Lue keskustelun säännöt.
Syntymäpäivä taas pilalla...
17.08.2015 |
Asun mieheni kanssa yhdessä, vuosiakin tässä on jo. Olen joka vuosi kertonut että haluan että syntymäpäivääni juhlittaisiin, mutta joka vuosi on se että itse saa lahjansa päättää ja sitten se kysyy mitä haluan tehdä sinä itse juhlapäivänä... Mieheni on sellainen erittäin epäoma-aloitteinen seksin ja kaiken muunkin suhteen. Olen vaan taas niin pettynyt sillä jo muutama kuukausi sitten kerroin että haluan hienot juhlat. Ei mitään isoa ihmismäärää vain ihan me kaksi vaan vaikka juhlittaisiin hienosti. Mutta ei tässä ne syntymäpäivät taas menevät ilman mitään hienoa ravintola reissua tai mitään. Mitä voin asialle tehdä, sillä haluan että minulle järjestetään juhlat ja hienot ja yllätyksenä, keskukstelu ei siis ole toiminut, mutta erota en halua. Ps. syntymäpäivät ovat minulle aika tärkeät sillä nuorena asuin narsisti isäni kanssa jolloin ei syntymäpäivää muistettu ja mieluiten toivottiin että nukuin yöt ulkona.
Kommentit (48)
Sinuna mä laittaisin miehen tajuamaan. Sanot viimeistään päivää ennen, että huomenna haluat tehdä sitä ja sitä ja että miehesi pitää järjestää ne.
Tai sitten varaat itse ravintolasta pöydän ja kävelytät miehesi kauppaan ja valikoit lahjan ja miehesi maksaa.
Näytät siis kädestä pitäen mitä haluat, ehkä ensi vuonna on oma-alotteisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:59"]
ok.
[/quote]
Todella avuliasta?
Ei meilläkään mies suostu mitään järjestään. Harvoin ostaa edes lahjaa. Ei puhettakaan, että veisi syömään tai hankkisi kakkua. Itse olen järjestänyt sitten, mutta olisihan se kiva, että järjestettäisiin sankarille. Oikeastaan olen heittänyt miehenkin muistamisen.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:01"]
Sinuna mä laittaisin miehen tajuamaan. Sanot viimeistään päivää ennen, että huomenna haluat tehdä sitä ja sitä ja että miehesi pitää järjestää ne. Tai sitten varaat itse ravintolasta pöydän ja kävelytät miehesi kauppaan ja valikoit lahjan ja miehesi maksaa. Näytät siis kädestä pitäen mitä haluat, ehkä ensi vuonna on oma-alotteisempi.
[/quote]
Kiitos että neuvot, ongelma on se että tänäkin vuonna valitsin lahjani ja kerroin että haluan ravintolaan. Sitä ei silti ole tapahtunut... Miten siis saan hänet ymmärtämään?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:02"]
Ei meilläkään mies suostu mitään järjestään. Harvoin ostaa edes lahjaa. Ei puhettakaan, että veisi syömään tai hankkisi kakkua. Itse olen järjestänyt sitten, mutta olisihan se kiva, että järjestettäisiin sankarille. Oikeastaan olen heittänyt miehenkin muistamisen.
[/quote]
Haluan juurikin että minun ei tarvitse tehdä mitään vaan saisi edes kerran upean illan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan halua isoja juhlia syntymäpäivänäni. Toppuuttelen miestä, meille riittää kakku, illalla viiniä, en kaipaa yhtään ylimääräistä tavaraa. Tässä iässä on jo kaikkea. Lapset haluavat isot juhlat. Ai, niin minusta on ihanaa viettää mökillä juhlia.
Onnea meille leijonille.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:01"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:59"]
ok.
[/quote]
Todella avuliasta?
[/quote]Näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai miehet osaa juhlia järkätä? Meillä ei ainakaan,eikä mitään ravintolapöytiä varata.Meillä ei varmaan juhlittaisi mitään juhlia jos miehen ne pitäisi järjestää.Mutta kyllä se aina minun syntymäpäivän muistaa ja yleensä kakun hommaa kaupasta ja joskus lahjankin jos joku lapsista on mukana valitsemassa.
