Lue keskustelun säännöt.
Mikähän minussa, kun lapset ja eläimet ovat hulluna minuun?
17.08.2015 |
En nimittäin itse juuri pidä lapsista enkä eläimistä. Lenkillä koirat jatkuvasti tulevat juuri minun luokseni, kuulemma introverteinkin koira innostuu minusta. Kissat, jotka karttavat muita tunkevat syliin kylässä..
Pihan lapset ovat aina kimpussani juttuinensa. Korostan, etten missään tapauksessa inhoa lapsia tai eläimiä tietenkään. Ihmettelen vain suosiotani näiden ryhmien piirissä.
Eläimiin voisi vedota jokin haju? Olen kyllä ihan normaalihygienian omaava ihminen.
Kommentit (8)
Muista en tiedä, mutta kissathan menevät juuri niiden ihmisten syliin jotka ovat niille allergisia, vihaavat, pelkäävät tai eivät vain välitä.
En tiedä miksi kissat noin toimivat, mutta ainakin meillä jos isäni tulee käymään (ei siis voi sietää kissoja) niin meidän vanhempi neitonen menee aina ihan suoraan isäni syliin istumaan ja tuijottaa isääni isoilla silmillään kehräten samalla. :D
Isäni sitten tökkii kissaa sormella kylkeen ja hokee "menes nyt karvakasa pois siitä" ja kissa vaan jatkaa kehräystään ilosena ja puskee sormea. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="shatteredK" time="17.08.2015 klo 15:41"]
Näytät ystävälliseltä ja helposti lähestyttävältä? Minulla on vähän samaa vikaa muun muassa Amnestyn ja Kirkon ulkomaanavun nimienkerääjien kanssa.
[/quote]
Mutta minun kohdallani siis juuri lapset ja eläimet, en ole erityisen suosittu eli helposti lähestyttävä aikuisväestön keskuudessa.
Olen siis ajattellut, että mikähän erityispiirre siinä mahtaisi olla. Olen kyllä varman ja vahvan oloinen, jonka voisi esim. koiraan vedota?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:42"]
Muista en tiedä, mutta kissathan menevät juuri niiden ihmisten syliin jotka ovat niille allergisia, vihaavat, pelkäävät tai eivät vain välitä. En tiedä miksi kissat noin toimivat, mutta ainakin meillä jos isäni tulee käymään (ei siis voi sietää kissoja) niin meidän vanhempi neitonen menee aina ihan suoraan isäni syliin istumaan ja tuijottaa isääni isoilla silmillään kehräten samalla. :D Isäni sitten tökkii kissaa sormella kylkeen ja hokee "menes nyt karvakasa pois siitä" ja kissa vaan jatkaa kehräystään ilosena ja puskee sormea. :D
[/quote]
Heh, allerginen en ole, ehkä juuri vain välinpitämätön. Mutta on kolmekin kyläpaikkaa, missä taivastellaan muuten aran kissan jatkuvaa kiehnäämistä juuri minun kimpussani.
Annan siis kissan olla kyllä, en häädä mitenkään pois, mutten mitenkään silittelekään erityisesti, lasken vain ehkä käden sen päälle, kun siihen on jumittunut.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:42"]
Muista en tiedä, mutta kissathan menevät juuri niiden ihmisten syliin jotka ovat niille allergisia, vihaavat, pelkäävät tai eivät vain välitä. En tiedä miksi kissat noin toimivat, mutta ainakin meillä jos isäni tulee käymään (ei siis voi sietää kissoja) niin meidän vanhempi neitonen menee aina ihan suoraan isäni syliin istumaan ja tuijottaa isääni isoilla silmillään kehräten samalla. :D Isäni sitten tökkii kissaa sormella kylkeen ja hokee "menes nyt karvakasa pois siitä" ja kissa vaan jatkaa kehräystään ilosena ja puskee sormea. :D
[/quote]
Heh, allerginen en ole, ehkä juuri vain välinpitämätön. Mutta on kolmekin kyläpaikkaa, missä taivastellaan muuten aran kissan jatkuvaa kiehnäämistä juuri minun kimpussani.
Annan siis kissan olla kyllä, en häädä mitenkään pois, mutten mitenkään silittelekään erityisesti, lasken vain ehkä käden sen päälle, kun siihen on jumittunut.
[/quote]
Jos yhtään tuntisitte kissojen käytöstä niin tämä asia ei olisi noin ihmeellinen tai päiviteltävä.
