Laiska mies vai vaativa avovaimo?

Meillä on avomieheni kanssa 2-vuotias lapsi, jonka kanssa olen vielä kotona. Syksyllä alkaa päivähoito ja työt.

Ennen raskaaksi tuloa tykkäsimme molemmat nukkua aamulla pitkälle aamupäivään vapaapäivinä ja siivous ei kuulunut kummankaan lempipuuhaan. Sitten lapsi kun syntyi niin tein täysin elämäntapa muutoksen, tietenkin. Olen 2 vuotta herännyt lapsen kanssa keskimäärin klo 7. Siivoan joka päivä, hoidan lasta yms. Aikaa jää itselleni sitten kun lapsi nukkuu.

Mies taas käy kaksivuorotyössä. Iltavuoroon mennessä 30 min ennenkuin töihin pitäisi lähteä ja kotiin tullessa lysähtää sohvalle pelaamaan pleikkarilla, jonka parissa kuluukin useampi tunti, jos ei tarvitse käydä yhdessä kaupassa tai kylässä kenenkään luona. Mies ei osallistu milläänlailla kotitöihin. Jättää astiat siihen mihin sattuu osumaan ja likaiset vaatteet roikkuu useimmiten ruokapöydän tuolin päällä tai lattialla milloin vessassa milloin makuuhuoneessa. Joka ikinen aamu joudun ensin raivaamaan olohuoneen pöydän kaikista astioista, pelikansista yms. ennenkuin lapsi voi tulla olohuoneeseen leikkimään. Mies ei voi viedä töihin mennessää roskista, koska on liian kiire, eikä lähteä puistoon yhdessä, koska väsyttää tai ei muuten jaksa. Sitten jos mies jaksaa lähteä mukaan niin 10 minuutin päästä alkaa marmatus, että koska lähdetään takas kotiin. Yleensä olen lapsen kanssa ulkona vähintään 1,5 h kerralla.

Pyydän päivittäin mieheltä, että siivoaisi jälkensä, koska minulta kuluu päivässä hirveästi aikaa vain mieheni sotkujen siivoamiseen. Joka aamu tulee yllätyksenä se, miten mies on edellisenä yönä sotkenut, kun hän pelaa kaiket illat ja yöt ainakin kahteen saakka ja syö samalla sohvalla. Sohvakin pitää imuroida melkein päivittäin, koska se on melkein joka yön jäljiltä sipsien ja popcornien peitossa. Tuntuu välillä, että sohvaan menee enemmän ruokaa kuin miehen suuhun. Ja mies ei edes ole mikään läski sohvaperuna vaan täysin timmi. Tuntuu epäreilulta, että mies on saanut lähes täydellisen vartalonsa ilmaiseksi syömällä roskaruokaa ja juomalla limua päivittäin ja itse yritän siivoamisten ja lapsen hoidon ohella liikkua mahdollisimman paljon, jotta pysyisi edes jossain kuosissa.

2 vuotta katseltuani tätä toimintaa olen alkanut saamaan vihan ja katkeruuden tunteita miestäni kohtaan. Mies ei ole tennyt minkäänlaista muutosta elämäntapojensa kanssa lapsen saatuamme, minä taas olen joutunut muuttamaan kaiken. Jouduin luopumaan kaikista harrastuksistani, koska ne olivat liian kalliita taloudellemme. Ja muutenkaan ei minulla ollut enää aikaa lapsen takia. Mies taas hankki jälleen uuden kausikortin lätkämatseihin.

Pelottaa mennä töihin, koska pelkään, että uuvun täysin heti kättelyssä. Kodin ja lapsen lisäksi pitäisi hoitaa työtkin. Mies lupasi, että osallistuu kaikkeen, kun menen töihin, mutta niin hän lupasi silloinkin kun olin raskaana. Mies vakuutti, ettei jätä minua yksin kaiken kanssa. Toisin kävi. Välillä tuntuu, että olen mieheni kotiorja, joka hoitaa kodin ja lapsen ja siinä kaikki. Mies syö ulkona säännöllisesti työpäivän jälkeen, käy baarissa jos joku pyytää, käy matseissa ja nukkuu pitkään ilman, että hän miettii minua tai lasta. Itse jos haluan tehdä jotain, niin kaikki menee miehen työvuorojen ja lapsen mukaan.

Valitanko turhasta vai onko mulla laiska ja epäreilu mies?