Lue keskustelun säännöt.
Uhmaikäisen äiti "hylkää" kiukuttelevan lapsen
17.08.2015 |
Onko yleistäkin, että uhmaikäisiä "opetetaan" käyttäytymään paremmin uhkaamalla jättää lapsi esimerkiksi kauppaan, jos lapsi kiukuttelee? Äiti harppoo tiehensä "Jos et halua olla kiltisti niin äiti lähtee pois ja jättää sut tänne kauppaan. Hei hei." ja lapsi jää hysteerisenä itkemään äidin perään, ja äiti sitten palaa hetken kuluttua takaisin. Lapsi itkee edelleen yhtä hysteerisenä.
Tällaista todistaneena tuli todella paha mieli, mutta siinä tilannetta kaukaa seuranneena ei päässyt väliin sanomaan mitään.
Ajatuksia?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:46"]Oon kyllä todennut lapselle, että äiti menee nyt, jäätkö tänne vai tuletko mukaan. Yleensä uhmaikäisellä menee kohtaus sen verran yli, että helpointa on vaan kaapata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa.
[/quote]
Minä sanon noin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:46"]Oon kyllä todennut lapselle, että äiti menee nyt, jäätkö tänne vai tuletko mukaan. Yleensä uhmaikäisellä menee kohtaus sen verran yli, että helpointa on vaan kaapata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. [/quote] Minä sanon noin usein.
[/quote]
Ja musta tossa ei ole mitään vikaa. Varsinkin jos tuntee oman lapsensa ja tietää, että sieltä se kohta kuitenkin tulee perässä. Ihan hyvä lapselle vähän rauhoittua ja tajuta, että ei tää raivoaminen mitään auta, turhaan mä tätä teen.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:54"]Meillä on käytäntö että äidin mukana kaupoilla, tkssa, yleensä julkisissa paikoissa, käytyäydyyään kunnolla. Jos tätä lapsi ei muista niin otan käsilaukustani autoni avaimet ja hyvin näkyvösti niitä pyörittelen ka sanon lapselle kuuluvasti; jos sinulla on hankaluuksia käyttäytyä kauniisti niin voit mennä autoon odottamaan kunnrs äiti saa asit hoidettua. Keryaakaan ei kukaan ole autoon halunnut ja ovatpa käyttäytyneet siivosti lopun aikaa asioilla!
[/quote]
Meidän muksu olisi innosta hihkuen mennyt yksinään autoon. Ei ihan onnistu kesähelteillä enkä muutenkaan jättäisi kuin pakkoraossa ja vaan hetkeksi yksinään autoon.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:47"]No eihän se mikään hyvä tapa ole, mutta tuskin kukaan uhmaikäinen rikki menee jos joskus noin tekee. Hyvälläkin vanhemmalla voi joskus uhmaikäisen kanssa palaa pinna ja silloin voi tehdä itsellekin ihan hyvää lähteä hetkeksi pois tilanteesta.
Normaali ja jatkuva käytäntö tuollaisen ei tietenkään pidä olla, mutta sellaisesta on mahdoton tuomita joku random kaupassa oleva äiti.
[/quote]
Lähinnä tuossa tilanteessa äidin ja lapsen välit olivat jotenkin oudot. Lapsi ei ottanut kontaktia aikuisiin, jotka lähestyivät kysyen mikä hätänä. Äidin palattua lapsi ei näyttänyt huojennusta, itki vain edelleen yhtä lohduttomasti.
Mulla itselläni on jo kouluikäinen lapsi, ja uhmavaihe tuli myös elettyä läpi ja minäkin kyllä tiedän miten hermoja raastavaa se voi olla. Mutta jotenkin tuosta jäi fiilis, että jokin on "off". Pahahan se on sivustaseuraajana päätelmiä tehdä, mutta huoli heräsi.
Itse en ole toiminut oman lapsen kanssa aivan noin ja siksi halusin kuulla mielipiteitä.
Ap
Ei pysty pitämään tuollaista uhkausta. Joku johdonmukaisuus.
Mä tein toisinpäin. Jos et ole kunnolla, niin lähdetään kaupasta pois. Selvä seuraavasta tempusta sitten lähtö. Sittenhän se muksun pirulainen huusi seuraavan tunnin suoraa huutoa, mutta eipä saanut shoppailla. Ehdittiin kotiinkin jo ja mimmi vaan huusi.
