Äiti ei anna muuttaa pois.

Oletko ap kuopus? Vai onko sinulla sisaruksia? Ehkä äitisi ei halua päästää ainokaisestaan irti.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:19"]

Mä hyväksyin kun muutti ihan lähelle ja mulla on oma avain asuntoon. Tehtiin se ratkaisu jotta sekin saisi omaa rahaa. Sillä on tietenkin avain myös oikeaan kotiin. Nyt mun nuorin pyörii vähän molemmissa ja se ei olltu tarkoitus ja ei tietenkään halua pikkusiskoaan sinne jatkuvasti. Eli jos ehdotat muuttoa lähelle ja avaimien antamista ja pankkitilillä saa käydä katsomassa mitä tilillä tapahtuu niin sitten.

[/quote]

Ei täysi-ikäisen pankkitiliin ole enää vanhemmalla mitään tiedonsaantioikeutta.

[/quote]

No ei siitä mitään tule ilman äitiä. Niin typeriä ostoksia ettei mitään rajaa. 

[/quote]

No eipä nuori opi itsekseen koskaan pärjäämään, jollei hänen anneta edes yrittää. Täysikästen äidit pois pankkitileiltä ja avaimia omimasta nuorten asuntoihin. Tällä tavalla vaan autetaan avuttomaksi, näitä näkyy työpaikallani syrjäytyneiden ja ongelmaisten nuorten parissa ihan liikaa jo nyt. 

Meillä poika muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, niin tyttis kiikutti meille heidän avaimensa. Välimatkaa n.35 km. