Niin moni tulee vastaan, mutta....

Minäpä kerron esimerkin:  Meidän talon joistakin pitkäaikaisista naapureistani voinen ajatella hiljakseni mielessäni juurikin sen todellisen mielipiteeni, jota en tietenkään heille itselleen mene kertomaan, vaan tervehdin joka kerta kohteliaasti, että heippa ja silleen.

Enpä ajattele mitään kummempaa, jos käyttäytyy normaalisti.

Välillä joku saa ääliömäisyytensä huippuun töksäyttelemällä jotain asiatonta, mutta silloin varmaan itsekkin tajuavat, että en heistä ruusuisesti ajattele. Yleesä olen kuitenkin hillitty ja en alennu samalle tasolle. Ja tosiaan en ymmärrä miten porukka ketaa kysellä ja töksäytellä mitä sattuu esim. toisten lisääntymisestä, painosta, asumismuodosta, harrastuksista, työnsteosta tai rahasta. Tällainen ei mielstäni siis ole normaalia käytöstä.

"Voi ei, tuolta tulee se naapurin hyväkroppainen, salilla käyvä ja aina niin pirteän hymyilevä nainen. Ja minä lyllerrän menemään tässä ison raskausmahani kanssa plöts plöts plöts... Voi että kun minullakin olisi motivaatiota käydä edes iltalenkillä. Kehtaankohan terveh..."

"Hei!"

"Hei!"

"Hän ehtikin ensiksi... mitähän hän ajatteli hyllyvistä läskeistäni.?"

Ihan riippuu tapauksista, joitakin pidän ääliöinä, joitakin kivoina, tuliko yllätyksenä?

Kaikkia kohtaan olen kohtelias, ihan normaali käytöstavat.

Odotin junaa tänään ja vieressäni istui kaksi vanhaa naista. Yllätyin kun alkoivat juttelemaan, koska sillä heistä selkeästi vanhemmalla oli aivan nuoren tytön ääni. Joku 70-80-vuotias ja kuulosti 16-vuotiaalta. Jotenkin ihanaa. :)

.....kuka on se oikea......

niin moni tulee vastaan....