Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko sotkun keskellä eläviä perheitä?
19.07.2015 |
Olen aika tarkka siitä, että meillä kotona on puhdasta ja siistiä. Mikään hysteerikko en ole, vaan mielestäni ihan "normaali". Haluan, että vessa ja keittiö on aina puhtaat, pedit pedattuina ja että olkkarissa ei ole ylimääräistä rompetta. Kaapit ja laatikot on meillä kyllä aika sekaisin ja täynnä roinaa, myös lastenhuone on aina täysi kaaos. Mutta noin yleisarvosana kotimme siisteydestä olisi jotain 8+ arkipäivisinkin, kyllä tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään.
Mietin vain, että lähipiirissäni on parikin perhettä joiden kotona on oikeasti ihan törkyistä. Siis todella likaista ja sotkuista. Ihmettelen, miten nuo ihmiset pystyvät elämään pölypallojen ja romukasojen keskellä päivästä toiseen? Tosi ilkeää tietysti arvostella ja varmasti näkevät, miten katson heidän kotiaan (ja minulla on siitä huono omatunto tottakai).
Olen myös tarjoutunut siivousavuksi kun perheen lapset ovat olleet ihan pieniä, mutta apua ei ole tarvittu, koska sotku ei heitä itseään häiritse. En tietenkään ole sanonut, että "kamala sotku ja pitäisi siivota" vaan ihan vaan tarjoutunut auttamaan lasten hoidossa ja siivouksessa.
Tavallaan olen myös kateellinen, kun en itse pysty rentoutumaan vaikkapa perjantai-iltana elokuvaa katsomaan jos eteisessä on sadat kengät leväällään tai tiskipöytä ihan murusissa. Pääni pysyy järjestyksessä kun kämppä on suhtkoht järjestyksessä.
Apua, nytkin mietin, miten haluaisin mennä siivoamaan jonkun toisen likaisen vessan. :D :D
Sanokaa nyt, että täällä on joku muukin yhtä hullu?
Kommentit (50)
Minä olen nähnyt ja minua säälittää ne lapset. Äiti makaa perse homeessa ja tiuskii lapsilleen.
Siivoaisi välillä itse. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, itseni!
Kun ei vaan jaksa. Pitkäaikainen väsymys tekee sitä, että jostakin päästä on pakko ruveta karsimaan ja se on sitten kodinhoito. Lapsista ei voi tinkiä. Lopulta työmäärä kodin kanssa kasvaa niin suureksi, että urakka on mittaamaton ja se aiheuttaa eristäytymistä ihmisistä. En kutsu kotiini enää ketään arvioimaan ja arvostelemaan kaikkea mikä on tekemättä. En pyydä kahville, en syömään, en lasten synttäreille.
Meidät. Tosin tätä on kestänyt vasta alle vuoden, että on liian sotkuista ja se estää pyytämästä tai melkeinpä laskemasta ihmisiä meille. En ole koskaan tykännyt siivota, minusta tuntuu, kuin äitini pakottaisi minut siihen myös omassa kodissani.
En nykyään, mutta meillä kotona oli. kaikki siivous oli minun varassani ja joskus en vaan yksin jaksanut. Vanhemmat aina töissä, kotona vaan sotkemassa ja mt-ongelmainen veli sotki älyttömästi. Nykyäänkin sotkee valtavasti aina kun vaan istuu johonkin syömään eikä laita mitään roskiin, banaaninkuoria sängyn alla ym. hänellä on sotkuista mutta ei ole perhettä.
Tunnen yhden tosi sikolättiperheen, jossa on kyllä keittiö ihan ok, mutta kaikki muut ihan karmeat. Perheen äiti hamstraa tavaraa nettikaupoista, lapset elävät kuin pellossa, samat lakanat ovat tuhannen rutussa monta kuukautta, pölyä on ihan uskomattomat massat ja kaiken kruunaa kaksi kissaa, jotka eivät aina löydä hiekkiksestä puhdasta hiekkaa ja kusevat ja paskovat sitten minne milloinkin. Siellä ei tee mieli siivota eikä edes käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D pienet on ongelmat!
Mä oon kans siisteyden ystävä, mutta tällä hetkellä en oo onnistunut pitämään kotia tarpeeks siistinä. Hermot meinaa mennä, kun kaikki hommat odottaa tekijäänsä :( oon kotona taaperon ja vastasyntyneen kanssa. Sotkua tulee kokoajan, ja tuntuu että vaikka miten koitan siivota, niin saan vaan viimeisimmät sotkut päältä pois.
Kuitenkin jos vieraita tulee, niin vähintään saan aina keittiön ja vessan puhtaaks, en ees voi kuvitella vieraiden kanssa kahvittelua likaisessa keittiössä.
Mä en ikinä katso pahasti tai häiriinny muiden sotkusta, mutta kyllä mustakin on outoa miten sotkuista joidenkin kotona on. En meinaa kertynyttä pyykkiä tms pientä, vaan esim tummunutta wc pönttöä, likaisia ikkunoita ( siis todella likaisia) tai tahmaista lattioita. Yököttävää! Mulla menis hermo sekuntissa, jos koittaisin jossain läävässä asua. Mut kai nää on tottumis kysymyksiä. Siivouksessa pitää olla tietty rutiini. Siks kai meilläkin on nyt homma lähtenyt käsistä, kun uuden lapsen kanssa rutiinia (tai aikaa) ei vielä ole löytynyt.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:21"]Tunnen, itseni!
Kun ei vaan jaksa. Pitkäaikainen väsymys tekee sitä, että jostakin päästä on pakko ruveta karsimaan ja se on sitten kodinhoito. Lapsista ei voi tinkiä. Lopulta työmäärä kodin kanssa kasvaa niin suureksi, että urakka on mittaamaton ja se aiheuttaa eristäytymistä ihmisistä. En kutsu kotiini enää ketään arvioimaan ja arvostelemaan kaikkea mikä on tekemättä. En pyydä kahville, en syömään, en lasten synttäreille.
[/quote]
Jos tuo asia rajoittaa elämää niin etkö voisi jotenkin pyytää tai järjestää apua että saat siivottua. Lapset jonnekin ja apua sulle. Pyydä kodinhoitoapua tai tukiperhettä kunnalta, Oisko mahd????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos pään sisällä on kaaos, ympärillä täytyy olla siistiä"
No kuule, tunnen ja asia ei kuitenkaan minulle kuulu. En halua mennä siivoamaan muiden koteihin, koska minulla on omakin siivottavana. Ja myös kaapit ja laatikot järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myös ainakin yhden perheen, jossa on jatkuva kaaos. Sattuu olemaan vielä sukulaisperhe ja olen siellä siivoillutkin välillä. Mutta toisaalta sotku ei tunnu heitä haittaavan, vaikka kaikki pinnat ovat rojua täynnä ja lattialla leluja ja vähän pidettyjä vaatteita. Istumapaikkaa on välillä vaikea löytää :(
Perheessä on pieniä lapsia, joten ymmärrän ettei aina jaksa. Mutta, kun ihan arki minusta vaikeutuu, kun koko ajan etsitään jotain tavaraa. Jos tavaroille olisi selkeät paikat, arkikin helpottuisi kummasti.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:28"]
"Jos pään sisällä on kaaos, ympärillä täytyy olla siistiä"
[/quote]
Tais olla jotenkin just päinvastoin...
Mut uskottele sä mitä haluat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on vaihtelevan siistiä. Välillä on kausia että jaksan siivota miltei joka päivä jotakin ja välillä taas en jaksa tehdä kuin ihan välttämättömimmän.
Mies ei meillä siivoa yhtikäs mitään, hyvä jos kotona näkyy. Lapset siivoaa omat huoneensa (hox. ne on sekaisin ja pölyssä koska on sovittu että itse hoitavat) ja auttavat esim. tiskikoneen tyhjenyksessä tai laittavat tavarat järjestykseen ja imuroivat vähän.
Mutta periaatteessa meillä on aina suht. siistiä- voi olla tavaroita hujan hajan, mutta ns. "paskaista" meillä ei silti koskaan ole. Tietenki asiasta voi olla montaa mieltä. Tiedän ihmisiä jotka siivoaa koko ajan jotakin ja heille meidän koti olis varmaan kauhistus.
Toi sitaatti sopii just mulle! Asiat pyörii päässä ja stressaan kaikesta, ja jos kotikin vielä on sotkussa niin se tuntuu jo liialta :D kai se siisteys tuo jotain kontrollia tähän hulinaan.
