Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

vauva ja äiti+isä erossa toisistaan

Vierailija
19.03.2007 |

Mistähän löytäisin vähän tietoa siitä, että miten vauvaan vaikuttaa se, jos hän joutuu olemaan äidistä ja isästä erossa puolitoista vuorokautta?



Eräs läheiseni on saanut lapsen, halusi sitä kovasti, mutta nyt hänen mielipiteensä lapsen suhteen ovat kovasti lapsen tärkeyttä vastaan. Eli minusta he monella eri tapaa vanhempina toimivat hyvin itsekkäästi. Vauvaa ei todellakaan aseteta ensisijalle. Muutkin läheiset ovat sen huomanneet. Luulin, että he ymmärtävät, kun lapsen halusivat, että mistä paljosta joutuu elämässään luopumaan, varsinkin kun lapsi on vauvaikäinen.



Nyt todellisuus ei sitten ollutkaan heidän kuvitelmiensa mukaista. Eli vauva sitoo ja siitä on todellakin vastuussa antaakseen lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Vauva ei ole kiltti nukke, joka ei vaadi mitään. Vauva itkee ja se herää vähintäänkin muutaman kuukauden yötäpäivää muutaman tunnin välein syömään jne. Tämä jo on ollut liikaa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen äiti oli rättipoikki, hermona, kun ei saa nukkua normaalia yöunta. Isukki ei sen vastuuntuntoisempi, menee omia menojaan, hoitaa, jos jaksaa. Kyse ei ole tosiaankaan mistään teinipariskunnasta...



Baariin on tehnyt mieli päästä jo viimeistään, kun vauva 4 viikkoa vanha. Onhan joutunut olemaan juomatta 9 kk. Nyt sitten kun vauva on 6 vk, niin haluavat lähteä reissuun toiselle paikkakunnalle, että vauva jäisi hoitoon 1½ vuorokaudeksi. Minulle. Vauva tosiaankin herää öisinkin 2-3 tunnin välein syömään, on ollut itkuinen, vatsavaivainen (äiti muuten poltti koko raskauden ajan..) koko ajan. Itkeskelee muutenkin, josta läheiseni sanoi, että vauva kyllä rauhoittuu, kun hän ottaa sen syliin, mutta he ei halua " lelliä" ja totuttaa vauvaa syliin, että sitten haluaa olla sylissä koko ajan!! Vauva oli tuolloin n. 3-3½ viikkoa vanha... En tosiaankaan ymmärrä heidän periaatteitaan. Kuuntelin eräskin kerta 15 minuuttia kun vauva itki suoraa huutoa, jonka jälkeen sanoin, että ottaa toki syliin, jos sillä rauhoittuu. Ja niin teki ja vauva hiljeni oitis.



En ymmärrä, eikös pieni vauva nimenomaan tarvitse vanhempiensa läheisyyttä ja oteta syliin aina, kun vauva sitä itkullaan tahtoo? Noin pientä ihmisenalkua ei mielestäni kyllä saisi jättää huomiotta ja ettei sille anna läheisyyttä, kun se sitä haluaa.



Itse en osaa kuvitellakaan, että olisin ollut muuta kuin suurta rakkautta täynnä, kun oma lapseni oli vauva, ja halusin olla koko ajan hänen lähellään. Vaikka oli väsynyt, kun ei 2 kuukauteen saanut pitkää unta nukkua (2-3 tuntisia unia koko vuorokausi). Mutta en tosiaankaan ollut itsekäs yhtään, vaan hyvin epäitsekäs ja annoin kaikkeni vauvalleni.



Itselläni on 4-vuotias lapsi enkä osannut kuvitellakaan, että olisin mieheni kanssa pystynyt häntä jättämään vauvana toiselle paikkakunnalle yli vuorokaudeksi eroon meistä.



Lapsemme oli 4 kk kun ensimmäisen kerran lähdimme yhdessä iltaa istumaan ja eroon lapsestamme n. 8-9 tunniksi. Seuraavaan kertaan taisikin mennä sitten aikaa.



Läheiseni vauvaa ei myöskään ollut pidetty ulkona tai nukutettu siellä kertaakaan vasta kun sanoin (silloin vauva n. 5 viikkoa).Vauvalla myöskin pidetään ulkovaatteita sisällä, että se kuulemma nukkuu hyvin sisällä ulkovaatteet päällä, jota olemme ihmetelleet, että johan vauvalle tulee hiki. Niin ei kuulemma, että vauva tykkää siitä, eikä sille tule hiki... Ja sitten oletettavasti kun vauva on hikinen, se saatetaan viedä samoissa vetimissä ulkoilmaan kylmään autoon nyt talvella, kun lähdetään kauppaan tai ulkoilemaan.. Vauva on ollut muuten nuhainenkin pari viikkoa putkeen.



