Auttaako puhuminen oikeasti jotakuta?

Kyllä se joitakuita ihan oikeasti auttaa.

Ikävä että sinua ei, tai että kohdallesi ei ole osunut oikeanlaisia kuulijoita :(

Auttaisiko kirjoittaminen, vaikka ihan "pöytälaatikkoon", tai joku luova toiminta, luonnossa liikkuminen, kuntonyrkkeily tms liikunta jossa purkaa paineita..?

Oletko kokeillut terapeuttia/vertaisryhmää tms?

Puhu, puhu on keskiluokan mantroja ja fraaseja. Puhuminen auttaa keskiluokan keskinkertaisissa kymmenennen maailman ongelmissa, kuten miksi iskä ei halannut ja miksi minulle annettiin 50 euroa ja serkku sai 500 tai olenko huono ihminen, kun en nypi pillunkarvojani.

Oikeisiin, kipeisiin traumoihin puhuminen auttaa oikeasti todella vähän, joskus ei ollenkaan tai jopa pitkittää ja heikentää tervehtymistä.

Itse olen lapsena vakavan seksuaalisen hyväksikäytön kokenut ja pahasti siitä ja muustakin kiusaamisesta traumatisoitunut, menin mukaan terapioihin ja aluksi tuntui, että helpotti, kun sai puhua, mut se oli näennäistä. Itse asiassa velloin pahoissa ajatuksissa ja painuin yhä syvemmälle. Vuosien jälkeen lopetin terapiat, suljin tylysti asian mielestäni ja jatkoin elämääni. Aika ja energian muuhun panostaminen ovat tehneet tehtävänsä, sillä olen menestynyt, elämäni on nyt hyvää. Menestys ja selviäminen ovat parasta terapiaa. Miten olisi käynyt, jos en olisi menestynyt, olisinko katkera ja täynnä vihaa? Luultavasti. Eikä mikään puhuminen auttaisi siihen pätkääkään, siitä olen varma.

Puhu, puhu on keskiluokan mantroja ja fraaseja. Puhuminen auttaa keskiluokan keskinkertaisissa kymmenennen maailman ongelmissa, kuten miksi iskä ei halannut ja miksi minulle annettiin 50 euroa ja serkku sai 500 tai olenko huono ihminen, kun en nypi pillunkarvojani.

Oikeisiin, kipeisiin traumoihin puhuminen auttaa oikeasti todella vähän, joskus ei ollenkaan tai jopa pitkittää ja heikentää tervehtymistä.

Itse olen lapsena vakavan seksuaalisen hyväksikäytön kokenut ja pahasti siitä ja muustakin kiusaamisesta traumatisoitunut, menin mukaan terapioihin ja aluksi tuntui, että helpotti, kun sai puhua, mut se oli näennäistä. Itse asiassa velloin pahoissa ajatuksissa ja painuin yhä syvemmälle. Vuosien jälkeen lopetin terapiat, suljin tylysti asian mielestäni ja jatkoin elämääni. Aika ja energian muuhun panostaminen ovat tehneet tehtävänsä, sillä olen menestynyt, elämäni on nyt hyvää. Menestys ja selviäminen ovat parasta terapiaa. Miten olisi käynyt, jos en olisi menestynyt, olisinko katkera ja täynnä vihaa? Luultavasti. Eikä mikään puhuminen auttaisi siihen pätkääkään, siitä olen varma.

Ehkä ne ihmiset joille olet puhunut eivät ole itse kokeneet mitään vastaavaa eivatkä osaa asettua sinun asemaasi ja siksi kenties jopa haavoittavat sensijaan että auttaisivat?

Löytyisikö muita ihmisiä joilla olisi paremmat resurssit ymmärtää ja tukea/neuvoa/ohjata elämässä eteenpäin?

Vaihda terapeuttia, jos ei toimi. Kyllä se auttaa.

Jos sä puhut "liian hyvin" - joillakin se ongelma, puhuvat kuin itsensä ohi. Silloin pitää löytää muita itseilmaisukeinoja.

Auttaa ehkä sellaisia, joilla ei ole kovin järjestäytynyt sisäinen maailma tai jotka eivät hirveästi prosessoi elämäänsä omissa ajatuksissaan. Minulle puhumisesta (eli valmiiksi mietittyjen ajatusten sanallistamisesta) ei ole ollut mitään  apua. Tässä sitä Graalin maljaa edelleen kuitenkin odotellaan...

Mulla auttoi terapeutille puhuminen PTSD:ään.

Ei auta puhumiset, joogaamiset, lääkkeensyömiset, ruokavaliot, kiitollisuuspäiväkirjat, terapia, nukkuminen, mikään, jos ongelma on ympäröivä maailma.

Jos olet havahtunut todellisuuteen ja omistat realistisemman maailmankuvan kuin ei-masentunut, lässytys ja jaarittelu ei auta.

Tahdonvoima ja asennemuutos eivät auta jos kerran olet hoksannut millainen tämä maailma on ja kuinka turhaa ja epätoivoista täällä on.

Kaikki kyllä se siitä ja älä murehdi höpötys valuvat silloin kuin hanhen selästä, koska niille lässytyksille ei ole mitään todisteita.

