Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana enkä aio kertoa lapsen isälle - mielipiteitä?
11.07.2015 |
Emme siis ole yhdessä kyseisen miehen kanssa, eikä edes asu lähelläni. Meillä oli siis yhdenyönjuttu, josta tulin raskaaksi.
Tuskin tulen näkemään koko tyyppiä enää, vaikka minulla hänen yhteystietonsa onkin. Siksi minusta on vain parempi, etten kerro tyypille mitään.
Ja pärjään ihan hyvin ilman elareita yms., eli ei ole rahahuolia.
Meillä on pari yhteistä tuttua miehen kanssa, mutta tuskin kerron heillekään, kuka on lapsen isä. Yhdelle kyllä _ehkä_ saattaisin kertoa, sillä tämä nainen on paras ystäväni. Tiedän kuitenkin, ettei hän kerro sitä eteenpäin.
Ja ennenkuin joku tulee tänne vinkumaan jotain lapsen oikeudesta isään, niin kyllä minä sille lapselle sitten kerron - kun hän on vanhempi.
Mielipiteitä siis?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:53"]
Onneksi olen nainen, ja tiedän varmuudella ettei jälkikasvuani tallustele minulle vieraassa ympäristössä tuntemattomien ihmisten keskellä...
[/quote]
Oletpa itsekäs ja niin helvetin varma, että oot lapsillesi jotenkin hyväksi. Mun äiti oli ainaskin kusipää, joten säkin olet mahdollinen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:45"]Hienoa kuitenkin, ettet harkitse aborttia! Samaa mieltä kuitenkin muiden vastaajien kanssa, että sinun kuulu antaa mahdollisuus miehelle olla isä, vaikkakin tässä tapauksessa todennäköisesti ns. etäisä. Minkä ikäisiä olette? Jos mies on vankasti aikuisuuden puolella, niin voi suhtautua hyvinkin kypsästi asiaan. Olennaista tietysti on, ettet ole huijannut ehkäisyn kanssa. Oletko? [/quote] En viitsi kertoa tarkkaa ikää, mutta kummatkin alle 25v. Enkä ole huijannut ehkäisyssä. Ap
[/quote]
Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt ja olet keskellä sitä alkuvaiheen intensiivisintä hässäkkää - siis ensimmäiset kaksi vuotta huonosti nukuttuja öitä, pieni olento, joka tarvitsee sinua koko ajan, olette kiinni toisissanne - alat kaipaamaan toista ihmistä rinnallesi jakamaan asiaa. Tulet kaipaamaan ihmistä, joka välillä antaa sinun mennä ulos tuulettumaan ja voit luottaa lapsen hänen hoitoonsa. Joudut lapsen myötä luopumaan edellisestä elämästäsi siinä muodossa, kun olet nyt tottunut. Siis melkoiseen vapauteen - voit hypätä sänkyyn kaverin kanssa ilman ehkäisyä, liikkumiseen vapaasti, kavereiden tapaamiseen, voit tehdä asioista silloin kuin sinua huvittaa. Se on bye-bye tuo entinen elämä. Muutokseen tottuminen on helpompaa, jos sinulla on joku joka jakaa ja tukee vauvan kanssa.
[/quote]
Aivan kuin kukaan antaisi lapsen tuossa vaiheessa ihmiselle, jota ei tunne. Haloo? Missä wonderlandiassa te oikein elätte? Saatanan ydinperhekasvatit!
