en kestä arvostelua, en kritiikkiä

Mutta eihän meissä ole mitään vikaakaan ;-)

Vanha aloitus, mutta itsellä myös ongelma, etten kestä arvostelua. Itse sanon kyllä ihmisille suoraan mielipiteeni, mutta en koskaan tarkoita sitä pahalla. Usein kuitenkin tuntuu, että minua arvostellaan nimenoaan pahaa tarkoittaen. Olenko vain liian herkkä? Olen myös kova ylianalysoimaan, joten en todellakaan kaipaa arvostelua muilta ihmisiltä: osaan kyllä ottaa opikseni virheistäni ihan itsekin. Yleensä kai sanotaan, että jos ei kestä kritiikkiä niin kärsisi huonosta itsetunnosta. Mutta monet taas ovat sanoneet, että minulla on tosi hyvä itsetunto. Johtuisikohan tämä kaikki siitä, että ihmiset ymmärtävät hyvin usein minut väärin (luulevat kai, että vittuilen, vaikka sellaista en ikinä tekisi) -> puolustautuvat itse hyökkäämällä minua vastaan (esim. juuri arvostelemalla) ja sitten kun olen tosi herkkä niin se tuntuu minusta ihan todella pahalta, ja sitten yleensä vaan vetäydyn tilanteesta pois (olen myös pikkuhiljaa jättänyt tällaisia ihmisiä taakseni, jotka tuntuvat jatkuvasti käyttäytyvän minua kohtaan epäreilusti ja hyökkäävästi, mistä johtuen ympärilläni ei juuri enää ole ketään).