Kyllähän hammasta tuli purtua ja höyryä nousi korvista. Ei se temppuiluun syytä tarvinnut, kunhan koetteli.
Nyt toi muksu on 12 vuotias, mua oikeesti pelottaa sen alkava murrosikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä olisitte tehneet tällaise kanssa?
Kaupassa jos ei saanut jotain mitä halusi, niin jäi siihen paikkaan eikä suostunut tulemaan mukaani. Sen verran iso, ettei väkisinkään voinut syliin ottaa.
Sanoin, että jää siihen sitten mutta minä en sitä sinulle nyt osta ja lähdin kävelemään kassoillepäin, sieltä se pikkuhiljaa kipitteli perässä pitäen kuitenkin etäisyyttä. Näin kuitenkin kokoajan lapsen. About 5v
Mitä olisitte tehneet? Kokeilin kyllä kaikkeni, mutta laittoi niin kovin vastaan, etten saanut hievahtamaankaan. Pienempänä veti itsensä lattialle ihan veteläksi, tällöin sai nostettua syliin ja äkkiä kaupasta ulos
Ap, ymmärrän sun fiilikset tosi hyvin. Mun mielestä on tosi kamalaa seurata vierestä, jos joku tuntematon uhkailee lapsia hylkäämisellä: "Jos et nyt tule niin äiti lähtee! Heihei!" Lapsille tulee aina hätä. Keinottomia vanhempia. Ja todistamasi tilanne ollut vielä pahempi. Toivotaan, että oli vain joku ohikiitävä episodi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:54"]Meillä on käytäntö että äidin mukana kaupoilla, tkssa, yleensä julkisissa paikoissa, käytyäydyyään kunnolla. Jos tätä lapsi ei muista niin otan käsilaukustani autoni avaimet ja hyvin näkyvösti niitä pyörittelen ka sanon lapselle kuuluvasti; jos sinulla on hankaluuksia käyttäytyä kauniisti niin voit mennä autoon odottamaan kunnrs äiti saa asit hoidettua. Keryaakaan ei kukaan ole autoon halunnut ja ovatpa käyttäytyneet siivosti lopun aikaa asioilla!
[/quote]
Meidän muksu olisi innosta hihkuen mennyt yksinään autoon. Ei ihan onnistu kesähelteillä enkä muutenkaan jättäisi kuin pakkoraossa ja vaan hetkeksi yksinään autoon.
[/quote]
No meidän lapset eivät voi sietää auyossa yksin oloa. Siksi minä siyä autoon menoa ehdotankin kun tiedän, että sinne eivät halua. En koskaan ole jättänyt lapsia auyoon yksin kuin auton tankkaksrn ajaksi ja silloinkin olren ollut ihan vieressä
Kerran lähikaupassa vastaava tilanne, mutta kun lapsi ei rauhoittunut sillä aikaa, kun äiti lymysi toisen hyllyn välissä "pois lähteneenä", niin tää äiti tuli ja läppäs lasta. Kahdesti.
tilanteella oli paljon silminnäkijöitä, että eräs herra välittömästi soitti Häkeen. Sanoi vielä sille äidille, että ihan turha kuvitella lähteväs mihinkään, ennen kuin virkavalta on selvittänyt tilanteen.
Itsellä oli oma kuusi vuotias mukana ja hän järkyttyi "äiti!!! tuo nainen lyö tota vauvaa!!" Siinä sitten rauhoitellessa meni hetki.
Poliisit tuli yllättävän äkkiä ja kyseli silminnäkijöiden yhteystiedot. Multa ensin, se soittaja herra opasti siinä, että pääsen oman tyttären kanssa pois tilanteesta. Se oli touhukas setä.
