5 v tyttö narisee aina jostain

Meillä on ihan samanlainen 7-vuotias tyttö. Ujo ja kiltti aina päiväkodissa, eskarissa, koulussa, mutta annas olla kun päästään kotiin neljän seinän sisälle! Ihan järkyttäviä raivokohtauksia päivittäin :( Syyksi kelpaa se etten osta jätskiä, tai ettei saa pelata, isoveljelle kaadettiin maito ensin, isoveljen kaveri pääsi kylään mutta hänen ei, isoveli ei leiki sitä mitä hän haluaa.. Eikä anneta periksi, onneksi on omakotitalo niin voi antaa huutaa ja raivota vaikka tunnin ilman pelkoa häädöstä.

Kun raivokohtaus iskee, komennetaan tai kannetaan omaan huoneeseen huutamaan ja potkimaan, ja noin viiden minuutin välein käydään kysymässä esim. tulisiko syliin lukemaan kirjaa. Tulee kun on itkenyt itsensä väsyksiin. Kiukuttelun kohteena olevaa asiaa ei kyllä saa.

Kaipaan apuja minäkin! Kuviteltiin että ikä ja johdonmukainen kasvatus auttaa, mutta kohta alkaa toivo kadota. Tyttö on muuten kyllä ihana, ja saa päivittäin kuulla olevansa suloinen, rakas jne...

Kuule kyllä ne naiset 35 v. narisee myös aina jostain. Jotkut on ikänsä narisijoita. Meillä on työpaikalla montakin sellaista.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 09:28"]Meillä on ihan samanlainen 7-vuotias tyttö. Ujo ja kiltti aina päiväkodissa, eskarissa, koulussa, mutta annas olla kun päästään kotiin neljän seinän sisälle! Ihan järkyttäviä raivokohtauksia päivittäin :( Syyksi kelpaa se etten osta jätskiä, tai ettei saa pelata, isoveljelle kaadettiin maito ensin, isoveljen kaveri pääsi kylään mutta hänen ei, isoveli ei leiki sitä mitä hän haluaa.. Eikä anneta periksi, onneksi on omakotitalo niin voi antaa huutaa ja raivota vaikka tunnin ilman pelkoa häädöstä.

Kun raivokohtaus iskee, komennetaan tai kannetaan omaan huoneeseen huutamaan ja potkimaan, ja noin viiden minuutin välein käydään kysymässä esim. tulisiko syliin lukemaan kirjaa. Tulee kun on itkenyt itsensä väsyksiin. Kiukuttelun kohteena olevaa asiaa ei kyllä saa.

Kaipaan apuja minäkin! Kuviteltiin että ikä ja johdonmukainen kasvatus auttaa, mutta kohta alkaa toivo kadota. Tyttö on muuten kyllä ihana, ja saa päivittäin kuulla olevansa suloinen, rakas jne...
[/quote]

Kuka jaksaa olla ujo ja kiltti aina? Ja miksi pitäisi? Jossain ne tunteet on saatava purkaa. Tyttö luottaa teihin ja siihen, ettei kukaan mene rikki, jos hänellä on paha mieli. Ajattele, miten hän joutuu olemaan kusi sukassa koko päivän kodin ulkopuolella.

Uhmaa? Lapselle voisi opettaa miten ilmaista rakentavammin suuttumusta, ettei koe hylätyksi tulemista jos yksin jätetään suuttumuksen kanssa jota ei pysty hallitsemaan.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 09:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 09:28"]Meillä on ihan samanlainen 7-vuotias tyttö. Ujo ja kiltti aina päiväkodissa, eskarissa, koulussa, mutta annas olla kun päästään kotiin neljän seinän sisälle! Ihan järkyttäviä raivokohtauksia päivittäin :( Syyksi kelpaa se etten osta jätskiä, tai ettei saa pelata, isoveljelle kaadettiin maito ensin, isoveljen kaveri pääsi kylään mutta hänen ei, isoveli ei leiki sitä mitä hän haluaa.. Eikä anneta periksi, onneksi on omakotitalo niin voi antaa huutaa ja raivota vaikka tunnin ilman pelkoa häädöstä. Kun raivokohtaus iskee, komennetaan tai kannetaan omaan huoneeseen huutamaan ja potkimaan, ja noin viiden minuutin välein käydään kysymässä esim. tulisiko syliin lukemaan kirjaa. Tulee kun on itkenyt itsensä väsyksiin. Kiukuttelun kohteena olevaa asiaa ei kyllä saa. Kaipaan apuja minäkin! Kuviteltiin että ikä ja johdonmukainen kasvatus auttaa, mutta kohta alkaa toivo kadota. Tyttö on muuten kyllä ihana, ja saa päivittäin kuulla olevansa suloinen, rakas jne... [/quote] Kuka jaksaa olla ujo ja kiltti aina? Ja miksi pitäisi? Jossain ne tunteet on saatava purkaa. Tyttö luottaa teihin ja siihen, ettei kukaan mene rikki, jos hänellä on paha mieli. Ajattele, miten hän joutuu olemaan kusi sukassa koko päivän kodin ulkopuolella.

