Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka te kestätte vaikeita tilanteita sukulaisten kanssa...?
11.08.2015 |
Tää on mun mielestä ihan naurettavaa, kuinka aikuiset ihmiset käyttäytyy kuin pikkulapset. Meillä ei aikuiset oikein tule toimeen keskenään, mutta kuitenkin näin lomilla aina tavataan, kun kaikki kerran haluavat tavata. Mutta miten kestää tätä, ja kuinka opettaa lapset käyttäytymään, kun aikuiset on tämmösiä...?
Mikä teidän keino on kiukuttelevia aikuisia vastaan? Yrittää keskustella sivistyneesti? Purra hammasta? Vetää pultit? Lähteä menemään? Vituttaa... Olen yrittänyt jo kaikkea, mutta ei tää tilanne tästä mihinkään ikinä muutu. Kurjaa, kun puolet lomista menee tähän ihme kyräilyyn tai mielistelyyn tai kiukutteluun ja tappeluun...
Kommentit (27)
Millaisia aikuiset ovat? Ketkä haluavat tavata?
Tekstisi on niin moniselitteinen, että sen voisi tulkita vaikka niin, että te kaikki nypläätte pitsiä ja varastatte toisiltanne malleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin kestämisen. En uhraa lomaani pettymyksille.
Joskus olen jättänyt tapaamatta, mutta en jaksaisi koko loppuelämää yksinkään viettää. Ja asioillahan on kaksi puolta. Varmaan heidän mielestään minä olen hankala, kun en tee juuri niin kuin he tahtovat. Ovathan se sentään vanhempani ja isovanhempani! ja onhan se kivaakin tavata, ei me koko ajan tapella, mutta en nää tästä ulospääsyä, kun tuntuu että muut ei edes yritä parantaa tilannetta...
ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:01"]
Millaisia aikuiset ovat? Ketkä haluavat tavata?
Tekstisi on niin moniselitteinen, että sen voisi tulkita vaikka niin, että te kaikki nypläätte pitsiä ja varastatte toisiltanne malleja.
[/quote]
Kaikki me halutaan toisiamme tavata, kyse on nyt ihan lähisuvusta, perheenjäsenet ai vaan tule toimeen keskenään... Meillä on nyt lapsilla diagnosoitu asperger ja vaikken lääkäri olekaan, niin jotain vastaavaa saattaa olla meillä muillakin... Siksi varmaan extrahankalaa kommunikoida. Mutta mitä mä tälle kaikelle voin? :(
ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:01"]
Millaisia aikuiset ovat? Ketkä haluavat tavata?
Tekstisi on niin moniselitteinen, että sen voisi tulkita vaikka niin, että te kaikki nypläätte pitsiä ja varastatte toisiltanne malleja.
[/quote]
Kyseessä on siis todellakin aivan kaikenlaiset tilanteet. Tää porukka saisi vaikka pitsinnypläyksestä aikaan riidan... Tänään kiukutellaan syömisestä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tapaa enää omaa sukua. Luonnollisesti tää kääntyi niin, että mä olen se hankala ihminen.. vaikka vuosia siedin hammasta purren kaikkea paskaa. Hymyillen vaan jatkoin ja nielin. Kunnes aloin vähentämään tapaamisia ja nyt en enää sukuloi ollenkaan.
Äitini on piru ja miniä itse saatana. Ovat kaikille tasasen ilkeitä juoruämmiä ja keskenään tappelevat aina.
En mä vielä luovuttaisikaan, kun ei oikeasti ole edes kyse mistään vakavasta... Kun vaan saisi aikuiset ihmiset käyttäytymään!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Jos en tule toimeen sukulaisten kanssa, en koe tarvetta tavata heitä. Joten en tapaa väkipakolla. Se vaan on niin yksinkertaista. Ap, hanki iso tuttavapiiri niin ei tarvitse olla yksin.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:09"]
En mä vielä luovuttaisikaan, kun ei oikeasti ole edes kyse mistään vakavasta... Kun vaan saisi aikuiset ihmiset käyttäytymään!
ap
[/quote]
Vai käyttäytymään niin kuin SINÄ haluat? Koska sinullakin on samanlaisia asperger-piirteitä, joiden vuoksi haluat asiat tietynlaisina. Kun sinua ei totella, sinä suutut. Ei kovin aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vaan ei enää jaksa ihmisiä. Nuorena aikuisena nautin ystävien ja sukulaistenkin tapaamisista, mutta joskus päälle kolmenkympin alkoi kyllästyttää.
Joku jauhaa maailman tylsimpiä asioita, hitaasti ja hartaasti "aa mi aiseksi Teppo te ki lat tea ja kas vik sia mitä niitä to maat tia kurk kua ehkä o me naa tai si ol la pap ri kaa kin" , ei mitään pointtia.