Meillä ei valitettavasti ole antaa niitä taikasanoja, jotka voisit sanoa miehellesi ja hän yhtäkkiä muuttuisi täysin erilaiseksi ihmiseksi joka haluaa järjestää sinulle upeat synttärit. Itse tiedät miehesi, me emme ollenkaan, etkä sinäkään ole vuosien saatossa näitä sanoja löytänyt. Miestäsi et siis voi saada toimimaan toisin, näköjään. Voit ainoastaan miettiä voitko muuttaa omaa suhtautumistasi ja käyttäytymistäsi asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, turha ladata odotuksia muille. jos haluaa hyvän ravintolaillallisen, buukkaa pöydän ja menoksi. Kuka mitään lahjoja enää tarvii. Tai lähtee yksin parin päivän matkalle. Itse olen aikuinen nainen ja osaan viihtyä omissa olissanikin.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:08"]
Meillä ei valitettavasti ole antaa niitä taikasanoja, jotka voisit sanoa miehellesi ja hän yhtäkkiä muuttuisi täysin erilaiseksi ihmiseksi joka haluaa järjestää sinulle upeat synttärit. Itse tiedät miehesi, me emme ollenkaan, etkä sinäkään ole vuosien saatossa näitä sanoja löytänyt. Miestäsi et siis voi saada toimimaan toisin, näköjään. Voit ainoastaan miettiä voitko muuttaa omaa suhtautumistasi ja käyttäytymistäsi asian suhteen.
[/quote]
Juuri noin, vain itseään voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko puhuneet sun taustoista niin paljon, että mies tosiaan tajuaa, miten olet elänyt? Silti musta on hassua, että joku saa pakkomielteen mistä vaan, kuten näistä syntymäpäivistä.
On mullakin ongelmia...
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:02"]
Ei meilläkään mies suostu mitään järjestään. Harvoin ostaa edes lahjaa. Ei puhettakaan, että veisi syömään tai hankkisi kakkua. Itse olen järjestänyt sitten, mutta olisihan se kiva, että järjestettäisiin sankarille. Oikeastaan olen heittänyt miehenkin muistamisen.
[/quote]Samaa mieltä. Jos ei kumppani muista,ei itsekään kannata uhrautua. Onhan se turhauttavaa vuodesta toiseen järjestää toiselle juhlat, leipoa kakku ja laittaa pöytä koreaksi ja hankkia lahja ja toinen ei muista mitenkään. Meillä kyllä muistetaan syntymäpäivät( minun syntymäpäivä on varmaan ainoa syntymäpäivä jonka mies muistaa siis omansa lisäksi), mutta muuten mies ei koskaan passaa tai hemmottele mitenkään. Itse hemmottelin miestä vuosikaudet ja tein kaikkea kivaa miehelle mieliksi, mutta kun mies ei koskaan mitenkään minua hemmotellut(ei vaikka olisin kuoleman sairas)lopetin minäkin miehen passaamisen. Joskus vaan olisi kiva jos toinen hemmottelisi ja itse kyllä mielelläni hemmottelisin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan silti vinkkejä miten toisen käytöstä voi muuttaa. Miten voin saada toisesta omatoimisen? Mitä pitää sanoa, mitä pitää tehdä, päivittäin hokea vain mantraa että prkl järjestä juhlat ja ei ikinä enään keskusktella mistään muusta? Varmana toimisi mutta niin pitkäjänteinen en ole....
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:02"]
Ei meilläkään mies suostu mitään järjestään. Harvoin ostaa edes lahjaa. Ei puhettakaan, että veisi syömään tai hankkisi kakkua. Itse olen järjestänyt sitten, mutta olisihan se kiva, että järjestettäisiin sankarille. Oikeastaan olen heittänyt miehenkin muistamisen.