T. Vaihtelevan siisti perheenäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:21"]Tunnen, itseni! Kun ei vaan jaksa. Pitkäaikainen väsymys tekee sitä, että jostakin päästä on pakko ruveta karsimaan ja se on sitten kodinhoito. Lapsista ei voi tinkiä. Lopulta työmäärä kodin kanssa kasvaa niin suureksi, että urakka on mittaamaton ja se aiheuttaa eristäytymistä ihmisistä. En kutsu kotiini enää ketään arvioimaan ja arvostelemaan kaikkea mikä on tekemättä. En pyydä kahville, en syömään, en lasten synttäreille. [/quote] Jos tuo asia rajoittaa elämää niin etkö voisi jotenkin pyytää tai järjestää apua että saat siivottua. Lapset jonnekin ja apua sulle. Pyydä kodinhoitoapua tai tukiperhettä kunnalta, Oisko mahd????
[/quote]
Jos saisin apua lastenhoitoon, käyttäisin ajan nukkumiseen. Silkkaan nukkumiseen. Pitkäaikainen uupumus ei lähde ihan yhdessä illassa irti kehosta ja mielestä niin, että ensimmäisenä olisi jaksamista ruveta suursiivoukseen. Lisäksi kodin sekaisuus ja pesun tarve ovat niin suuri häpeä, että sellaista ei halua mennä tunnustamaan kenellekään. Häpeä se vain on, ja kuuleehan ympäristön asenteen tällä palstallakin. Pidän tunkkini ja nolouteni, en päästä ihmisiä ovesta sisään ja siivoan sitten kun jaksan.
Mua ei haittaa, jos on epäjärjestystä. Mutta en voi sietää sitä, että vessaa, saunaa, keittiötä, asuntoa ei siivota kunnolla. Siis vessaa jne. ei desinfioida, tai itseään ei pestä kunnolla, jos on fyysisesti terve. Muu epäjärjestys on helppo järjestellä kuntoon. En siis siedä siivottomuutta, epähygieniaa sanan varsinaisessa mekityksessä. Ja sitä, että aamulla ei pestä käsiä, ennen kuin mennään pöytään, saati, ettei pestä käsiä kunnolla, kun käydään vessassa.
Olisi ihanaa jos koti olisi aina siisti,ja kaapit järjestyksessä.Tällä hetkellä aika kahden lapsen kanssa ei riitä omasta mielestä riittävään siisteyteen.Pidän kuitenkin keittiön,olkkarin ja eteisen aina suht siistinä.Samoin tiskit viedään aina pesukoneseen ja pyykit pyykkikoriin.Eräällä ystävällä vieraillessa,jolla myöskin pieniä lapsia,ei tahdo edes sisään päästä kun koko eteinen on täynnä roinaa..Lehtikasoja,tiskejä,pyykkejä,joka paikka täynnä ja saattavat olla jopa homeessa.Ite tulisin hulluksi kun joka paikka täynnä muruja,hiekkaa ja tahroja ja kaikki tarttuisi ihoon kiinni.Mitä siistimpää,sitä parempi järjestys myös pääkopassa.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:15"]en itse pysty rentoutumaan vaikkapa perjantai-iltana elokuvaa katsomaan jos eteisessä on sadat kengät leväällään tai tiskipöytä ihan murusissa.
[/quote]
Jos nuo on ne ainoat "sotkut", etkä silti pysty rentoutumaan, niin siivousvimma on liiallista.
Nyt kyllä.... Meillä on varmaan ap:n mittapuun mukaan aivan törkeän sotkuista, mutta meillä ei satu asumaan ketään, joka tykkäisi siivota. Eikä se meillä kotona ketään häiritse. Harmi jos ap:tai häiritsee! Et silti saa tulla meille siivoamaan, koska se olisi mun mielestäni todella ärsyttävää ja se siisteys kestäisi kuitenkin korkeintaan päivän. Hankkisit oman elämän. :)
Tiedän! Heillä on vain yksi lapsi, mutta silti välillä ällöttää ottaa kengät pois kun kaikkialla on niin likaista. Heistä ei kyllä ulkoapäin saa tällaista vaikutelmaa, molemmat fiksuja, nuoria ja hyvännäköisiä ihmisiä jotka pitävät hyvää huolta hygieniastaan ja ulkonäöstään.
No täällä on yksi.
Sinänsä mua ei haittaa toisten kotien sotkut, omapahan on kotinsa. Mut kun mun tekee oikeesti mieli siivota siellä!