Kissojen elekielessä ystävällisyyttä osoitetaan katsekontaktia välttämällä. Liian pitkä kontakti koetaan uhkaavana.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:42"]
Muista en tiedä, mutta kissathan menevät juuri niiden ihmisten syliin jotka ovat niille allergisia, vihaavat, pelkäävät tai eivät vain välitä. En tiedä miksi kissat noin toimivat, mutta ainakin meillä jos isäni tulee käymään (ei siis voi sietää kissoja) niin meidän vanhempi neitonen menee aina ihan suoraan isäni syliin istumaan ja tuijottaa isääni isoilla silmillään kehräten samalla. :D Isäni sitten tökkii kissaa sormella kylkeen ja hokee "menes nyt karvakasa pois siitä" ja kissa vaan jatkaa kehräystään ilosena ja puskee sormea. :D
[/quote]
Heh, allerginen en ole, ehkä juuri vain välinpitämätön. Mutta on kolmekin kyläpaikkaa, missä taivastellaan muuten aran kissan jatkuvaa kiehnäämistä juuri minun kimpussani.
Annan siis kissan olla kyllä, en häädä mitenkään pois, mutten mitenkään silittelekään erityisesti, lasken vain ehkä käden sen päälle, kun siihen on jumittunut.
[/quote]
Juurikin tuo voi ollakin syynä, että kissat tulevat luoksesi. Et vain välitä niistä.
Mulla on kotona tosiaan kaksi kissaa ja vieraita käyneenä olen seuraillut kissojeni toimintaa aika paljonkin ja huomannut muutamia piirteitä niistä.
Juurikin tuo, mitä aiemmin selitin on se eräs huomioni ja toinen mikä on, niin mitä kiinnostuneempi vieras on kissoista niin sen kauempana noi otukset silloin on.
Mulla on yksi kaveri joka on allerginen kissoille. Alussa kun kävi meillä ja yritti vältellä kissoja niin nämä kaksi pöhlöähän piiritti kaveriani kokoajan, kun pyysin kaveriani näyttelemään ylikiinnostunutta kissoistani niin nämä antoivat olla rauhassa.
Kokeilehan säkin joskus huvikses semmosta yli-innostunutta asennetta kissoja kohtaan, lässytä ja yritä ottaa vaikka syliin ja kutsu luokse. Katso mitä käy.
Koirien kohdalla tuo tuskin sitten toimiikaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:44"][quote author="shatteredK" time="17.08.2015 klo 15:41"]
Näytät ystävälliseltä ja helposti lähestyttävältä? Minulla on vähän samaa vikaa muun muassa Amnestyn ja Kirkon ulkomaanavun nimienkerääjien kanssa.
[/quote]
Mutta minun kohdallani siis juuri lapset ja eläimet, en ole erityisen suosittu eli helposti lähestyttävä aikuisväestön keskuudessa.
Olen siis ajattellut, että mikähän erityispiirre siinä mahtaisi olla. Olen kyllä varman ja vahvan oloinen, jonka voisi esim. koiraan vedota?
[/quote]
Olen aika samanlainen kuin sinä, ap. Etenkin eläimet, mutta myös lapset, tulee mun luokse, ja oleminen yhdessä on helppoa ja mutkatonta.
Varmuudesta voi olla kyse. Minä olen rento, en pelkää isojakaan koiria. Luulen, että koirat ja muut eläimet vaistoavat pelon. Ja mulle on aikuiset usein sanoneet, että olen tosi turvallinen ihminen.
Juuri oltiin kahvittelemassa uusien naapureiden kanssa. Heidän iso, vieraita kohtaan kuulemma yleensä hyvin varautunut koiransa hyppäsi viereeni sohvalle makaamaan, ja laittoi pään syliini. En ollut erityisesti huomioinut koiraa, rapsuttanut vähän korvan takaa ja sanonut pari lempeää sanaa. Isäntäväki oli tyrmistynyt. No tuntuuhan se hyvältä, myönnän.
Mulla kissa itselläni, ei lähesty helposti vieraita ja varsinkin kaveri joka inhoo kissoja, ei totisesti mene lähelle. Yks hemmo joka osti taloni sai mut ällistymään, tää kissani kiehnäs sen jaloissa kun mikäkin.
Koirista tykkään hiukan, muutamat ulisee ja kurnuttaa kun näkee mut, ihan äimänä siintä kiehnäyksestä. En nyt lähtisi kalastelemaan luonteenpiirteitä, joku juttu mitä en vaan hoksaa.
Näytät ystävälliseltä ja helposti lähestyttävältä? Minulla on vähän samaa vikaa muun muassa Amnestyn ja Kirkon ulkomaanavun nimienkerääjien kanssa.