Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys kolmekymppisenä
05.08.2015 |
Onko muilla samanlaista kuin minulla ja miehelläni: kaverit olleet about yläasteelta asti. Nyt kun ollaan oltu 9v yhdessä ja lapsia 4v, voi sanoa ettei meillä ole enää yhtään ystäviä. Yhteydenpito meistä kiinni. Jos sovitaan jotain, feidataan viime hetkillä. Vaikka kutsutaan kylään, ei kukaan tule. Asutaan 50km Helsingistä missä suurin osa ystävistä asuu..
Kommentit (9)
Kyllä mullakin katkesi siinä vaiheessa kaikki ystävyydet kun minä ja ystävät alettiin vakiintua ja saada lapsia. Itseäni se ei kyllä haittaa, en minä olisi itsekään jaksanut mitään ystävien tapailua siinä ruuhkavuosien ja lapsiperhearjen tohinassa. Olen kai vaan niin koti-ihminen, että mies, lapset ja työ riiittää mun sosiaaliseksi elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 11:19"]Kyllä mullakin katkesi siinä vaiheessa kaikki ystävyydet kun minä ja ystävät alettiin vakiintua ja saada lapsia. Itseäni se ei kyllä haittaa, en minä olisi itsekään jaksanut mitään ystävien tapailua siinä ruuhkavuosien ja lapsiperhearjen tohinassa. Olen kai vaan niin koti-ihminen, että mies, lapset ja työ riiittää mun sosiaaliseksi elämäksi.
[/quote]
Muakaan ei haittaa, mutta mieheni kaipaisi välillä kaveri-iltoja. Välillä ihan sydämestä ottaa, kun on ollut esim mökillä ruokien ja juomien kanssa odottamassa eikä kukaan tullut :( ap
Samoin on käynyt meille ja mua kyllä haittaa. Olisi niin paljon kivempaa viettää vaikka kesän grilli-iltaa kavereiden/kaveriperheiden kanssa kuin aina ja ikuisesti vain oman perheen kesken. Lapsetkin usein sanoo, että miksi meillä ei käy ikinä ketään.
Muistan omasta lapsuudestani kuinka matkusteltiinkin perhetuttavien kanssa ja oli kivaa, kun oli kaverina muitakin kuin oma sisko. Kaipaan kaikkea tuollaista, mutta kun ei ole niitä kavereita enää...
Mulla ne ystävyyssuhteet lämpeni taas ku lapset (omat ja ystävien) alkoi olla kouluikäisiä ja eivät vaatineet jatkuvaa läsnäoloa. Oli taas aikaa ja energiaa tehdä muutakin kuin työ- ja perhe-rumbaa.
Todella törkeää käytöstä ystäviltä. Omat ystävät eivät koskaan tekisi noin. Sanoisin että anna noin pinnallisten tyyppien elää omaa elämäänsä ja etsi uusia ystäviä. Kyllä niitä löytyy töistä, harrastuksista jne. Pyydät vaan rohkeasti ihmisiä kahville :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on se ikä kun kaikilla on elämässä niin paljon kaikkea. Perheelliset on kiireisiä ja sinkuilla taas on eri mielenkiinnonkohteet ja elämöntilanne.
Tosi törkeää kyllä jättää tulematta jos jotain on sovittu, mullekin tuli teidän puolesta paha mieli :( Meilläkin on kokemusta ohareista, ja jostain syystä sen oman rakkaan puolesta tuntuu paljon pahemmalta kuin itsen.
Yksi iso asia on helppous. Niitä ihmisiä tulee nähtyä eniten joiden näkeminen on "kätevää". Kotivierailuja ei oikein jaksa, mutta tunnin kahvittelut tai lounaat kaupungilla onnistuu. 50km on jo etäisyytenä aika paljon, olisiko teillä mahdollisuus tavata esim ravintolassa?
Hmm... useat ihmiset muuttuvat yläasteen jälkeen ja hankkivat myös uusia kavereita. Olisko teidänkin aika yrittää tutustua uusiin ehkä samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 11:39"]Hmm... useat ihmiset muuttuvat yläasteen jälkeen ja hankkivat myös uusia kavereita. Olisko teidänkin aika yrittää tutustua uusiin ehkä samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin?
[/quote]
Hyvä pointti. Meillä tosin 3&1 v ja mies tekee paljon töitä, joten olisi mukavaa jos olisi aikaa ensin vaikka harrastuksille :)
Valitettavan tuttua täälläkin :(