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:00"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:48"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:45"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:41"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:36"]On moraalitonta olla kertomatta. Jokaisella miehellä on oikeus tietää isyydestään ja luoda kontakti lapseen halutessaan. Kun sitten lapselle annat yhteystiedot (minkä ikäisenä muuten ajattelit, jo kolmivuotias kyselee varmasti isästään?), voi olla liian myöhäistä luoda mitään suhdetta. [/quote] Ajattelin antaa vähintään 10-vuotiaana. Ja kun on esim. 3-vuotias, niin voin kertoa jotain isästä mutta yhteystietoja en anna. Ap [/quote] Kivapa olla tarhan ainoa isätön, koulun ainoa isätön. Ja äiti = sinä valehtelet lapsellesi. Vain koska itsellesi se on helpompaa. [/quote] Veikkaanpa, että tarhassa ja koulussa on enemmän kuin 1 isätön lapsi. Ja miten niin valehtelen? Ap [/quote] Lapsi kysyy, kuka minun isi on. Jos sanot, ettet tiedä, niin valehtelet. Vai miten aiot asian hoitaa valehtelematta? Kouluikäinen ei takuusti hyväksy enää vastausta: tiedän, mutten kerro... [/quote] Voin kertoa etunimen. Ap [/quote] Kyllä me se isän etunimi tiedetään jo; Mehmet
[/quote]
Älä välitä ap näistä sun haukkujiata, tästä jo näkee, että he eivät ajattele sinun parastasi. Eli eivät näin ollen tilanteestasi laisinkaan. Ei lapsen, eikä edes täysin randomin miehenkään kannalta. Se on miehelle nyt voi voi, ettei saa kuulla, ja lapsi selviää siitä hyvin ja sukulaisille asia on ihan okei, koska eivät varmasti halua, että ap tasapainoilee vieraan miehen kanssa oman suvun jäsenen asioista.
Jos et kerro nyt niin sitten et kerro koskaan! Kymmenen vuoden päästä miehellä on varmaan jo vaimo ja lapsia ja sä aiot räjäyttää niiden ydinperheen pamauttamalla kersan niiden elämään. Mitähän se tekee heidän parisuhteelleen kun miehellä on yht äkkiä lapsi toisen naisen kanssa. Miehen puoliso on saattanut valita miehekseen lapsettoman miehen jotta saa ydinperheen eikä ole halunnut uusperheperseilyä ja sitten sen aviomiehellä onkin yht äkkiä lapsi jonkun horon kanssa. Joko kerrot siis nyt tai et koskaan!!!! Sä et voi tuhota joku päivä yllärilläs kokonaista perhettä!!!!!!
Oma lapseni sairasti tosi paljon. Kerran lääkäri kysyi voimmeko mieheni kanssa olla sukulaisia? Vastasin ettemme voi. Kotona tajusin että isän suvusta en tiedä mitään, koska hänet oli adoptoitu. Hysteerisenä soitin isälleni ja hän kertoi sen mitä hänelle oli biologisesta suvusta kerrottu..... tyyliin hammaskeiju tapasi joulupukin. Eli me voimme olla kaukaisia sukulaisia meidän mielestämme, mutta geneettisesti ajatellen lähisukulaisia. Lapsemme on jo aikuinen, mutta edelleen sairausherkkä eli imuroi kaikki taudit itseensä.
Lyhyesti: ilmoittaisin isälle ja kysyisin jotain tietoja hänestä ja ilmottaisin että haluan yksin lapsen hoitaa, mutta tiedoksesi... ja anna omia tietojasi minulle; allergiat, infarktiherkkyydet, astmat, mielisairaudet, syövät... lähipiiristä siis.
rakkaudesta lapseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:00"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:47"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:45"]Hienoa kuitenkin, ettet harkitse aborttia! Samaa mieltä kuitenkin muiden vastaajien kanssa, että sinun kuulu antaa mahdollisuus miehelle olla isä, vaikkakin tässä tapauksessa todennäköisesti ns. etäisä. Minkä ikäisiä olette? Jos mies on vankasti aikuisuuden puolella, niin voi suhtautua hyvinkin kypsästi asiaan. Olennaista tietysti on, ettet ole huijannut ehkäisyn kanssa. Oletko? [/quote] En viitsi kertoa tarkkaa ikää, mutta kummatkin alle 25v. Enkä ole huijannut ehkäisyssä. Ap [/quote] Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt ja olet keskellä sitä alkuvaiheen intensiivisintä hässäkkää - siis ensimmäiset kaksi vuotta huonosti nukuttuja öitä, pieni olento, joka tarvitsee sinua koko ajan, olette kiinni toisissanne - alat kaipaamaan toista ihmistä rinnallesi jakamaan asiaa. Tulet kaipaamaan ihmistä, joka välillä antaa sinun mennä ulos tuulettumaan ja voit luottaa lapsen hänen hoitoonsa. Joudut lapsen myötä luopumaan edellisestä elämästäsi siinä muodossa, kun olet nyt tottunut. Siis melkoiseen vapauteen - voit hypätä sänkyyn kaverin kanssa ilman ehkäisyä, liikkumiseen vapaasti, kavereiden tapaamiseen, voit tehdä asioista silloin kuin sinua huvittaa. Se on bye-bye tuo entinen elämä. Muutokseen tottuminen on helpompaa, jos sinulla on joku joka jakaa ja tukee vauvan kanssa. [/quote] Minulla on ystäviä ja sukulaisia, jotka voivat tukea minua. En siis ole yksin, sillä minulla on hyvä tukiverkko. Ap [/quote] Eri asia on, haluavatko he tukea sinua, kun menettelet lasta kohtaan noin väärin.
