Lue keskustelun säännöt.
Sanoin (varakkaalle) miehelleni suhteen alussa, että en piittaa rahasta
23.07.2015 |
Mies ei tainnut uskoa, että todella tarkoitan sitä. Suhteemme aikana hän on omasta tahdostaan luonut välillemme taloudellista epätasapainoa monin tavoin, ja elämämme onkin sellaista, josta en voisi ikimaailmassa uneksiakaan ilman miehen rahoja. Nyt mies on alkanut kohdella minua kaltoin, eikä suostu edes keskustelemaan asiasta. Hän taisi luulla, että rahalla ja elintasolla olisi minulle niin suuri merkitys, että jäisin paskaan suhteeseemme ihan vain saadakseni säilyttää elintasoni. Väärin luultu! Hänen ilmeensä oli kovin mielenkiintoinen, kun kerroin ottavani eron jos kohtelu ei ala muuttua.
On ihanaa olla vapaa rahan vallasta! Tiedän, että voin elää yksin onnellisena elämäni loppuun asti, vaikka minulla onkin pienet tulot. Myönnettäköön, että Suomessa tämä on vielä tavallistakin helpompaa kun valtion tukiverkot vielä lieventävät köyhyyden nurjaa puolta.
Annan miehelle vielä yhden mahdollisuuden, mutta jos hän ei siihen tartu niin muutan pois.
Kommentit (12)
Toivottavasti et myöskään saa erossa penniäkään?
Se että olet sanonut noin, ei tarkoita etteikö raha ja status olisi sutkin kosteaksi saanut?
Ja kivaa oli loisia toisen rahoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hän on sinua kaltoin kohdellut?
Ihan totta, jollain tavoin tuttu ilmiö vaikka pienemmässä mittakaavassa. Mies ei jaksa panostaa antamalla aikaansa, keskustelemalla, tekemällä yhdessä (halpoja/ilmaisiakaan) juttuja, vaan selkeästi jotenkin menee helpomman kautta käyttämällä minuun rahaa. Turhauttaa, vaikka toki kiitollinen olenkin elintason parantumisesta hänen kanssaan - en minä kuitenkaan rahan takia hänen kanssaan ole, vaan sen ihmisen ja kumppanin :(
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:38"]
Toivottavasti et myöskään saa erossa penniäkään?
Se että olet sanonut noin, ei tarkoita etteikö raha ja status olisi sutkin kosteaksi saanut?
Ja kivaa oli loisia toisen rahoilla?
[/quote]
Saisin erossa hyvät rahat jos haluaisin, meillä ei ole avioehtoa ja olemme olleet pitkään yhdessä. Mutta en halua. Jos lähden, otan mukaani vaatteeni ja itse ostamani tavarat, en muuta.
Jos "raha ja status" saisivat minut kosteaksi, varmaankin minua kiinnostaisi jäädä suhteeseen, koska silloin kokisin saavani suhteesta jotain. Enkä ole loisinut, jos nyt en ole kieltänytkään miestä käyttämästä rahaa mm. asumiseemme.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:38"]
Miten hän on sinua kaltoin kohdellut?
[/quote]
Mm. painosti/painostaa avoimeen suhteeseen, moittii minua asennevammaiseksi kun en suostu, itketti kerran vuorokauden putkeen (loppuvaiheessa mm. näin harhoja ja tärisin) ja semmoista. Olen kirjoittanut aiheesta palstalla kerran aiemminkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:38"]
Miten hän on sinua kaltoin kohdellut?
[/quote]
Mm. painosti/painostaa avoimeen suhteeseen, moittii minua asennevammaiseksi kun en suostu, itketti kerran vuorokauden putkeen (loppuvaiheessa mm. näin harhoja ja tärisin) ja semmoista. Olen kirjoittanut aiheesta palstalla kerran aiemminkin.
ap
[/quote]
Tuo on kyllä aika paha. Minäkin lähtisin, en avoimeen suhteesen kykenisi.
t. Mies
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:38"]
Miten hän on sinua kaltoin kohdellut?
