Näyttäisitkö miehellesi vihreää valoa jos hän haluaisi mennä ulkomaille töihin yksin ja kävisi kotona 2-4viikon välein?

Koska hyvin moni noista liitoista purkautuu. Sitä helpommin " kasvaa erilleen" tuossa tilanteessa.



Toisaalta, kyllä sitä vähän aikaa istuu vaikka seipään nokassa. Ja jos mies tosi paljon sitä haluaa, niin onko oikein riistää toiselta ne haaveet?

Ottaisin sen yhteisenä kokemuksena. Lapsetkin ovat juuri siinä iässä että imisivät ahnaasti sen maan kieltä ja heillekin se varmasti olisi upea kokemus.

Haluaisin ehdottomasti mukaan ja minusta olisi epäilyttävää jos mies niemomaan haluaisi YKSIN lähteä.



Mieheni isä oli puolet ajastaan ulkomailla ja mies kertoo, että se ei ollut lapsille kivaa. Isästä tuli tuntematon ja aina kun hänet tapasi inin tuntui kuulema tosi oudolta. Heillä ei siis todellakaan koskaan ole ollut mitenkään läheiset välit.

Tiedän että esim rauhanturvaajilla normaalia, perhettä ei ole aina helppo ottaa mukaan, mutta silti.. On se isäkin lapselle tosi tärkeä.

Muutama kuukausi, max puoli vuotta menisi ilman muuta. Tuo olisi taloudellisestikin niin iso juttu, että kyllä suostuisin. Pidempi aika ei kyllä tulisi kysymykseen, sitten joko lähtisimme kaikki tai mies jäisi Suomeen.

Totta kai näytin vihreää valoa, kun hän halusi lähteä. Moni on kysellyt, että miten annoin mennä, mutta mitä minä olisin hyötynyt, jos olisin kieltänyt? Nyt on saanut toteuttaa asian, mitä kovasti toivoi.



Odotin, että tämä on parisuhteelle kova haaste, mutta näyttäisi siltä, että jos parisuhteessa on muuten kaikki kunnossa, ei tällainen sovitun ajan kestävä erillään olo siihen mitään ryppyjä tuo. Me puhumme kaikki arjen asiat puhelimessa ja minulle mies tuntuu ihan yhtä läheiselle kuin ennenkin. Kun hän on kotona, huomaa, miten paljon kivempaa ja mukavampaa elämä on yhdessä ja arvostaa taas parisuhdetta enemmän.



Luulen, että jos suhteessa on ongelmia, tällainen syventää niitä, mutta ei voi olla ongelmien syy. Lapset tietenkin ikävöivät isää kamalasti. Se on oikeasti kurjaa.

Me olemme myös olleet 10v yhdessä ja meillä on 2 lasta (3- ja 5-v). Ennen lasten syntymää mies oli puoli vuotta töissä toisella paikkakunnalla (osittain toisessa maassakin) mutta tuli viikonloppuisin kotiin, silloin oli jo usein kova ikävä.



Nyt mietimme hyvinkin vakavasti samanlaista järjestelyä (mies ulkomaille), tosin ap:n tilanteesta eroten siinä mielessä että mies tosiaan tulisi joka viikonloppu kotiin, harvempia välejä en yksinkertaisesti jaksaisi. Mutta näinkin jaksaminen mietityttää, arki ihan yksin on kyllä kovaa:-/