Lapsena pahoinpidellyksi tulleet:

se pilaa lapsen ja vanhemman suhteen. Ja vaikuttaa ainakin tytölle elämän miessuhteisiin. Oma isäni veti kerran oikein nyrkillä silmän mustaksi (norm tukkapölly selkäsauna sijaan) ja en ole koskaan antanut anteeksi. Olin varmasti joskus rasittava lapsena, kukapa ei, mutta ei fyysinen väkivalta ole kasvatusta. Valtaa tai jotain sellaista. Nyt en voisi kuvitellakaan eläväni parisuhteessa jossa mies olisi perinteinen perheen pää ja hoitaisi asiat. Kaverit " haukkuvat" mua sitoutumiskammoiseksi, mutta en vain halua sitoutua vääränlaiseen mieheen.

mutta itse järkeilen asian niin, että eihän aikuismaailmassakaan väkivalta ole ikinä hyväksytty tapa ratkaista asioita. Ajattele nyt, jos töissä sulle tulisi aina pomolta luunappi kun teet virheen. Tai vaimo läimäisee litsarin kun unohtui ostaa maitoa. Asiaan ei vaikuta se, että lapset olisi " tuhmia" tahallaan, nehän ei vaan tiedä vielä mikä on oikein ja mikä väärin ja aikuisten tehtävä on se opettaa mutta ei väkivallalla.



Jos lapsia saa kurittaa väkivallalla, mihin asti tämä on sitten sallittua? Koska " hyväksyttävä" väkivalta muuttuu ei-hyväksyttäväksi? Voiko ekaluokkalaiselle antaa selkään kun läksyt jää tekemättä? Saako rippikouluikäistä piiskata jos kiroilee? Entä täysi-ikäistä omaa lasta? Tämän rajan kun joku mulle väkivaltaa kasvatuskeinona käyttävistä määrittelisi. Selitykseksi ei käy " kunnes lapsi on niin iso että pystyy lyömään takaisin" .

että olen nimenomaan tällainen tukkapöllyjen ja luunappien tulos. Koskaan ei ole lyöty tai heitelty seinille, mutta siltikin...

Ensimmäisen kerran kun mieheni kanssa riideltiin, ja hän korotti ääntään, pakenin pieneksi kippuraksi sängylle ja itkin, ettei saa lyödä. Mies sai sitten pari tuntia rauhoitella, että lakkasin vapisemasta ja itkemästä. Ihan normaali olen juu...

käyttäydy kiltisti. Muuten minulla oli hyvä ja turvallinen (uskovainen) koti. Yksi kerta riitti viemään luottamuksen. En katso vanhempiani ylöspäin, he eivät ole esikuviani. Meillä on hyvät välit. Rakastan heitä kyllä paljon, mutta kunnioittaminen on vaikeaa. En koskaan ole itse käynyt omiin lapsiini käsiksi, enkä koskaan aio tehdä niin. He ovat arvoisiani, ja enemmänkin.

viimeistään sitten kun ovat aikuisia.

Televisionkin pistän niin hiljaa, että tuskin kukaan muu kuulee sitä.

ja luottamus + kunnioitus menevät kertalaakista.

kohtelee heitä huonosti- eivät ymmärrä omasta arvostaan ja rakkaudesta mitään. Täällä itse yritän katkaista sukupolvien ketjua, mutta vaikeaa on kun olen puolisoni valinnut sillä lapsuudenkodista saadulla huonolla omanarvontunnolla. Itkeskelen kun lapset nukkuu. En tosin kärsi fyysistä väkivaltaa, mutta ypöyksin elelen vaikka naimisissa olen.

Vierailija - 04.03. 23:09 vastaa tähän viestiin (3/9)

Ei ne välttämättä osaa mitään perustella.

Ne sanoo, että ei mulle ainakaan yhtään tehnyt pahaa että isä retuutti tukasta päivät pitkät! Itse asiassa teen samoin omille lapsilleni! Eli he ovat oppineet siihen että ihmisten välinen väkivalta on normaalia ja ok, he eivät tiedä paremmasta.

:(.



Minun kohdallani asia on kyllä ihan jotain muuta.... Ikinä en lapsiani pahoinpitelisi, tiedän nimittäin miltä se tuntuu!!!

Vierailija:

Ne sanoo, että ei mulle ainakaan yhtään tehnyt pahaa että isä retuutti tukasta päivät pitkät! Itse asiassa teen samoin omille lapsilleni! Eli he ovat oppineet siihen että ihmisten välinen väkivalta on normaalia ja ok, he eivät tiedä paremmasta.

:(.

Koska tiedän itse miltä se tuntuu kun äiti tai isi retuuttaa, en milloinkaan voisi antaa itselleni anteeksi, jos kävisin käsiksi omiin (mahdollisesti tuleviin) lapsiini.

Jokainen lapsena pahoinpidellyksi tullut ihminen käsittelee asiaa omista lähtökohdistaan. Minä näkisin asian niin, että ehkä he, joilla ei ole keinoja tai voimavaroja asian käsittelyyn siirtävät käyttäytymismallia eteenpäin omiin lapsiinsa (esim. omat vanhempani). Koskaan asia ei unohdu, mutta minä haluan ja pystyn olla se, jonka kohdalla kierre katkeaa.

eli siteeraamani teksti oli kolmosen, mutta halusin tietenkin peesata nimenomaan kymppiä siinä, että asia ei ole niin kuin kolmonen väittää. Nukkumaanmenoaika!



t. 11

Ne sanoo, että ei mulle ainakaan yhtään tehnyt pahaa että isä retuutti tukasta päivät pitkät! Itse asiassa teen samoin omille lapsilleni! Eli he ovat oppineet siihen että ihmisten välinen väkivalta on normaalia ja ok, he eivät tiedä paremmasta.

:(.