[/quote]

Oli juuri kaksi kuukautta lomalla kotona, eikä ollut hetkeäkään ujo. Ajoittain sentään kiltti, mutta raivarit oli silti päivättäisiä, PAITSI jos sai olla ainoana lapsena. Eli mustasukkaisuus on varmaan se suurin peikko, mutta mitä sille voi tehdä? Tytöllä ei ole mitään syytä ajatella isoveljen olevan tärkeämpi. Ellei sitten ajattele sitä että isoveli ei riitele ja raivoa. Tyttö sanoo ettei mahda raivareille mitään, eli tuskin vain haluaa olla vaikea..

2

Miksei saa sanoa, jos ei tahdo koirankusetuslenkille? Se on kuules tylsää. Harva lapsi viitsii päivästä toiseen raahautua mukana. Meillä on koiria ja lapsia. Poika on 9 ja edelleen vinkuu, jos pyydetään lenkille. Ei se anna hänelle mitään uutta, ei ole mielekästä. Jos on oma kaveri lenkillä mukana, sitten kokee sen kivaksi. Toinen juttu, että anna sen tytön valita itse vaatteensa! Minä ostin meidän tytölle hm:ltä satasella vaatetta joka kevät ja syksy. Valitti niistä aina, joten nyt saa itse valita netistä vaatteensa, joskus kaupungilta. Satasella sisävaatetta joka kevät ja syksy ja ulkovaatteet erikseen. Ei enää valita, eskaria aloitti juuri, ja itse valitut vaatteet kelpaa.

Minäkin ehkä yrittäisin ennemmin ottaa tytön syliin ja jutella rauhoittavasti, että mistä oikeasti on kyse. Ei osaa ilmaista tunteitaan muuta kuin kiukuttelemalla. Luulenpa, että päiväkodissa on kiusaamista tai väsyy siellä liikaa..

Lapsellasi lienee kotona tylsää. Olet ilmeisesti hoivannut liikaa pienempääsi ja unohtanut helliä ja kannustaa isoa tyttöä. Hellyyden puute? Siihenkin voi sairastua lapsi, vakavastikin. Kysypäs lapselta, mitä haluaa tehdä kanssasi ja haluaako haleja ja syliä enempi.Et liene niin hyvä näyttelijä, ettei lapsesi tunne, mitkä on tunteesi häntä kohtaan. Sitä ei mikään psykiatri pysty muuttamaan, vain sinä itse.Tee lapsestasi onnellinen. Silloin olet itsekin!

Sellaisia ne tytöt on :D

Mun vaimo on jo 50 ja vielä narisee...

TEMPERAMENTTI.

Koeta kestää ja ohjailla, mutta tosiasiassa et voi asialle kovinkaan paljon. Särmiä voi hioa, mutta ei niitä mihinkään muottiin saa ohjattua.

Meillä parhaat keinot ovat seuraavat: ei liikaa sokeria, eikä ainakaan yksinään (karkit ruokailun päätteeksi, kakkuja ja pullaa vain harvoin); riittävästi unta; ei liikaa aktiviteetteja ja menoja; riittävästi lapselle aikaa rauhoittua; sopivasti aikaa kavereiden kanssa, ei liikaa ei liian vähän; riittävästi liikuntaa päivisin. Näillä homma pysyy jokseenkin aisoissa, mutta jos joku näistä repsahtaa, niin huuto-kiukku-raivarit ovat todennäköiset.

Eikä siihen näytä ikä vaikuttavan. Meillä ollut samanlaista jo "syntymästä" lähtien, lapsi tulossa nyt murrosikään ja edelleen on samanlaista. 

Ja veljet ovat ihan toisenlaisia, heille sopii joustavampi elämäntyyli ilman, että raivostuu joka asiasta.

Tasapuolisuus on vaikea asia. Kaikkia lapsia ei voi eikä pidä kasvattaa samalla tavalla. Se, mikä toiselle sopii voi herkälle lapselle olla ihan hurjan rankkaa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 09:29"]Kuule kyllä ne naiset 35 v. narisee myös aina jostain. Jotkut on ikänsä narisijoita. Meillä on työpaikalla montakin sellaista.
[/quote]Samoin miehet. Esim meillä asustaa jatkuvasti nariseva ja mariseva mies. Työpaikalla on toinen nariseva marttyyri. Ohis

Meillä alkoi lapsi 5-vuotiaana jäädä koiranulkoilutuksen ajaksi yksin kotiin, halusi tätä itse ja oli kovin ylpeä, kun pärjäsi itsekseen. Sai siitä suunnattomasti itsevarmuutta. Ei tietenkään pitkien lenkkien ajaksi jäänyt yksin, mutta sellaisten max. 10 minuutin iltapissatusten. Jospa tällainen erityisasema pikkuveljeen nähden tällaisessa pienessä asiassa auttaisi?

aluksi: olen miesvaltaisessa työpaikassa ja täällä ne marisijat ja juoruilijat on, naispuoliset (ne harvat) työkaverit ei ole ikinä niin pahalla tuulella tai yhtä ailahtelevia kun kiukkuavat keski-iän ohittaneet miehet.

Mutta: minulla on leppoisa esikoispoika ja kaksostytöt ja kaksostytöt on koko ikänsä olleet tuollaisia raivoajia ja narisijoita, erittäin hankalia väliä. Nyt näkyy valoa jo kun ovat koululaisia, mutta kai sen on niin että naisten on vaan oltava hirmuisen vahvaluonteisia että kestävät niitä narisevia miehiä sitten vanhempana ; )