Tuntuu, että minuuteni hukkuu kaikkien muiden keskellä

En saa itseäni ikinä näkyviin tai kuulluksi. Jos yritän sanoa jotain ihmisjoukossa, sanani hukkuvat muiden puheisiin ja tuskin kukaan edes reagoi. Samoin tuntuu, että ihmiset ratsastavat vain titteleillään keskusteluissaan ja tyämenetyksell'ään, koska useat puheenaiheet koskevat vain sitä, mitkä on kenenkin titteli ja mitä henkilö tekee työkseen. Kukaan ei koskaan kysy minulta, mitä minä teen tai mikä on tittelini, josko sillä nyt kauheasti olisi väliäkään, mutta tuntuu, että kaverienkin keskuudessa vain puhellaaan koko ajan työllä ja työllä . Useimpia ideioitani ei oteta ikinä todesta vaikka ne olisivatkin hyviä ehdotuksia.

Poikaystävänikin on erittäin vahva persoona sanoiltaan ja jään aina alakynteen jos yritän väittää vastaan jossain. En myöskään saa ketään toista ikinä myöntämään virheitään ja kaikki syy vieritetään aina kontolleni vaikka todisteet puhuisivat muusta.

Kerrankin minun väitetiin  hävittäneen esineitä, mutta ne löityivät toisen henkilön hoteista. Miten pääsisin yli alistuksesta. Vaikka tiedän olevani oikeassa, esim. poikaystäväni lyttää minut sanoillaa, eikä myönnä mahdollista virhettään, vaan vierittää syyn aina niskoilleni. Sanat eivät auta, koska huutaa hiljaa, jos yritän sanoa jotain.