Lue keskustelun säännöt.
Vahingonilo paras ilo, totta se on...
12.08.2015 |
Ystäväni jätti minut kuin nallin kalliolle, kun uskalsin arvostella hänen uutuusmiestään. Jätkä on
seitsemän lapsen isä /kolmelle eri naiselle) pahamaineisesta lähiöstä ja tuli siipeilemään tuossa pari kuukautta sitten ystäväni asuntoon.
Nyt sitten välit poikki heillä ja en aio antaa anteeksi minun hylkäämistäni vain siksi, että sanoin alun perin totuuden. Eipä kyllä vielä ole anteeksi anellutkaan, mutta se päivä ehkä koittaa.
Kommentit (2)
Miksi noin äkkijyrkät liikkeet ystävältäsi?
Ettet vain olisi sanonut tosi pahasti? Totuuden torvena ei aina kannata olla, vaikka olisikin huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävän yksi tärkeimmistä tehtävistä on juuri katsoa asioita ulkopuolelta ja myös kertoa havainnoistaan.
Rakastunut ( tai en tässä tapauksessa tiedä) on usein sokea toiminnalleen. Silloin kaiken kritiikin kokee pahantahtoisena, jopa kateellisuutena ym.
Ihan samoin kävi minulle! Mutta otin kyllä ystävän takaisin, kun kovasti pyysi ja katui.