Cockerspanieli vai mäyräkoira?

Olen siis kyllä lukenut näistä roduista, mutta haluaisin kuulla ihmisten mielipiteitä/ kokemuksia näistä roduista.
ap

Molemmat hyviä, mulla kokemusta molemmista vaikkei omanan olekaan ollut. Varmasti ihastut kumpaankin kun otat pentuna.

Koiraksi kokkeri ja mieheksi kokkari.

Hyvät vaihtoehdot. Mulla oli lapsuudessa molemmat <3 Molemmat sopii maastoon hyvin, cockeri ehkä jaksoi paremmin, mutta vanhemmiten asiat kääntyi toisinpäin eli tuli sairaaksi ja ei jaksanut enää. Mäyris eli pidempään, mutta koiratkin on yksilöitä siinä missä ihmisetkin, vaikka tietyillä roduilla onkin tiettyjä ominaisuuksia.

Mäyräkoira ei rakenteellisesti ole sieltä terveimmästä päästä, alttiita mm. mäyräkoirahalvaukselle. Valitsen koirani aina terveyden perusteella joten ääni menee cockerille jolla on luonnollisempi rakenne.

Jokaisella koiralla tulisi olla mahdollisuus hyvään koiranelämään ilman elämää haittaavia nysäjalkoja tai ruttukuonoa.

Molemmat mainioita koiria. Cockerspanieli säntää innoissaan noutamaan heittämäsi pallon. Mäyräkoira katsoo sinua ja tuumii että hae itte pallosi kun olit niin höhlä että heitit sen menemään. Mäyris on oma suosikkini, mutta ne saattavat olla aika kovia haukkumaan, mikä voi olla kerrostalossa ongelma. 

Jos tarkoitus on saada lenkkiseuraa niin ottaisin jonkun juoksevamman rodun, enkä ainakaan mäyräkoiraa pitkille lenkeille. 

Juoksulenkille en ottaisi kyllä kumpaakaan noista. Cockereilla usein paljon ongelmia korvien kanssa (tulehduksia ym), eli ei sekään kovin "terve" rotu ole (joku mainitsi mäyristen terveysongelmista). Jos haluat jonkun pienen rodun juoksua varten harkitse mieluummin vaikka jotain terrieriä. 

Cockeri on helppo kasvattaa, energinen ja rakastaa näkyvästi isäntäperhettään. Sellainen häntä jatkuvasti vispaava miellyttäjä. Mäyrikset on ymmärtääkseni omanarvontuntoisempia, kivoja koiria nekin. Cockeri on todennäköisesti liikunallisempi ja parempi esim. metsälenkeillä. Ihan koonkin perusteella ja perusrakenteen.

Meillä on jo toinen cockeri ja kummallakaan ei ole ollut korvaongelmia. Ensimmäinen cockeri eli 9-vuotiaaksi eli ei hirveän vanhaksi, mutta loppu tuli nopeasti ja oli siihen asti terve. Nykyinen cockeri on 2-vuotias ja ei ole tarvinnut eläinlääkärissä käyttää ylimääräistä. Kummallekin on ominaista juuri ystävällisyys, hössötys ja hirveä miellyttämisenhalu.

Meillä on mäyris ja siksi ihmettelen tuota kommenttia pitkistä lenkeistä. Meidän mäyräkoira on metsästyslinjainen ja sen kanssa käydään jänismetsällä missä se jaksaa ihan vaivatta juosta koko päivän, mutta olen kyllä törmännyt myös ylisyötettyihin paksukaisiin. Se osaa kyllä nimittäin olla myös mukavuudenhaluinen ja sadesäällä se pitää kiskoa ulos pediltään.

Tuosta haukkumisesta olisin itsekin sanonut, että jotkut mäyrikset ovat kovin reviiritietoisia ja haukkuvat siksi, joten kerrostalossa se voi olla hankala koira. Mäyris ei siis ole maailman helpoin koira, vaikka onkin kätevän kokoinen. Kerrostaloon seuraksi ottaisin sen cockerin.

Mulla kerrostalossa mäyris. Se on periksiantamaton, kovapäinen, ei hauku sisällä sekä kaikinpuolin ok.

Vaikka on ollut lasten seurassa pennusta lähtien se on aina varautunut lasten seurassa. Ei ehkä paras vaihtoehto lenkki koiraksi, jos juosta ajattelit.

Meillä cockerspanieli, jolla paljon korvaongelmia. Eläinlääkärilaskut menneiltä vuosilta on pelkästään korvien osalta noin 3000 euroa ja koira on reilu kymmenvuotias. Ja nämä cockerien terveysongelmat ovat muutenkin yleisiä, korvien ja silmien ja huulipoimujen tulehtumisen lisäksi cockereilla on paljon luonnevikoja, joita rotuyhdistys aktiivisesti kartoittaa, sillä cockereiden ns. raivosyndrooma on geneettisesti periytyvää. Kansainvälisissä tilastoissa cockerit ovat omistajiaan eniten purreiden rotujen kärkipäässä, ja rotuna ne ovat silmällä pidettävien listalla, eli niiden jalostuksesta johtuvat terveysongelmat ovat menneet jo pitkälle. Nämä on ihan siis faktoja jotka kannattaa muistaa kun rotua miettii. On ongelmia jotka selittyvät huonolla kouluttamisela, mutta tällä rodulla on myös ihan neurologisia ja rakenteellisia ongelmia joita ei millään koulutuksella pysty voittamaan.

Jos koiran turkin pitää lyhyenä, se jaksaa kyllä olla maastossa, mutta jos turkin päästää yhtään kasvamaan, niin koiran on vaikea edetä maastossa ja varsinkin lumessa. Lumi paakkuuntuu sen korviin ja turkkiin ja varpaanväleihin isoiksi palloiksi ja koiran on vaikea liikkua. 

Meillä cockeri on kiva ja vilkas ja iloinen kaveri, mutta siitä on ollut niin paljon enemmän vaivaa kuin aiemmasta koirastani, että en voi suositella tätä rotua. Ei ole kiva katsoa kun oma koira kärsii terveysongelmista jotka on rakenteellisia eli niille et voi mitään tehdä.

Mäkin ehkä sanoisin, että cockerityyppinen koira olisi ehkä parempi kerrostaloon.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, monilla roduilla on ongelmia. Mutta spanielityyppisiä sekarotuisiakin löytyy.

Tässä yksi ehdokas: https://nobodysdogfin.wordpress.com/2015/05/01/mao/

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 10:56"]Jos tarkoitus on saada lenkkiseuraa niin ottaisin jonkun juoksevamman rodun, enkä ainakaan mäyräkoiraa pitkille lenkeille. 
[/quote]

Ööö mäyräkoira on metsästyskoira ja jaksaa pidempiä lenkkejä kuin useimmat av-mammat. Mäytiksestä saa silti myös sohvaperunan.

Kokkeri ei räksytä niin paljoa.