En tiedä mitä sitten tapahtui. Ei ne koskaan multa lausuntoa kysellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kannoin raivaripäissään olevan lapsen ulos kaupasta ja sanoin että pääset takaisin kun oot rauhottunut. Se alkoi jo rauhoittua ja onnittelin itteäni että tämäpä meni nyt todella hyvin, mutta sitten siihen tuli joku keski-ikäinen nainen selittämään että hän tekee lastensuojeluilmoituksen kun on epänormaalia kun 2-vuotias saa raivokohtauksen. Yritin selitellä että tää on ihan normaalia kyllä ja kuuluu kehitykseen kun se sen juttu vaan kiihtyi ja kiihtyi ja sit se alkoi taputella mun lasta poskille että "heei, ootko kunnossa? onko kaikki hyvin??" niin kuin juoppoja tiekkö vois puhutella jos on sammunu hankeen. Pyysin tätä naista siinä vaiheessa poistumaan eikä hän poistunut vaan hoki sitä lasua ja lasua ja lasua ja jankutti ettei oo normaalia ja se tilanne oli painajaismainen. Oon nyt pahoillani ku avaudun toisen ketjuun tästä, mutta kaikenlaista hiihtäjää sitä on ja mä oon kelannu tätä tilannetta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan enkä mä vaan keksi mikä siinä tän naisen mielestä oli niin epänormaalia? Tavallista raivari-itkua kun lapsi ei saanut kaupassa mitä halusi ja olin vielä niin onnellisessa asemassa että saatoin sieltä lähteä lapsen kanssa ulos eikä ollu vielä (pilaantuvia) ostoksia kerätty.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:33"]
Mä kannoin raivaripäissään olevan lapsen ulos kaupasta ja sanoin että pääset takaisin kun oot rauhottunut. Se alkoi jo rauhoittua ja onnittelin itteäni että tämäpä meni nyt todella hyvin, mutta sitten siihen tuli joku keski-ikäinen nainen selittämään että hän tekee lastensuojeluilmoituksen kun on epänormaalia kun 2-vuotias saa raivokohtauksen. Yritin selitellä että tää on ihan normaalia kyllä ja kuuluu kehitykseen kun se sen juttu vaan kiihtyi ja kiihtyi ja sit se alkoi taputella mun lasta poskille että "heei, ootko kunnossa? onko kaikki hyvin??" niin kuin juoppoja tiekkö vois puhutella jos on sammunu hankeen. Pyysin tätä naista siinä vaiheessa poistumaan eikä hän poistunut vaan hoki sitä lasua ja lasua ja lasua ja jankutti ettei oo normaalia ja se tilanne oli painajaismainen. Oon nyt pahoillani ku avaudun toisen ketjuun tästä, mutta kaikenlaista hiihtäjää sitä on ja mä oon kelannu tätä tilannetta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan enkä mä vaan keksi mikä siinä tän naisen mielestä oli niin epänormaalia? Tavallista raivari-itkua kun lapsi ei saanut kaupassa mitä halusi ja olin vielä niin onnellisessa asemassa että saatoin sieltä lähteä lapsen kanssa ulos eikä ollu vielä (pilaantuvia) ostoksia kerätty.
[/quote]
Ja siis mun 2-vuotias ei ottanut kontaktia tähän naiseen kun se tuli, olisiko se sit ollut se syy huoleen? Ei se ota raivarissaan kontaktia kehenkään, huutaa silmät kiinni ja sitku se vähän rauhottuu niin voidaan jutella. Oottelen vaan vieressä ja silittelen jos se sitä sietää (aina ei siedä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kerran kaupassa äidin uhkailevan turvakaukalossa olevaa itkevää vauvaa tällä "äiti jättää sinut tänne, jos et ole hiljaa". Veti minut ihan hiljaiseksi. Olen samaa mieltä, että se on huono keino taaperolle.
