Apua. vauva tuli ja parisuhde meni.

Tämä kysymys olisi kannattanut esittää ennen lapsen hankintaa, osana valmentautumista vanhemmuutta varten. Ei pikkulapsiperheen arjen keskellä ole aikaa miettiä syvällisiä. Silloin toteutetaan suunnitelmaa ja käytetään ennalta sovittuja keinoja.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:36"]Tämä kysymys olisi kannattanut esittää ennen lapsen hankintaa, osana valmentautumista vanhemmuutta varten. Ei pikkulapsiperheen arjen keskellä ole aikaa miettiä syvällisiä. Silloin toteutetaan suunnitelmaa ja käytetään ennalta sovittuja keinoja.
[/quote]

Mikähän on prosentti, kuinka moni nuori pariskunta osaa olla noin fiksu? Eikä auta apsua yhtään.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:36"]Tämä kysymys olisi kannattanut esittää ennen lapsen hankintaa, osana valmentautumista vanhemmuutta varten. Ei pikkulapsiperheen arjen keskellä ole aikaa miettiä syvällisiä. Silloin toteutetaan suunnitelmaa ja käytetään ennalta sovittuja keinoja. [/quote] Mikähän on prosentti, kuinka moni nuori pariskunta osaa olla noin fiksu? Eikä auta apsua yhtään.

[/quote]En osaa sanoa. Minusta on aika itsestäänselvää valmistautua kunnolla suurimpaan elämänmuutokseen, jonka jotuu kohtaamaan. Valmistautumisaikaakin on ainakin vuosi, joten kyllä tuossa ajassa pitäisi ihan hyvin ehtiä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:53"]

Meillä sama mutta mies raahasi kylppäriin ja kuristi seinää vasten hampaat irvessä uhkaili että jos ei kälätys lopu niin jo on vittu. Sitten tyrkkäsi suihkuverhoja päin ja lähti ovet paukkuen ulos vauvan kanssa vaunulenkille juoksutrikoissa. Olen itkenyt ja syyttänyt itseäni. Olen laiska äiti.

[/quote]Minkä väriset suihkuverhot teillä on?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:53"]

Meillä sama mutta mies raahasi kylppäriin ja kuristi seinää vasten hampaat irvessä uhkaili että jos ei kälätys lopu niin jo on vittu. Sitten tyrkkäsi suihkuverhoja päin ja lähti ovet paukkuen ulos vauvan kanssa vaunulenkille juoksutrikoissa. Olen itkenyt ja syyttänyt itseäni. Olen laiska äiti.

[/quote]Minkä väriset suihkuverhot teillä on?

[/quote]

Siniset :(

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:53"]

Meillä sama mutta mies raahasi kylppäriin ja kuristi seinää vasten hampaat irvessä uhkaili että jos ei kälätys lopu niin jo on vittu. Sitten tyrkkäsi suihkuverhoja päin ja lähti ovet paukkuen ulos vauvan kanssa vaunulenkille juoksutrikoissa. Olen itkenyt ja syyttänyt itseäni. Olen laiska äiti.

[/quote]Minkä väriset suihkuverhot teillä on?

[/quote]

Siniset :(

[/quote]

Väkisinkin naurattaa!Anteeksi.Mikä suhteessanne mättää?

Eka vuosi on raskas, ja menee ihan hormonihuuruissa ja univelassa. ÄLÄ tee mitään ratkaisevaa parin ekan vuoden perusteella. Tämän sanon ihan kokemuksesta, koska en ollut kyllä ihan oma itseni, olin niin keskittynyt vauvaan. Tuntuu nyt jälkeenpäin, että väsyneenä ja hormoneissa kaikki tunteet lainehti ihan nollasta sataan, erilailla kuin sitten muutaman vuoden jälkeen. Kun sai taas jopa nukkua.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:36"]Tämä kysymys olisi kannattanut esittää ennen lapsen hankintaa, osana valmentautumista vanhemmuutta varten. Ei pikkulapsiperheen arjen keskellä ole aikaa miettiä syvällisiä. Silloin toteutetaan suunnitelmaa ja käytetään ennalta sovittuja keinoja. [/quote] Mikähän on prosentti, kuinka moni nuori pariskunta osaa olla noin fiksu? Eikä auta apsua yhtään.

[/quote]En osaa sanoa. Minusta on aika itsestäänselvää valmistautua kunnolla suurimpaan elämänmuutokseen, jonka jotuu kohtaamaan. Valmistautumisaikaakin on ainakin vuosi, joten kyllä tuossa ajassa pitäisi ihan hyvin ehtiä.