[/quote]
Päin vastoin, ap tekee ainoan järkevän ratkaisun, kun mies ei ole mikään tuttu hänelle. Jos minun tyttäreni saisi lapsen noin, niin en haluaisi sitä miestä siihen laisinkaan. Lapselle voitaisiin kertoa, mutta ei ottaa yhteyttä ennen kuin lapsi on tarpeeksi iso itsekin pärjäämään "isänsä" kanssa.
Miestäkään ei kannata nyt tiedolla kiusata, koska jos ap ei halua olla miehen kanssa tekemisissä, niin mies potee ihan turhaan tuskaa tilanteesta.
Ap:han voisi kertoa miehelle, mutta kieltäytyä kaikesta yhteydenpidosta mieheen jos haluaisi.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:43"]
Mites sitten, jos jonakin päivänä, vaikka 18.7.2016 mieheltä tulee yhteydenotto ja hän kysyy lapsesta? Miten, jos menee ja tunnustaa isyytensä? Mitä, jos vuonna 2020 saat kuulla miehen kuolleen? Mitä, jos kuulet miehen sairastuneen vakavasti? Mitä, jos alat nähdä miestä kulkureittiesi varrella toistuvasti vaikka 3 kertaa viikossa?
[/quote]
Mies ei voi kysyä, koska ei tiedä, mies ei voi tunnustaa isyyttään, jos äiti ei halua ja jos mies kuolee niin huono tuuri. Lapsi menettäisi hänet kuitenkin ja suru olisi isompi, jos olisi tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla olisi lapsi, niin kai sä haluaisit tietää, että sulla on lapsi?
Jos sä olisit lapsi, ja jos sulla olis pelkkä äiti, niin kai sä haluaisit olla yhteydessä myös sun isääsi, jos sulla sellainen olisi?
En oikein ymmärrä tätä itsekkyyttä. Kerro miehelle. Toivo yhteyttä ainakin lapseen, jos et itse halua olla yhteydessä. Ei ole vain sinun juttusi. on myös kahden muun ihmisen elämsästä kysymys.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:33"]
Aivan oikea päätös ap:lta. Onhan isättömiä ihmisiä vaikka kuinka paljon, hyvin ovat pärjänneet. Näitä oikeuksia puolin ja toisin on kyllä ihan liikaa nykypäivänä.
[/quote]
Ainahan niitä hyvin pärjänneitä löytyy, vaikka mistä olosuhteista. Miksi kuitenkaan tarkoituksellisesti järjestää huonompaa?
[/quote]
Mehän emme tiedä, aiheuttaisiko mies enemmän pahaa kuin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä nyt tässä ensimmäisenä lapsen oikeuksia ajatellut, vaan isän oikeuksia. Ehkä voisit kuitenkin miehelle ilmoittaa hänestä olevan tulossa isä, eihän se vielä tarkoita että hänen pitää millään tavalla osallistua mihinkään. Mutta että tietää edes olevansa isä.
Vai tukee sun ystävät sua, hmm. Miten tarkalleen ajatellen ajattelit asian heille esittää? Ajattelitko tehdä itsestäsi heidän silmissään vähä-älyisen ja vastuuttoman ja yksinkertaisen ihmisen, joka meni ja pani ilman ehkäisyä miehen kanssa jonka nimeä ei siinä hötäkässä tullut mieleen kysyä (eli väität ettet tunne miestä). Silloin voit olla ihan varma, ettei kukaan usko että susta tulee hääppöinen äiti.
