Annetaanko hoiva-alasta opiskeluaikana liian ruusuinen kuva?

Ruusuinen? Enpä usko. Kyllä se karu todellisuus viimeistään ekassa työharjoittelussa selviää. 

Eka harjoitteluhan on pelkkää pyllynpesua, joten siinä saa jo jonkinlaisen kosketuksen hoiva-alaan. ;)

Työelämä itsessään voi olla järkytys. Siitä puhutaan vaan eniten isojen ammattiryhmien kohdalla, kuten hoitajien ja opettajien kohdalla. Yhtä lailla insinöörit ja kiinteistöhuoltajat ja trademonit voi olla väsyneitä ja pettyneitä työhönsä, mut siitä ei vaan puhuta.

Omalla kurssillani lähes kaikilla on jo aiempi ammatti ja työkokemusta. Meillä on jo yleisesti otteat se asenne, että työ on työtä, ei kutsumus eikä tapa rakentaa omaa identiteettiä tai elämän tärkein asia muutenkaan, ja maailmaa ja toista ihmistä ei kukaan meistä yritä pelastaa. En usko että meistä kukaan väsyy ja järkyttyy sen kummemmin kuin muussakaan työssä, koska odotukset on hyvin realistiset jo alunperinkin. 

Ei. Mutta en kyllä kuulu tuohon uikuttajien kerhoonkaan, jotka laskevat huokaillen ilta- ja yövuorojaan Facessa. Itse olen halunnut vuorotyön nimenomaan. Pitää hakeutua sellaiseen paikkaan jossa viihtyy. Minulle sopii päivystysalue, nääntyisin tylsyyteen vuodeosastoilla.