Mä luulen että tuo on vaan yksittäinen kerta kun äidillä paloi käämi ja lähti itse siitä rauhoittumaan hetkeksi. Kun sai itsehillintänsä sen verran kasaan että taas handlasi jotenkin tilanteen niin tuli takaisin. Meillä uhmaikä oli uhmakausia jolloin raivottiin aamusta iltaan ja sitten niiden välissä oli hyvinkin seesteistä. Mutta kun oli viikon jo kuunnellut aamusta iltaan rääkymistä milloin mistäkin niin alkoi huumorintaju olla koetuksella. Kerran olen itse tehnyt noin. En pidä sitä rakentavana tapana hoitaa tilanne, mutta se oli siinä tilanteessa rakentavinta mihin pystyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:33"]
Mä kannoin raivaripäissään olevan lapsen ulos kaupasta ja sanoin että pääset takaisin kun oot rauhottunut. Se alkoi jo rauhoittua ja onnittelin itteäni että tämäpä meni nyt todella hyvin, mutta sitten siihen tuli joku keski-ikäinen nainen selittämään että hän tekee lastensuojeluilmoituksen kun on epänormaalia kun 2-vuotias saa raivokohtauksen. Yritin selitellä että tää on ihan normaalia kyllä ja kuuluu kehitykseen kun se sen juttu vaan kiihtyi ja kiihtyi ja sit se alkoi taputella mun lasta poskille että "heei, ootko kunnossa? onko kaikki hyvin??" niin kuin juoppoja tiekkö vois puhutella jos on sammunu hankeen. Pyysin tätä naista siinä vaiheessa poistumaan eikä hän poistunut vaan hoki sitä lasua ja lasua ja lasua ja jankutti ettei oo normaalia ja se tilanne oli painajaismainen. Oon nyt pahoillani ku avaudun toisen ketjuun tästä, mutta kaikenlaista hiihtäjää sitä on ja mä oon kelannu tätä tilannetta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan enkä mä vaan keksi mikä siinä tän naisen mielestä oli niin epänormaalia? Tavallista raivari-itkua kun lapsi ei saanut kaupassa mitä halusi ja olin vielä niin onnellisessa asemassa että saatoin sieltä lähteä lapsen kanssa ulos eikä ollu vielä (pilaantuvia) ostoksia kerätty.
[/quote]
Ja siis mun 2-vuotias ei ottanut kontaktia tähän naiseen kun se tuli, olisiko se sit ollut se syy huoleen? Ei se ota raivarissaan kontaktia kehenkään, huutaa silmät kiinni ja sitku se vähän rauhottuu niin voidaan jutella. Oottelen vaan vieressä ja silittelen jos se sitä sietää (aina ei siedä).
[/quote]
Hyvä vain kuulla mielipiteitä!
Se, että lapsi ei huomioinut viereen tulevia aikuisia, ei mun mielestä ollut tilanteessa se huolestuttava. Kyllähän tuon ikäinen usein arkailee vielä vieraita, saati tuollaisessa tilanteessa. Lähinnä se, että mun mielestä siinä tilanteessa kuului lapsen aito (ja aito, kun ei kuitenkaan ole tuttu lapsi niin osaa ihan satavarmaksi sanoa) hätä. Itku ei ollut enää samanlaista kiukkuilua, jota lapsi märritti uhmakohtauksessaan vaan muuttui ja ainakin mun korvaan ja itse äitinä kuulosti ihan siltä, että se lapsi on jo oikeasti hädissään ja aika paniikissa. Mun mielestä oli vähän turhan pieni noin kovaan kouluun.
Siinäpä se onkin, ei pidä tuomita liian vikkelään kun ei tiedä asioista. Mutta kyllä minä myös koen velvollisuutena katsoa myös muiden lapsien hyvinvoinnin perään, siltä osin mitä erinäisiä tilanteita joutuu todistamaan. Ja tämä oli nyt ilman mitään kukkahattutäteilyjä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:33"] Mä kannoin raivaripäissään olevan lapsen ulos kaupasta ja sanoin että pääset takaisin kun oot rauhottunut. Se alkoi jo rauhoittua ja onnittelin itteäni että tämäpä meni nyt todella hyvin, mutta sitten siihen tuli joku keski-ikäinen nainen selittämään että hän tekee lastensuojeluilmoituksen kun on epänormaalia kun 2-vuotias saa raivokohtauksen. Yritin selitellä että tää on ihan normaalia kyllä ja kuuluu kehitykseen kun se sen juttu vaan kiihtyi ja kiihtyi ja sit se alkoi taputella mun lasta poskille että "heei, ootko kunnossa? onko kaikki hyvin??" niin kuin juoppoja tiekkö vois puhutella jos on sammunu hankeen. Pyysin tätä naista siinä