Apua. vauva tuli ja parisuhde meni.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:53"]Meillä sama mutta mies raahasi kylppäriin ja kuristi seinää vasten hampaat irvessä uhkaili että jos ei kälätys lopu niin jo on vittu. Sitten tyrkkäsi suihkuverhoja päin ja lähti ovet paukkuen ulos vauvan kanssa vaunulenkille juoksutrikoissa. Olen itkenyt ja syyttänyt itseäni. Olen laiska äiti.
[/quote]

Siis anteeksi, hirveä tuo sun kommentti, mutta siis onko se jokin olennainen tieto että lähti juurikin juoksutrikoissa?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:53"]Meillä sama mutta mies raahasi kylppäriin ja kuristi seinää vasten hampaat irvessä uhkaili että jos ei kälätys lopu niin jo on vittu. Sitten tyrkkäsi suihkuverhoja päin ja lähti ovet paukkuen ulos vauvan kanssa vaunulenkille juoksutrikoissa. Olen itkenyt ja syyttänyt itseäni. Olen laiska äiti. [/quote] Siis anteeksi, hirveä tuo sun kommentti, mutta siis onko se jokin olennainen tieto että lähti juurikin juoksutrikoissa?

[/quote]

Lähti lenkille. Varokaa jos näette miehen ja vauvan lenkillä. Saataa olla todella äkkipikainen suutuspäissään.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:33"]

Kumpikin halusi lasta. Mies vielä enemmän. Nykyisin hänelle lapsi on tärkeämpi. Kun mies tulee töistä hän suukottaa ja huomaa lapsen, ei minua.

[/quote]

Mikä nyt niin on vaikeaa, jos on osallistuva mies? Anna sen touhuta innoissaan vauvan kanssa. Kun pahin huuma on ohitse, niin pillukin muistuu mieleen ja sinäkin alat saada huomiota. Siitä "laatuajastako" te riitelette?

Joo. Siitä laatuajasta juuri.

Tilanteeseen on vain totuttava, elämänne on muuttunut. Onko kyseessä se että mies ei ymmärrä tilannetta vaiko se että olette väsyneitä? Tilanne on puhuttava auki

Eka vauvavuosi on vaikea. Jos kaikki oli hyvin ennen vauvaa, katso vielä tilannetta. Vauva on iso muutos ja vaatii sopeutumista molemmilta.

Ei ole olemassa laatuaika.Lapsiperheessä on vain kaikenlaista muuta aikaa eikä sitä kannata surra. 20 vuoden päästä tajuat että vietätte tosi paljon jo aikaa kahdestaan kun lapsi kyläilee ja harrastaa

13 piti kirjoittaa että 10 vuoden päästä. ...

Niin. Ei kai auta kuin odottaa ja välttää riitelyä. Riitely pahentaa.

Hui, tämä on vähän pelottava keskustelu. Mutta ensimmäiset kuukaudet tuo mullistusta perheeseen, joten hermot saattaa olla kireällä. Äidillä myös hormonit tekevät herkemmäksi ja univaje. Jos siis väkivaltaa tai muuta vastaavaa ei ole, niin ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Muuten tietysti tilanteesta riippuen apua kannattaa pyytää. 

Minäkään en vielä eroaisi, jos teillä on kaikki muuten hyvin. Meillä on mennyt nyt kolme vuotta lapsen syntymästä ja pikkuhiljaa aletaan päästä siihen pisteeseen, ettei koko ajan vellota katkeruudessa. Minä ajattelin, että se helpottaa kun menen töihin, ollaan molemmat samalla viivalla, mutta ei, miehen työ oli silti niiiiin paljon raskaampaa. Ollaan riidelty nukkumisesta, aamuheräilystä (yöheräilyä en ikinä pyytänyt, oisin pyytänyt, jos olisin tiennyt, ettei mies arvosta pätkääkään tätä elettä), ulkoilusta lapsen kanssa (mä ulkoilen mielelläni, mutta joskus olisi kiva käydä yhdessä tai mun jäädä vaikkapa sisään pesemään pyykkejä tms.), jne jne. 

Tilanne kärjistyi ja käytiin pariterapiassa, se auttoi meidät alkuun. Nyt kasataan pikkuhiljaa luottamusta toiseen ja harjoitellaan empatiaa sekä ajattelemaan, että toisella on jokin hyvä tarkoitusperä, eikä se aina halua olla ilkeä tai kettumainen. 

Pienten lasten vanhemmille pitäisi saada lakisääteistä terapiaa, perhetyötä, ihan mitä tahansa. Ja nyt tähän voi tietysti todeta, että miksi olette näiden ääliöiden kanssa. No, lapsi muuttaa koko tilanteen ja kaksi väsynyttä, liian vähän huomiota saavaa aikuista eivät nyt vaan kommunikoi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja minun ystäväpiirissäni rakkautta kyllä riittää, muttei ketään, joka ei olisi jossain lauseessa miehestään/vaimostaan tiuskaissut. Ihan näistä samoista asioista.

