Hyvin yksinäinen lapsi/nuori, millainen tulevaisuus olisi?

up

Lukiossa voi saada kavereita. Siellä pakka menee uusiksi, kun jurpot lähtee joukosta pois amikseen.

Oli vaikeaa. Ajan kanssa pääsin yli. Nyt opiskelen yliopistossa kaukana omalta paikkakunnalta ja olen saanut ihania ystäviä ja elämä on muutenkin ihanaa ☺

Voi selvitä jos on halua.

"Normaalitkin", suht sosiaalisen elämän viettäneet aikuiset voivat joutua pariinkin otteeseen elämänmuutosten takia uusille paikkakunnille, joilla joutuu hankkimaan ystäviä. Sosiaaliset taidot auttavat, mutta sen verran on av:llakin yksinäisten kirjoituksia lukenut niin on huomannut, että yksinäisyys voi tulla kenelle tahansa eikä se katso taustaa.

Huono. Nimim. itse olin tuollainen. Nyt lähes kolmekymppisenä en edelleenkään ole seurustellut, pelkään ihmisiä, en osaa olla rentona ihmisten seurassa, en usko että kukaan haluaisi olla ystäväni, mielenterveysongelmia, huono itsetunto yms. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:12"]

Huono. Nimim. itse olin tuollainen. Nyt lähes kolmekymppisenä en edelleenkään ole seurustellut, pelkään ihmisiä, en osaa olla rentona ihmisten seurassa, en usko että kukaan haluaisi olla ystäväni, mielenterveysongelmia, huono itsetunto yms. 

[/quote]

Kuulostaa minun elämältäni. Lapsen yksinäisyyteen kannattaa siis yrittää puuttua, tukea itsetuntoa ja järjestää harrastusmahdollisuuksia, koska vahinkojen korjaaminen aikuisena on lähes mahdotonta. Toivoisin, että omat vanhemmat olisivat tajunneet tämän lapsuudessani, mutta he ovat itse vapaaehtoisia erakkoja ja sitä mieltä että ihminen ei tarvitse ystäviä. 

Itse olen ollut lapsuudessa ja nuoruudessa hyvin yksinäinen, mikä on ajanut masennukseen. Hain apua pahaan oloon ja terapia sekä lääkkeet ovat auttaneet mua valtavasti ja suunta on ylöspäin. Ystäviäkin on löytynyt. Yksinäisyys on vakava asia ja varsinkin nuorella siihen on hyvä puuttua, etenkin jos siitä aiheutuu ongelmia. 19v

Huono ennuste. Ainakin omalla kohdallani lapsuuden yksinäisyyden vaikutus oli tuhoisa. Lähes koko elämä mennyt pieleen.

Vaikeaa on. Ihan viimeistään yläasteella pitäisi saada nuori kaveriporukoihin, ja tämäkään ei vielä riitä, vaan aikaisemmasta yksinäisyydestä nousevat henkiset kivut ja pahaolo pitäisi saada käsiteltyä.

Tietysti myöhemmässä elämässä voi käydä satumainen tuuri ja löytyä luottoihminen, joka jaksaa yksinäistä sosiaalistaa. Mutta ilman tällaista lottovoittoa, ennuste ei ole hyvä.

Voisiko kavereita löytää harrastusten kautta tai netistä? Entä vaikka ulkomaiset kirjekaverit? Kavereiden ei välttämättä tarvitse olla samanikäisiä, vaan nuoremmat tai vanhemmatkin kaverit piristävät. Kokeilkaa vaikka kansalaisopiston harrastekursseja. Myös vapaaehtoisjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin kautta saa kavereita. Sosiaalisten taitojen kehittäminen ei myöskään vaadi sitä, että jatkuvasti pitäisi olla joku kylässä, vaan kunhan on joku kiva tuttu, jota tapaa vaikka kerran viikossa.

Riippuu luonteesta

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa voi saada kavereita. Siellä pakka menee uusiksi, kun jurpot lähtee joukosta pois amikseen.

Kyllä meillä ne ylimieliset toisia arvostelevat jurpot menivät nimenomaan lukioon ja kiusasivat sielläkin vielä niitä joita pitivät itseään huonompina.

Itse olin tällainen nuori. Kiusattu ja kaveriton aikalailla kaikki kouluvuodet. Lukiossa sain sitten muutaman kaverin, ei meistä mitään bestiksiä tullut, mutta nyt kymmenen vuotta myöhemmin pidetään kuitenkin satunnaisesti yhteyttä ja joskus nähdäänkin.

Muutin ulkomaille miehen perässä muutama vuosi sitten ja parisuhde voi hyvin ja se on tuonut paljon itsevarmuutta elämääni. Muutaman kaverin opintojen kautta olen saanut täälläkin ja poikaystävän kavereiden kanssa tulen ihan hyvin juttuun eli lopputulema on se että onhan se vaikuttanut elämääni enkä päästä ihmisiä helpolla lähelleni, mutta kyllä sitä silti on mahdollista luoda ihmiskontakteja myöhemminkin. Yksinäisyys on surullinen asia.