vaiheessa poistumaan eikä hän poistunut vaan hoki sitä lasua ja lasua ja lasua ja jankutti ettei oo normaalia ja se tilanne oli painajaismainen. Oon nyt pahoillani ku avaudun toisen ketjuun tästä, mutta kaikenlaista hiihtäjää sitä on ja mä oon kelannu tätä tilannetta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan enkä mä vaan keksi mikä siinä tän naisen mielestä oli niin epänormaalia? Tavallista raivari-itkua kun lapsi ei saanut kaupassa mitä halusi ja olin vielä niin onnellisessa asemassa että saatoin sieltä lähteä lapsen kanssa ulos eikä ollu vielä (pilaantuvia) ostoksia kerätty. [/quote] Ja siis mun 2-vuotias ei ottanut kontaktia tähän naiseen kun se tuli, olisiko se sit ollut se syy huoleen? Ei se ota raivarissaan kontaktia kehenkään, huutaa silmät kiinni ja sitku se vähän rauhottuu niin voidaan jutella. Oottelen vaan vieressä ja silittelen jos se sitä sietää (aina ei siedä). [/quote] Hyvä vain kuulla mielipiteitä! Se, että lapsi ei huomioinut viereen tulevia aikuisia, ei mun mielestä ollut tilanteessa se huolestuttava. Kyllähän tuon ikäinen usein arkailee vielä vieraita, saati tuollaisessa tilanteessa. Lähinnä se, että mun mielestä siinä tilanteessa kuului lapsen aito (ja aito, kun ei kuitenkaan ole tuttu lapsi niin osaa ihan satavarmaksi sanoa) hätä. Itku ei ollut enää samanlaista kiukkuilua, jota lapsi märritti uhmakohtauksessaan vaan muuttui ja ainakin mun korvaan ja itse äitinä kuulosti ihan siltä, että se lapsi on jo oikeasti hädissään ja aika paniikissa. Mun mielestä oli vähän turhan pieni noin kovaan kouluun. Siinäpä se onkin, ei pidä tuomita liian vikkelään kun ei tiedä asioista. Mutta kyllä minä myös koen velvollisuutena katsoa myös muiden lapsien hyvinvoinnin perään, siltä osin mitä erinäisiä tilanteita joutuu todistamaan. Ja tämä oli nyt ilman mitään kukkahattutäteilyjä. Ap
[/quote]
Kannattaa muistaa että tuo on yksittäinen tilanne. Lapsi koki tulevansa hylätyksi, mutta tuo saattoi hyvinkin olla ainoa kerta naisen elämässä kun teki niin. Ei sentään läpsäissyt tai mitään, joten en lähtisi tekemään kovinkaan suuria johtopäätöksiä tai tuntomerkkien kanssa ilmoittamaan neuvolaan. Jos nyt tuo alkaa toistua siellä kaupassa niin sitten on eri asia.
Jos lapsi on oikeasti paniikissa eikä asiaa jälkeenpäin käsitellä, niin kyllä lapsi voi ihan oikeasti mennä tällaisista rikki.
Mä kuuntelin kerran vierestä, kun eräs äiti kaupassa uhkaili että lähtee yksin kotiin jos lapsi ei lähde pois leikkipaikalta. Lapsi vastasi että jee, sehän on kivaa. Äiti sanoi että soittaa poliisit ja lapsi viedään vankilaan. Lapsi oli että just joo. Tässä vaiheessa odotin jo lievästi kiinnostuneena että mitä seuraavaksi.
Ja hiljaa mielessäni mietin että varmasti olen tehnyt ja tulen tekemään omat virheeni mutta olen sentään koettanut pitää uhkauksissani jotain realismia.
En ikinä tekis noin, tosi huono kasvatustapa!!!
Minkä ikäinen lapsi? Olisiko voinut kävellä perässä?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:18"]
No mitä olisitte tehneet tällaise kanssa?
Kaupassa jos ei saanut jotain mitä halusi, niin jäi siihen paikkaan eikä suostunut tulemaan mukaani. Sen verran iso, ettei väkisinkään voinut syliin ottaa.
Sanoin, että jää siihen sitten mutta minä en sitä sinulle nyt osta ja lähdin kävelemään kassoillepäin, sieltä se pikkuhiljaa kipitteli perässä pitäen kuitenkin etäisyyttä. Näin kuitenkin kokoajan lapsen. About 5v
Mitä olisitte tehneet? Kokeilin kyllä kaikkeni, mutta laittoi niin kovin vastaan, etten saanut hievahtamaankaan. Pienempänä veti itsensä lattialle ihan veteläksi, tällöin sai nostettua syliin ja äkkiä kaupasta ulos
[/quote]
Otat kädestä tai ranteesta kiinni ja sitten lähdet kävelemään. Joko lapsi seuraa hyvällä tai sitten raahaat sen pois.
Jälkiviisasteluna voisin sanoa, että olisi ollut helpompi saada oppi perille pienempänä.