rauhoitu niin sitten hoidan ostokset kiukkuavan lapsen kanssa itseni ja muiden iloksi (ah, kuinka risovaa, mutta ei voi minkään)

Sanon, että emme tarvitse sellaista ja usein lapsi uskoo ja tulee perässä kun jatkamme itse matkaa..



Jos lapsi taas ei usko, otan kädestä kiinni ja ohjaan eteenpäin ja usein tulee kiltisti..



Jos taas ei tule kiltisti vaan alkaa huutamaan kannan sylissä tai istutan kärryyn ja annan huutaa.. Eipä tuo kauaa jaksa kiukutella!

soakseen mitä vanhemmat siihen reagoi.

Vierailija:

jos lapsi kiukuttelee ja heittäytyy kirkumaan, se tarkoittaa että hän on joskus saanut jotain sillä käytöksellä.

Joo.. Kyllä meilläkin oli ennen noin, tiesi joskus saavansa.. Itsekin noin ajattelin!! Mutta nyt kun on uhmaikä päällä niin se on mulle kaikki ja heti!!



Parasta vaan selittää ja jos ei usko niin lapsi kainaloon ja ostokset jatkuu.. Voi myös käskeä olemaan hiljaa kun kaupassa ei riehuta..



Tuo c vaihtoehto on kyllä tosi väärin.. Lapsi joko saa tavaransa tai kukaan ei saa mitään..

mitä hän haluaa, hän saisi raivareita.



Meillä lapset saavat lahjoja pääsääntöisesti vain jouluna ja syntymä-ja nimipäivinään, yhdet meiltä ja isovanhemmilta ja kummeilta ja kavereilta yleensä melkoisen määrän tavaraa. Mutta raivareita ei ole kaupassa ollut koskaan.





Lapsilla on pieni viikkoraha josta voivat säästää itse jos haluavat. Ei tuo esimerkki ole rahasta kiinni. Lapsen ei pidä saada tahtoaan läpi kiukuttelemalla vaikka olisi yhden euron ostoksesta kiinni. Ja lapset eivät ole luonnostaan materialisteja. Luontopolkureissu tai uimassa käynti yhdessä vanhempien kanssa on varmasti mieluisampaa kuin tavara lapselle kuin lapselle.

pikku huudon takia. Muuten ei ois koskaan ruokaa.



Annan kiljua hetken, senkus tuijotatte. Sitten jämäkästi takaisin vaunuihin ja HÄMÄYS.



Lapset on niin tyhmiä, että niitä voi hämätä ja leikittää. Ei kukaan muista koko juttua enää viiden minuutin kuluttua.



En huuda, moiti tai torju raivoa. Negatiivisetkin tunteet on sallittuja!

meillä ollut alusta asti käytössä. Nykyisin riittää pelkkä ei, en osta ja vikinä loppuu siihen.