Yksi jos toinen ei kuule mitään tai jos kuulee, puhuu ohi ja päälle kaikkien kysymysten ja kommenttien.
Yksi on varttihullu pakkomielteinen narsisti, joka sotkee kaiken, mutta pitää itseään kuningattarena.
Yksi on viinaan menevä, sammaltaa ja örveltää.
Joko riittää?
Juu kiitos ei enää kanssaihmisiä kuin tunti vuodessa max.
Tehdään vaan "illallisreissuja" hankalien sukulaisten luokse. ärsyttävät/ilkeät jutut menee toiseta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse hymyillään, kiitetään, kysellään kohteliaasti kaikilta kuulumiset ja lähdetään ajoissa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:09"]
En mä vielä luovuttaisikaan, kun ei oikeasti ole edes kyse mistään vakavasta... Kun vaan saisi aikuiset ihmiset käyttäytymään!
ap
[/quote]
Vai käyttäytymään niin kuin SINÄ haluat? Koska sinullakin on samanlaisia asperger-piirteitä, joiden vuoksi haluat asiat tietynlaisina. Kun sinua ei totella, sinä suutut. Ei kovin aikuista.
[/quote]
No, ei ole, ei. Tosin minä olen tässä se, joka puree hammasta tällä hetkellä... Kaikki me ollaan vähän tämmösiä, turha kuvitella että luulisin olevani täydellinen...
ap
Ei mulla oo vaikeeta sukulaisten kanssa, päinvastoin!Vietetään paljon aikaa yhdessä ja kiva on aina ollut. Mulla on ihanat sukulaiset ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tämmöstä tänään:
Oltiin keskusteltu erääseen pikaruokalaan menosta lasten kanssa, ja mietin että jos tänään mentäis. Mutta sitten eräs tulee siihen selittämään että hän tahtoo laittaa ruokaa, mikä sinäänsä on ihan mukavaa. Mutta hän ensin vähät välittää, kun kerron suunnitelmistamme ja sen jälkeen alkaa muuttelemaan niitä. Ja toinen siinä vieressä kompaa kaikkea, mitä tämä yksi sanoo.
Hän marttyyriäänellä sitten selittää, että menkää te lasten kanssa sinne, niin minä laitan tälle toiselle tässä ruokaa. No, eihän siinä enää tee mieli mennä, kun yksi loukkaantuu... Sitten alkoi se käskyttäminen, että et kyllä mene tuohon paikkaan, kun nämä toiset on halvempia. Tai jos kävisitkin vaan kaupasta hakemasta, niin olisi vielä halvempaa. No, kun olen lapsille luvannut, ja he haluavat tähän tiettyyn paikkaan mennä, niin en minä ala suunnitelmia muuttamaan. Sitä paitsi: mun rahat. No, ei sit menty.
Tässä mä odottelen sitä ruokaa nyt. :) Tällä yhdellä sählääjällä kun menee tuntikausia pelkkien perunoidenkin keitossa, niin alkaa itse kullakin (varsinkin lapsilla) nälkä tulemaan. Ymmärrän kyllä, että omaan tahtiin jne, mutta pitäisi lapsilla kuitenkin ruokaa olla. No, tällä toisella on siihenkin ratkaisu: syötetään niille karkkia ja jäätelöä koko päivä, kun ei saada aikaiseksi laittaa ruokaa. Kaipa sillä karkillakin elää, mutta jos parikin viikkoa syö noin, niin ei hyvä... Lapsilla jo maha kipeänä, mutta en saa valittaa, en saa antaa lapsilleni ruokaa, en saa viedä syömään...
Tätä jankkaamista vaan jatkuu... Ja joka asiasta. Olisin tahtonut uimaan lähteä, mutta tälle toiselle ei kelvannut. Kuulemma suihku ajaa saman asian... Ihan sama, oppiikko esim. lapset uimaan tai onko heillä hauskaa, ei tarvitse uida, kun hän ei halua.
Sitten kun varovasti sanon jostain asiasta, niin alkaa se tappeleminen. Mulle ei kuulemma mikään kelpaa... Jos en tee kaikkea, kuten tämä yksi pyytää, niin alkaa ovien paiskominen ja hän loukkaantuu verisesti... Ja hänhän siis tahtoo määrätä joka asiasta, muiden ihmisten vaatteista lähtien... Ja jos ei jokin häntä miellytä, niin haukkuu ihan suoraan, eikä näe siinä mitään ongelmaa. Ja sitä haukkumista ja valitusta tapahtuu kymmeniä kertoja päivässä, eli ei ole kyseessä mikään yksittäistapaus. Ja annas jos joku antaa hänelle negatiivista kritiikkiä... Sitten muut on ilkeitä häntä kohtaan ja taas on syy kiukutella... Ja tämä toinen komppaaja siinä vieressä alkaa sitten itsekin kiukuttelemaan: joko asettuu hänen puolelleen, tai sitten häntä vastaan ja saa kamalat raivarit.
