Apua. vauva tuli ja parisuhde meni.

Se on hyvä merkki, että mies huomioi vauvaa paljon. Jonkin ajan päästä huomaat, että oletkin tosi onnekas, kun mies osaa hoitaa lasta ja viettää sen kanssa aikaa, vieläpä mielellään.

Yrittäkää nyt niin, ettei riidat mene överiksi, kuten ne niin helposti menee väsyneenä ja uudessa elämäntilanteessa. Muutaman vuoden päästä helpottaa ja saat vielä huomiota sinäkin.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:59"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:36"]Tämä kysymys olisi kannattanut esittää ennen lapsen hankintaa, osana valmentautumista vanhemmuutta varten. Ei pikkulapsiperheen arjen keskellä ole aikaa miettiä syvällisiä. Silloin toteutetaan suunnitelmaa ja käytetään ennalta sovittuja keinoja. [/quote] Mikähän on prosentti, kuinka moni nuori pariskunta osaa olla noin fiksu? Eikä auta apsua yhtään.

[/quote]En osaa sanoa. Minusta on aika itsestäänselvää valmistautua kunnolla suurimpaan elämänmuutokseen, jonka jotuu kohtaamaan. Valmistautumisaikaakin on ainakin vuosi, joten kyllä tuossa ajassa pitäisi ihan hyvin ehtiä.

[/quote]

Hyvänen aika, onko tällä kommentoijalla lapsia? Vauva-arkeen ei lapseton vaan voi varautua. Piste. Se on niin totaalista. It's the end of the world as you know it. Sitten vaan selviydytään. Ja toivottavasti, kun lapsi on 4 v tai silleen, ei olla vielä erottu, ja voidaan alkaa rakentaa parisuhdetta uusiksi, perhepohjalta.
[/quote]
Täh? Kyllä meille muotoutui heti vauvan tulon jälkeen parisuhde perhepohjalta. Yhteistä aikaa on vähemmän, nyt se on enemmänkin perheaikaa. Mutta kyllä hellyyttä on ollut koko ajan, huumoria heitetään ja keskustellaan.

Meillä tärkeintä ollut kommunikaatio. Kun se toimii, kaikki toimii. Ei ole missään vaiheessa tarvinnut heittää parisuhdetta roskikseen tai odottelemaan mitään. Mies huomioi minutkin, minä miehen. Toki suukottaa ensin lapsen työpäivän jälkeen, mutta sitten on minun vuoroni. Tällä palstalla annetaan aina kuva, kuinka 1. vauvavuosi on pelkkää selviämistä, en ymmärrä.. Ei parisuhteen tarvi kadota mihinkään, kahdenkeskinen aika vain vähenee.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 22:47"]Miehillä ei usein tuossa vaiheessa ole mitään käsitystä, miten koville tuore äiti joutuu univelan ja muun kanssa. Vauva-aika voi olla siinä kohtaa aika helvettiä, jos mies ei luonnostaan ole hyvin empaattinen. Eihän ne monet ole, vaikka muuten ihan ok miehiä ovat. Kyllä niistäkin perheenisiä sukeutuu, kun lapset on lähempänä kouluikää. Paljon sitä saa antaa anteeksi, mutta sekin on mahdollista kun aikaa on kulunut.
[/quote]

Kuka nainen odottaa niin kauan?
Kyllä se isyys pitää herätä heti, ihan kuten äitiyskin, muutoin sitä kutsutaan heitteillejätöksi. Eikä hyvä isyyskään kerro hyvästä parisuhteesta/kumppanista. Parisuhde voi silti olla perseestä, vaikka isänä tai äitinä olisi paras mahdollinen.

Kaikkien ei vain pitäisi hankkia lapsia keskenään. Moniin huonoihin parisuhteisiin ja vaikeisiin tilanteisiin tehdään lapsi ja sitten ihmetellään, kun parisuhde voi entistä huonommin..

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 08:47"]Miksi meillä ei ole ollut noin vaikeaa? Parjattu uusperhe ja iltatähtikin tuhisee pinniksessä. On aina ollut mahdollusuus nukkua, tavata ystäviä, treenata ja yhdessäkin tehdään vaikka mitä.
[/quote]
Sama. Paitsi meillä ihan ydinperhe.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:59"]

Hyvänen aika, onko tällä kommentoijalla lapsia? Vauva-arkeen ei lapseton vaan voi varautua. Piste. Se on niin totaalista. It's the end of the world as you know it. Sitten vaan selviydytään. Ja toivottavasti, kun lapsi on 4 v tai silleen, ei olla vielä erottu, ja voidaan alkaa rakentaa parisuhdetta uusiksi, perhepohjalta.

[/quote]

Hyvänen aika, miksi kukaan tekee lapsia jos tuo on totta!!! Sitäpaitsi, kyllä siihen arkeen VOI varatua, pistepistepiste. Tulipaloonkin voi varautua, vaikka ei olisi tulipalossa ollut - vaikka reaalitilanne ei ehkä täysin vastaakaan sitä mihin on varauduttu, niin varautunut on aina kuitenkin paremmassa asemassa kuin se, joka lähtee ihan soitellen sotaan.

Tässä ap. Luin jokaisen viestin ajatuksella. Pohdin että minun kohdallani on varmaan muutosvastarintaa. Hyvä muutos mutta silti muutos. Kesän muutoksia vähän huonosti. Väsynytkin olen. Ap

Yritä levätä aina kun vauva nukkuu, ja teet kotityöt kun lapsi on hereillä. Hän voi olla vaikka kantoliinassa ym. jos haluatte. Huomioi miestä ja kerro, mitä ajattelet. Olet vähän mustasukkainen huomion siirtymisestä vauvaan, sekin on ihan normaalia ja tilanne varmasti tasaantuu, kun vain suostut puhumaan asiasta.

Joko puhutte ja yritätte korjata tilanteen tai eroatta. Yksinkertaista.