Miksi valitatte, jos teillä on edes jollain tapaa osallistuva mies kuvioissa. Tekee edes jotain kotitöitä ja huomioi lasta jotenkin. Oli avioliitto, pieniä lapsia ja hoidin kaiken yksin. Mies töissä klo 7-21 /7. Ei juoppo, ei väkivaltainen, oli vain poissa ja harvoina hetkinä kotona nukkui. Tämä liitto päättyi eroon. Itse olisin miehen huomioimattomuuden vielä sietänyt, mutta kun kohteli lapsia kuin ilmaa, loppui ymmärykseni vähitellen. 

Mutta hyvät lapset kyllä kasvoi silti.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:17"]

13 piti kirjoittaa että 10 vuoden päästä. ...

[/quote]

parempi toi eka versio :D   ohis

[/quote]

20 vuoden päästä alkaa seuraava aalto tulla, kun ollaan isovanhempia.

M39

Älkää hätiköikö. Vauva-arki ei ole todellakaan normaali tilanne. Kehottaisin odottamaan ainakin siihen asti, että vauva on reilun vuoden. :)

Ikävä kyllä se ei ole pelkästään naisesta kiinni, pysytäänkö yhdessä vauvavuoden temmellyksessä. Mies löytää baarista ihanan ymmärtäjän ja vaimo kotona alkaa näyttämään entistä pahemmalta noita-akalta. Kaikkensa antanutta äitiä syytetään erosta, koska ei huomioinut miestä mitenkään vaan oli liian kiinni lapsessa. Kaikista miehistä ei vain ole perheenisäksi.

Meillä talossa teinejä, eikä sitä omaa aikaa juuri meillä vanhemmilla ole. Pyykkiä, kuskausta, keskustelua, rajoja, patistamista erilaisiin asioihin. Rakkautta kuitenkin on toisiamme ja lapsia kohtaan. Se vauva-arki on hyvin hämmentävää ja mies ehkä ei oikein osaa jakaa rakkauttaan teidän kesken. Vauva on niin avuton, että se herättää suuria tunteita. Yritä sinä huomioida miestä ja sano kwvyesti, että halaus olisi poikaa tännekin suunnalle. Vauvan rakastaminen ei lopulta ole puolisolta pois.

Miksi meillä ei ole ollut noin vaikeaa? Parjattu uusperhe ja iltatähtikin tuhisee pinniksessä. On aina ollut mahdollusuus nukkua, tavata ystäviä, treenata ja yhdessäkin tehdään vaikka mitä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 08:23"]Ikävä kyllä se ei ole pelkästään naisesta kiinni, pysytäänkö yhdessä vauvavuoden temmellyksessä. Mies löytää baarista ihanan ymmärtäjän ja vaimo kotona alkaa näyttämään entistä pahemmalta noita-akalta. Kaikkensa antanutta äitiä syytetään erosta, koska ei huomioinut miestä mitenkään vaan oli liian kiinni lapsessa. Kaikista miehistä ei vain ole perheenisäksi.
[/quote]

Tässä tapauksessa mies ei huomioi vaimoa ja pussuttelee vain vauvaa :(

Uusperheessä ja yleensäkin kokeneilla vanhemmilla on lähtökohdat erilaiset. Onhan teistäkin jompi kumpi tai molemmat eronneet aikanaan eli jonkilaista ongelmaa on ollut edellisessä/edellisissä parisuhteissa. Moni parisuhde on kyllä kovilla ensimmäisen vauvan kanssa. Ap:lle sanoisin, että anna teille aikaa. Uskoisin että ajan kanssa ja kärsivällisyydellä asiat kyllä loksahtavat paikoilleen jos parisuhteessa on rakkautta. 

Kyllä se vauva vaan muuttaa kaiken. Niin ettei siihen osaa valmistautua. Vaikka kuinka olisi ystäviltä kysellyt, itse miettinyt ja miehen kanssa keskustellut. Me ollaan käyty samat tilanteet, olen väsynyt, kiukkuinen ja välillä katkera. Mies ei saa tarpeeksi seksiä ja minua ei huvita. Toisen tehtävät tuntuvat aina paljon helpommilta. Ollaan päätetty ettei erota. Vaikka on välillä aika kurjaa, tajutaan ettei nämä hormonit, yövalvomiset ja muut stressit kestä ikuisesti. Ei minusta ole mitään järkeä erota jos ns normaalisti kaikki on hyvin. Kun lapsi kasvaa ja arkea ei saa paremmaksi niin ehkä sitten. Parempaa miestä en voisi kuvitellakaan, en usko että ongelmat ratkaisivat eroamalla.