Tää paska toistuu sitten joka päivä... Aika rasittavaa. Olen yleensä tehnyt niinkuin nää yhdet haluaa, mutta kun on lapsiakin paikalla, niin pitäisi mun mielestä ennenkaikkea ajatella heitä.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:38"]
Ei mulla oo vaikeeta sukulaisten kanssa, päinvastoin!Vietetään paljon aikaa yhdessä ja kiva on aina ollut. Mulla on ihanat sukulaiset ❤
[/quote]
Kivaa. :) Meilläkin on oikein mukavaa miehen perheen kanssa, mutta omien sukulaisten kanssa en tule toimeen...
ap
Suku on joko paras tai pahin välimuotoa ei taida olla. Kun tuntee ihmisen hyvin ,pystyy aika hyvin torjua kaikki kiukuttelut yms.
Ja joo yhteyttä ei kannate väkisin pitää,siitä ei hyödy kukaan. Pitkä välimatka on ok.
Kiitos kun saan tänne purkautua, ei enää vituta yhtä paljon. Me asutaan niin kaukana, että ollaan sitten kauemmin aikaa, kun tullaan. Ja koska tämä eräs asuu lähellä muita sukulaisia, tunkee hän luonnollisesti joka paikkaan mukaan. :) Hän olettaa, että ilman muuta hän saa tulla toisten koteihin kysymättä, koska hän haluaa, ja mehän ollaan perhettä kaikki...
ap
Heh, kuvaamasi päivän tapahtumat kuulostavat ihan samalta, kuin lähipiiriini kuuluvan perheen jutut. Aikuisella pojalla on asperger ja äitinsä käyttäytyy ihan tuolla kertomallasi tavalla, eli kenenkään muun suunnitelmat eivät ole tärkeitä ja jos joutuu jonkun muun suunnitelmaa toteuttamaan, niin ainakin se pitää tehdä hänen kertomallaan tavalla (just tuollaista "miksi uimaan, kun voi ottaa suihkun" tai "miksi menette ravintolaan, minulla on kyllä täällä ruokaa varattuna, menen kohta lämmittämään" ja sitten ruokana on jotain mitä hän haluaa syödä, ei niinkään mitään yhteistä kivaa jne.). Olen todennut, että en voi tuon porukan kanssa käydä kuin silloin tällöin iltaa istumassa tai päivävisiitillä, sillä omat hermoni eivät kestä tuollaista, etenkään harvojen lomapäivieni aikana. Viimeksi kun olin viikonlopun tuon perheen luona, olin melkein valmis jyrsimään jalkani irti jotta pääsisin ambulanssilla pois. :D
Eli sinuna kyllä miettisin, että miten usein heitä kannattaa nähdä ja miten pitkään kerrallaan. Tuo lähiperheemme on tosi ihanaa porukkaa, mutta se arjen rutiinien kanssa vääntäminen on niii-iiin rasittavaa, etten sen takia jaksa pitkää aikaa kerrallaan. Minulle tulee muuten sellainen olo, että minua ei ole olemassa, minun toiveitani ei tarvitse yhtään kuunnella, saati kunnioittaa ja olen vain joku lisähahmo, eikä läsnäoloni ole oikeasti tärkeää. Tämä tunne siis tulee pidemmän reissun aikana, kun ei voi yhtään vaikuttaa arkeen. Lyhyemmät keikat ovat oikein iloisia ja mukavia. :)
Ai, että muillakin on samanlaista... :D Ei sais nauraa, mutta on tää välillä niin koomista. Me ollaan KAIKKI yhtä vaikeita, niin voitte kuvitella, mitä tää välillä on. Siis toisaalta on niin ihanaa, kun mummo on poiminut lapsille mustikoita, mutta mummo ei ymmärrä että joku voisi haluta erilaista mustikkapiirakkaa. Hänen mielestään mustikkapirakan, kuten monen muunkin asian, voi tehdä vain yhdellä tavalla, eli sillä hänen tavallaan. :) Veljeäni hän käski vaihtamaan verhot, kun ne ovat hänen mielestään ikävän näköiset ja väärää kangasta, eihän nyt verhoja voi tuollaisesta kankaasta tehdä...
ap
Alue: Aihe vapaa
Ei ole pakko tavata. Siihen tulokseen olemme tulleet. Tapaamme vain sellaisia sukulaisia ja ystäviä joiden tapaamisesta molemmat osapuolet ilahtuvat. Aika on arvokasta!