[/quote]Samaa mieltä. Jos ei kumppani muista,ei itsekään kannata uhrautua. Onhan se turhauttavaa vuodesta toiseen järjestää toiselle juhlat, leipoa kakku ja laittaa pöytä koreaksi ja hankkia lahja ja toinen ei muista mitenkään. Meillä kyllä muistetaan syntymäpäivät( minun syntymäpäivä on varmaan ainoa syntymäpäivä jonka mies muistaa siis omansa lisäksi), mutta muuten mies ei koskaan passaa tai hemmottele mitenkään. Itse hemmottelin miestä vuosikaudet ja tein kaikkea kivaa miehelle mieliksi, mutta kun mies ei koskaan mitenkään minua hemmotellut(ei vaikka olisin kuoleman sairas)lopetin minäkin miehen passaamisen. Joskus vaan olisi kiva jos toinen hemmottelisi ja itse kyllä mielelläni hemmottelisin takaisin.
[/quote]
Niin tätä juuri tarkoitan.. En voi ymmärtää miksi ei haluaisi tehdä toiselle kaikkea hyvää?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:16"]
Haluan silti vinkkejä miten toisen käytöstä voi muuttaa. Miten voin saada toisesta omatoimisen? Mitä pitää sanoa, mitä pitää tehdä, päivittäin hokea vain mantraa että prkl järjestä juhlat ja ei ikinä enään keskusktella mistään muusta? Varmana toimisi mutta niin pitkäjänteinen en ole....
[/quote]
Ei aina voi muuttaa mitenkään. Joko tyydyt tai varaat pöydän, menette syömään jne.
Ap, oletko päättänyt luoda itsellesi kestovitutuksen? Miksi?
Mikä sinua estää varaamasta ruokapaikan, mies voi sitten maksaa :)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:02"]
Ei meilläkään mies suostu mitään järjestään. Harvoin ostaa edes lahjaa. Ei puhettakaan, että veisi syömään tai hankkisi kakkua. Itse olen järjestänyt sitten, mutta olisihan se kiva, että järjestettäisiin sankarille. Oikeastaan olen heittänyt miehenkin muistamisen.
[/quote]Samaa mieltä. Jos ei kumppani muista,ei itsekään kannata uhrautua. Onhan se turhauttavaa vuodesta toiseen järjestää toiselle juhlat, leipoa kakku ja laittaa pöytä koreaksi ja hankkia lahja ja toinen ei muista mitenkään. Meillä kyllä muistetaan syntymäpäivät( minun syntymäpäivä on varmaan ainoa syntymäpäivä jonka mies muistaa siis omansa lisäksi), mutta muuten mies ei koskaan passaa tai hemmottele mitenkään. Itse hemmottelin miestä vuosikaudet ja tein kaikkea kivaa miehelle mieliksi, mutta kun mies ei koskaan mitenkään minua hemmotellut(ei vaikka olisin kuoleman sairas)lopetin minäkin miehen passaamisen. Joskus vaan olisi kiva jos toinen hemmottelisi ja itse kyllä mielelläni hemmottelisin takaisin.
[/quote]
Niinpä. Mutta jos ei toisen takia voi tehdä sitä mitä oikeasti haluaisi, eli ilahduttaa toista ja saada vastaavia hellyydenosoituksia takaisin... kannattaa suunnata se hemmottelunhalu itseensä eikä siihen kumppaniin, joka ei moisen päälle ymmärrä. Parempi mieli siitä jää, vaikka toki joutuu käsittelemään sen "luopumisen tuskan" ettei oma kumppani ole sellainen kumppani kuin ideaalisti haluaisi, eikä halut ja tarpeet tältä osin kohtaa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:14"]
Oletteko puhuneet sun taustoista niin paljon, että mies tosiaan tajuaa, miten olet elänyt? Silti musta on hassua, että joku saa pakkomielteen mistä vaan, kuten näistä syntymäpäivistä.
On mullakin ongelmia...
[/quote]
Kyllä paljon ollaan puhuttu, mutta hän ei täysin ymmärrä sitä, olemme olleet yhdessä jo silloin kun minut heitettiin ulos, mutta hän ei osaa ymmärtää sitä.. Mitä väärää siinä on haluta viettää edes kerran syntymäpäiviä?
ok.