Toinen vaihtoehto on sitten se, että kerrot että tiedät kuka on isä, mutta et kerro sitä heille. Sen jälkeen, joka kerta kun tarvitse lastenhoitoapua, ja sähän tulet tarvitsemaan sitä paljon, jokainen ystäväsi alkaa ajan myötä miettimään, että miksi heidän pitää uhrata omaa aikaansa ja vaivaansa sun lapsen puolesta, kun sillä lapsella on isäkin.
Lapsen saaminen on kriisi ystävyyssuhteille, ja sun hyvin itsekäs päätös vaikuttaa väistämättä sun kavereiden reaktioihin ja asenteisiin sua kohtaan, eikä välttämättä myönteisesti. Sun ystävät on vielä nuoria eikä osaa ehkä eläytyä sun asemaan. Pelaa alusta asti avoimin kortein, niin sulla säilyy hyvä maine ja ihmsiet tuntevat sua kohtaan myötätuntoa ja haluavat auttaa. Jos lapsen isä ei halua sua auttaa, niin isovanhemmat voivat hyvinkin haluta tutustua lapsenlapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri tuli kans raskaaks yhen yön jutusta. Synnytti lapsen eikä kertonu kenellekkään kuka on lapsen isä. Sano joka puolella ettei tiedä kuka on lapsen isä, vaikka nimi oli tiedossa. Hän ei saanu lapselle passia, koska ei suostunut kertomaan lapsen isän nimeä. Kaveri otti yhteyttä lakimiehiin,minkä kautta yritti saada lapselle passia. En tiiä kuinka kävi, saiko lapsi passin vai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ompa kiva kun lapsi vihdoin haluaa tietää mistä on kotoisin, missä juuret ovat, hän onkin hylkiö isän suvulleen. Vihattu parhaimmillaan, ahne paska, vihollinen.
Kyllä sinä pärjäät. Mutta lapselle on tärkeää isä. Kysymys on lapsesi oikeuksista tietää isä. Lapsesi tulevasta perinnöstä, elatuksesta..... Isyys voidaan tunnustaa, vaikka isä ei ole lapsen elämässä mukana.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:31"]Kyllä sinä pärjäät. Mutta lapselle on tärkeää isä. Kysymys on lapsesi oikeuksista tietää isä. Lapsesi tulevasta perinnöstä, elatuksesta..... Isyys voidaan tunnustaa, vaikka isä ei ole lapsen elämässä mukana.
[/quote]
Sanoin, että aion kertoa lapselle isän nimen ja yhteystiedot tämän ollessa vanhempi. Sitten lapsi saa itse ottaa yhteyttä isäänsä jos haluaa :)
Ap
Onko tää mies ihan kunnollinen?Ja jos teillä on yhteisiä tuttuja,voi olla että raskaus tulee miehelle ilmi ja hän alkaa miettimään voisiko olla isä.Misket voi kertoa isälle?Ihan yhtälailla lapsi on niin hänen kuin sinun.Isää kohtaa todella väärin jättää kertomatta!
Entä isän oikeus lapseen? Kyllä itse kertoisin
Aika kauheaa että lapsi ottaa isäänsä yhteyttä kun on vanhempi ja isä ei ole tietoinenkaan että hänellä voisi olla lapsi.Nyt mieti vähän muidenkin elämän kannalta.En tykkää!
Älä kerro. Minä en kertoisi, jos en itse haluaisi kyseistä miestä elämääni. Tai kuulla hänen mahdollisesti loukkaavia sanojaan raskaudesta. Lapselle asia on ihan ok, jos se on sullekin sitä. Miehillä ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia lapsiin, joita saavat naisten, joiden kanssa eivät ole suhteessa, kanssa. Näin se vaan menee.
Mies ei menetä siinä mitään, jos hän haluaa olla isä, hankkii sitten perheen. LApselle voi olla parempikin saada kontakti isäänsä vasta isompana, koska nää kuviot, missä kaksi aikuista vain riitelee lapsen asioista eivät ole lapselle hyväksi. Tai tietää, että mulla on isä, joka ei välitä tavata. Tai tapaa, mutta on mulkero.