Lue keskustelun säännöt.
Avomies panikoi erosta, mitä sanon?
13.08.2015 |
Jätin avomieheni viime viikonloppuna hänen alkoholinkäyttönsä vuoksi. En jaksa enää katsoa hänen kännäämistään. Hän on jo pari vuotta ollut humalassa joka viikonloppu ja kesäloma. Viikolla töiden vuoksi juo "vain" iltaisin jonkin verran.
Nyt on alkanut se paniikki hänen puoleltaan, älä jätä minua, minä lupaan muuttua. En usko hänen lupauksiin ja olen sanonut, että minulla on uusi asunto ja haluan elää tavallista, normaalia elämää ilman sinua ja sinun juomistasi. Häntä saa hävetä, huolehtia, kuunnella ilkeyksiä ja voivottelua. En jaksa.
Mitä sanon hänen aneluunsa? Sanonko, että mene terveyskeskukseen ja hae apua? Ota joku kaveri mukaan, yksi tyyppi on luvannut auttaa. Että en tule enää hänen luokseen ja pärjäät nyt omillasi.
Mitä järkevää kannattaa sanoa ja tehdä? En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa ja haluaisin tehdä oikein myös häntä kohtaan. Minun tunteeni ovat varmaan jo lakanneet olemasta. Mitä sanon tuohon soitto/viestitulvaan ja paniikkiin?
Kommentit (6)
Käsket rauhoittumaan ja hakemaan apua. Älä ala hyysäämään, muuten se ripustautuu suhun vielä nyt eron jälkeenkin. Pysy tiukkana ja kylmänä, etäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro suoraan, että et enää välitä hänestä ja että hänen kannattaa itsensä vuoksi hakea ammattiapua. Joskus ero voi olla hyvä syy ymmärtää ongelma ja hakea apua. Kova paikka.
Jos olet pistänyt poikki niin mitä nyt enää miehen asioista välität? Sinähän se äijässä roikut kun häntä suostut kuuntelemaan ja hänen itkujaan mietit. Poikki mikä poikki ja sillä siisti. Olet selittänyt syyn ja voit poistua. Elämä jatkuu ja miehen elämä ei ole sinun ongelmasi. Olet ilmeisesti aika nuori?
Sano sille että kukaan ei voi välittää ihmisestä ellei tämä itse ensin välitä itsetään. Sinun tunteesi ovat jo kuolleet mutta hän voi löytää vielä jonkun elämäänsä jos ensin etsii itsensä, eikä se löydy alkoholista.
Voisin pyytää hänen kavereitaan käymään katsomassa häntä ja yhden tyypin avuksi jos menisivät yhdessä hakemaan apua. Minun kannattaa pysyä tilanteesta irti etten ala hoivamaan, tukihenkilöksi ja epämääräiseen suhteeseen. Puistatus. Olen näköjään kyllästynyt täysin.
En taida jaksaa edes etäällä seurata tilannetta että raitistuuko mies, katselin tarpeeksi kauan. En tiedä mistä tuo paniikki johtuu. Ehkä siitäkin, että nyt hänen pitää selvittää tilanne itsensä kanssa, hän on alkoholisti. Pakko yrittää olla luja, minä en ala asioita selvittämään hänen kanssaan, se hetki meni ohi tässä vuoden aikana kun aina vaan lupauksia, ei mitään konkreettista. Kiitos vastaajille! Ap
Oikeilla jäljillä olet ja jossain kohdassa lakkaat vastaamasta. Ei se muutu, ehkä hetkeksi kunnes sama ralli taas jatkuu. Onnea hyvästä päätöksestä ja nokka kohti omaa elämää, et voi ikuisesti kannatella toista!