[/quote]
Mm. painosti/painostaa avoimeen suhteeseen, moittii minua asennevammaiseksi kun en suostu, itketti kerran vuorokauden putkeen (loppuvaiheessa mm. näin harhoja ja tärisin) ja semmoista. Olen kirjoittanut aiheesta palstalla kerran aiemminkin.
ap
[/quote]
Mitä helv.. ja sä meinaat antaa hänelle vielä mahdollisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mikäs siinä, ero tulee, jos on tullakseen. Jotenkin sä kuitenkin olet siinä rahassa kiinni, jos kerran VIELÄ annat mahdollisuuden. Uskon kyllä senkin, että otat vain vaatteesi ja menet. Teillä on pitkä historia, mutta elämä on, källejä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:38"]
Miten hän on sinua kaltoin kohdellut?
[/quote]
Mm. painosti/painostaa avoimeen suhteeseen, moittii minua asennevammaiseksi kun en suostu, itketti kerran vuorokauden putkeen (loppuvaiheessa mm. näin harhoja ja tärisin) ja semmoista. Olen kirjoittanut aiheesta palstalla kerran aiemminkin.
ap
[/quote]
Mitä helv.. ja sä meinaat antaa hänelle vielä mahdollisuuden?
[/quote]
Hänessä on myös poikkeuksellisen hyviä piirteitä ja niiden piirteiden vuoksi hänestä alun alkaen kiinnostuinkin. (En siis rahan takia, hän oli tavatessamme vielä opiskelija kuten minäkin.)
Mutta hänellä taitaa olla noiden hyvien piirteiden lisäksi jonkinlaista häikkää, jonka vuoksi hän ei itse täysin ymmärrä käytöksensä haavoittavuutta ja vahingollisuutta. Kuitenkin hän kertoo haluavansa yrittää oppia. Käymme pariterapiassa asian johdosta. Mies jossain vaiheessa lipsautti, että hän luuli että minä en tulisi koskaan, missään tilanteessa jättämään häntä. Olen kyllä elämän mittaisen parisuhteen ja sitoutumisen kannalla, mutta en minäkään nyt sentään ihan millä tahansa spekseillä sitoudu loppuelämäkseni.
Ehkäpä hän on nyt motivoituneempi yrittämään korjata asioita, kun hän ymmärtää että en tosiaan jää suhteeseen ikuisesti jos se ei muutu kannaltani paremmaksi. Rahat käyttäköön vaikka jatkossa kokonaan itseensä, niistä en piittaa.
ap
Koskaan ei ole myöhäistä tavoitella rakkautta, järisyttävää rakkautta. Luovuin pitkästä suhteesta, missä pikkumainen nipotus peitti alleen rakkauden. Mies ei olisi halunnut luopua vaimosta, talosta, autoista, veneistä - tarvitsi kustannuksia ja elämäänsä jakamaan hyvätuloisen vaimon mutta en halunnut jatkaa avoimena liittona, pidetään kiinni elintasosta ja eletään omaa elämäämme. Totaalinen yök. Hän ei ollut uskoton ennen kuin sanoin, että mulla on tylsää sun kanssa ja tätä elämään en halua, tehtäisiinkö jotain muuta.
Uskoin vilpittömyyteen, rakkauteen kuten joutsenet. Ajattelin, että haihattelija saa paskiaisen lopun ja tulen katumaan kun uskon hyvään, rakkauteen, aitoon kumppanuuteen. Mutta, löysinkin miehen, jonka kanssa tämä onnistui. Turmelemattoman sielun. Uskomatonta, olen se kunnes kuolema erottaa ja onnellinen, jo kymmenen hyvää vuotta. Elintaso on aika hyvä, ei päätähuimaava mutta jees. Rakkaus on läsnä joka päivä, arkisena mutta vahvana.
Entinen mies elää tylsää, nipoilevaa ja säntillistä virkamieselämää, näyttää jo vanhalle miehelle. Hän ja sukulaisensa kysyvät kun kohdataan tai soittelevat, että "no, oletko nyt onnellinen?". Minä sanon, että joo, olen.
Mä voisin kokeilla joskus varakasta miestä joka antais mun käyttää sen rahoja. Ilmoittele mistä löytää jos kun miehen heivaat