Nyt minua vaan epäilyttää, että mitä tuollainen ero tekee vauvalle. Sanoinkin, että epäilyttää, jos vauva alkaa itkeä hoidossani ja haluaa äidin läheisyyttä, eikä rauhoitu. Enhän saa vanhempia tänne, koska he ovat toisella puolen Suomea humalassa... En haluaisi loukatakaan sillä, etten ota hoitoon, mutta sanoin kyllä mikä minua vähän pelottaa.



Mitä te muut olette kaikesta tästä mieltä? Ja mitä näin pienelle vauvalle tekee tuollainen ero vanhemmista? Joskus aikanaan kuulin, kun oma lapseni oli vauva, että olikohan niin, että alle 6-kuukautista lasta ei saisi yli vuorokautta pitää äidistä erossa. Tai jos pitää, niin vaikuttaa myöhemmälle iälle tuon vauvan psyykeen. Kommentteja!



Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
19.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapseni oli 2 viikkoa erossa minusta, kun makasin mielisairaalassa. Jouduin sinne, kun kirppu oli 8vrk.



Tänä päivänä ihan normaali. Tosin halusin antaa hänelle mahdollisimman paljon vierihoitoa, kun paranin.

Vierailija
2/4 |
19.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omakin vauva oli 2 vk sairaalassa erossa minusta, toki kävin päivittäin hoitamassa silloin kun " hoitoajat" olivat. En nyt usko, että pysyvää vahinkoa on syntynyt. Tärkeintä, että vauvan tarpeet kuitenkin tyydytetään, vaikkei äiti/isä olisikaan joka hetki hoitamassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
19.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin haluaisin uskoa ettei minuun ole vaikuttanut se, että äitini ja isäni joutuivat minut viemään sairaalaan ½ vuotiaana 10 päiväksi. Koska asuimme sairaalasta kaukana, ei heillä ollut mahdollisuutta tulla minua joka päivä sinne katsomaan (matkaa kodin ja sairaalan välissä satoja kilometrejä). He siis jättivät puolivuotiaansa sinne sairaalaan, minut leikattiin seuraavan päivän aamuna ja vanhempani hakivat minut kotiin 10 päivää leikkauksesta. Tosin tämä toistui aina joka toinen vuosi kunnes vaivani oli " parantunut" .



Tänä päivänä 32 vuotiaana olen selvästikin hieman " vioittunut" ...olen aina ollut kiltti lapsi (onko tämä seurausta siitä että vieraiden ihmisten kanssa pitää olla kiltti jotta saa huomiota ja hoitoa), peilaan itseäni muiden ihmisten kautta (arvotan myös itseni sen mukaan). Tän tyyppisiä " oireita" minulla on muitakin. Sitä ei vaan voi tietää miten yksittäinen tapahtuma voi lapseen vaikuttaa ja miten hän sen kokee. Omassa terapiassani on tullut myös ilmi se, että näiden varhaislapsuuden traumojen purkua vaikeuttaa se ettei minulla ollut tuohon aikaan sanoja.



Ja tämä nyt ei ole mikään syyttävä sormi esim. sinua kakkonen kohtaan vaan se nyt on vaan niin että kaikki vaikuttaa. Lapsessasi ei ehkä näy tällä hetkellä mitään oireita, mutta ne oireet saattaa tulla myöhemmin esiin jonkin toisen kriisin kautta. Eikä siinä ole mitään pahaa näin vaan joskus on ja niistä selvitään.

Vierailija
4/4 |
19.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Melkein tekis mieleni sanoa, että lapsi pois tuollasilta... Tuohan on vaarallista touhua! Hei haloo... Ulkovaatteet päällä sisällä?!?!? Jos omat menot ym. tärkeämpiä, niin paistaa vähän läpi, että äiti saattaa jopa yhtäkkiä saada päähänsä, ettei jaksakaan leikkiä kotia ja tekee jotain kauheaa... *ei pysty edes ajattelemaan*



Siis ensimmäisten kuukausien aikanahan se kiintymys vanhempiin luodaan ja muistan itsekin lukeneeni, että läheisyyden puute / pitkät erot saattaa vaikuttaa myöhemmin lapsen psyykeeseen, mutta koska en muista tarkkaan miten, niin en sano enempää, etten puhu läpiä päähäni...







Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi kaksi