Elämme ahneessa, moraalittomassa ja julmassa pyramidihuijausyhteiskunnassa, jossa ihmisiä suggeroidaan tahdottomiksi orjiksi.

Monet eivät "kestä" totuutta ja pitävät sumentavia lappuja silmillään. Mikä on ihan järkevää.

Ainoa juttu siinä on että kun ne laput on kerran pudottanut silmiltään, ei auta mitään jos laitat ne takaisin. Silloin tiedossasi on jo mitä siellä lappujen takana on.

Voimia sinulle ap. En osaa auttaa, toivon vaan hyvää.

Ei puhuminen ole välttämättä kaikille se paras apu. Itsekään en puhumalla ongelmistani saa niihin helpotusta. Monet hyötyy liikunnasta maalaamisesta, musiikista, tms harrastamisesta mtai itsensä ilmaisusta. Ja ai niin, kerronpa vielä, että itse teen terapeuttista työtä, niille, joita ongelmistaan puhuminen tuottaa helpotusta!

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:07"]

Ei auta puhumiset, joogaamiset, lääkkeensyömiset, ruokavaliot, kiitollisuuspäiväkirjat, terapia, nukkuminen, mikään, jos ongelma on ympäröivä maailma.

Jos olet havahtunut todellisuuteen ja omistat realistisemman maailmankuvan kuin ei-masentunut, lässytys ja jaarittelu ei auta.

Tahdonvoima ja asennemuutos eivät auta jos kerran olet hoksannut millainen tämä maailma on ja kuinka turhaa ja epätoivoista täällä on.

Kaikki kyllä se siitä ja älä murehdi höpötys valuvat silloin kuin hanhen selästä, koska niille lässytyksille ei ole mitään todisteita.

Elämme ahneessa, moraalittomassa ja julmassa pyramidihuijausyhteiskunnassa, jossa ihmisiä suggeroidaan tahdottomiksi orjiksi.

Monet eivät "kestä" totuutta ja pitävät sumentavia lappuja silmillään. Mikä on ihan järkevää.

Ainoa juttu siinä on että kun ne laput on kerran pudottanut silmiltään, ei auta mitään jos laitat ne takaisin. Silloin tiedossasi on jo mitä siellä lappujen takana on.

Voimia sinulle ap. En osaa auttaa, toivon vaan hyvää.

[/quote]Jeesus auttaa. Hän antaa totuuden ja vapauden ja yltäkylläisen elämän.

Mä koin traumaattisen onnettomuuden, tai no se ei ollut onnettomuus, vaan suunniteltu juttu, jonka takana oli paljon enemmän kuin minun satuttaminen. Loukkaannuin pahasti ja mulle jäi tosi pahat traumat. Kävin terapeutilla, se oikesti auttoi. Se auttoi ymmärtämään asioita, käymään läpi vaikeatkin jutut ja avautumaan.

Ajattelutapojen muutos auttaa, se työ pitää tehdä itse, hyvä terapeutti tukee sitä.

Sain niin monta viestiä, etten viitsi jokaiselle vastata erikseen.
Olen puhunut sekä ammattihenkilöille että läheisille. Pääasiassa puhuminen tuntuu nimenomaan turhanpäiväiseltä lässytykseltä.
Mikä puhumisessa pitäisi olla se käänteentekevä juttu? Kuulluksi tuleminen? Asian prosessointi? Ajatusten vaihto?
Ap

Auttaa silloin, jos puhun sellaiselle ihmiselle, joka osaa kuunnella eikä lisää mun ahdistusta. Valitettavasti elämässäni ei ole sellaista ihmistä, joten en puhu. Ihmiset luulee varmaan, ettei mua enää masenna ja ahdista ja kaikki on hyvin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:30"]

Sain niin monta viestiä, etten viitsi jokaiselle vastata erikseen. Olen puhunut sekä ammattihenkilöille että läheisille. Pääasiassa puhuminen tuntuu nimenomaan turhanpäiväiseltä lässytykseltä. Mikä puhumisessa pitäisi olla se käänteentekevä juttu? Kuulluksi tuleminen? Asian prosessointi? Ajatusten vaihto? Ap

[/quote]Riippuu ihmisestä mikä on se "jutu" puhumisessa. Ehkä se ei vain yksinkertaisesti ole sinun juttusi lainkaan, silloin pitää keksiä muita keinoja pahan olon purkamiseen.

Öö, olen huomannut että vain itselle puhuminen on auttanut. Vieläpä juttu usein kulkee todella mielenkiintoisia ratoja, ja sitä tsemppaa itsensä aikamoisiin taajuuksiin..

Minulla auttaa, kun joku vastavuoroinen ihminen kuuntelee. Se vain ärsyttää enemmän, kun joku ei sano juuta eikä jaata. Onneksi hyvä ystäväni on samalla aallonpituudella ja kommentoi typeriäkin avautumisiani.

KYLLÄ AUTTAA. Imeillä kuoli kaksoset kohtuun. Puhuin surun pois itseltäni. Jännä vaan kuinka erilailla ihmiset suhtautuu. Ystäviksi kuulemani ihmiset sano vaan voi voi koita jaksaa. Esim silloinen työn antajani oli aidosti surulllinen tapahtuneelle