[/quote]

Hyvänen aika, onko tällä kommentoijalla lapsia? Vauva-arkeen ei lapseton vaan voi varautua. Piste. Se on niin totaalista. It's the end of the world as you know it. Sitten vaan selviydytään. Ja toivottavasti, kun lapsi on 4 v tai silleen, ei olla vielä erottu, ja voidaan alkaa rakentaa parisuhdetta uusiksi, perhepohjalta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:17"]

13 piti kirjoittaa että 10 vuoden päästä. ...

[/quote]

parempi toi eka versio :D   ohis

Tämä on taas yksi niistä syistä, miksi en tule koskaan tekemään lapsia.

No ette ainakaan eroa! Tuo kuuluu tuohon elämänvaiheeseen kun tulee vauva. Molemmat on koetuksella mutta yritä sinä vaikka aloittaa suhteessanne ymmärtäminen miestäsi kohtaan niin hän varmasti alkaa ymmärtämään myös sinua ja pyytäkää lastenhoitoapua jota saa tuloista riippumatta neuvolan kautta!

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:09"]

Joo. Siitä laatuajasta juuri.

[/quote]

No, mun mies viihtyi viihteellä (ei käynyt töissäkään), mutta jätti vauvan kokonaan mun hoidettavaksi. Muutenhan olisi kyllä mennyt, mutta vauva heräili 10-50 kertaa yössä ja päivällä nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Olin loppu, univelka valtava ja mies paljastui itsekkääksi mulkeroksi, vaikka nimenomaan hän vaati lasta. Olin nalkuttava akka yöelämän lapsettomiin perhosiin verrattuna. Osallistuva mies olisi ollut unelma.

Olit hyvä äiti ❤

Miehillä ei usein tuossa vaiheessa ole mitään käsitystä, miten koville tuore äiti joutuu univelan ja muun kanssa. Vauva-aika voi olla siinä kohtaa aika helvettiä, jos mies ei luonnostaan ole hyvin empaattinen. Eihän ne monet ole, vaikka muuten ihan ok miehiä ovat. Kyllä niistäkin perheenisiä sukeutuu, kun lapset on lähempänä kouluikää. Paljon sitä saa antaa anteeksi, mutta sekin on mahdollista kun aikaa on kulunut.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 22:47"]

Miehillä ei usein tuossa vaiheessa ole mitään käsitystä, miten koville tuore äiti joutuu univelan ja muun kanssa. Vauva-aika voi olla siinä kohtaa aika helvettiä, jos mies ei luonnostaan ole hyvin empaattinen. Eihän ne monet ole, vaikka muuten ihan ok miehiä ovat. Kyllä niistäkin perheenisiä sukeutuu, kun lapset on lähempänä kouluikää. Paljon sitä saa antaa anteeksi, mutta sekin on mahdollista kun aikaa on kulunut.

[/quote]

No, en kutsuisi miestä hyvin empaattiseksi, jos hän käsittää, että puolisollakin on perustarpeet kuten riittävä ravinnonsaanti ja uni. Jos mies ei ymmärrä puolisolla olevan näitä tarpeita, hän on kyllä täysin empatiakyvytön.

Yllättikö?

Oletteko molemmat halunneet vauvaa vai onko se vain sinun juttusi? Minkälainen mies oli raskauden aikana? Pistäpä asioita ja mietteitäsi paperille ylös ja sitten pidätte keskustelun, jossa molemmat ovat aikuisia ja tulosta pitää tulla. Mihinkään kiristyksiin sinun ei tarvitse mennä mukaan ja sinä et myöskään saa kiristää millään, mutta tilanteen pitää muuttua.

Kumpikin halusi lasta. Mies vielä enemmän. Nykyisin hänelle lapsi on tärkeämpi. Kun mies tulee töistä hän suukottaa ja huomaa lapsen, ei minua.

Näollä tiedoilla sanoisin että hanki itsellesi asunto ja vain itsellesi.

Meillä sama mutta mies raahasi kylppäriin ja kuristi seinää vasten hampaat irvessä uhkaili että jos ei kälätys lopu niin jo on vittu. Sitten tyrkkäsi suihkuverhoja päin ja lähti ovet paukkuen ulos vauvan kanssa vaunulenkille juoksutrikoissa. Olen itkenyt ja syyttänyt itseäni. Olen laiska äiti.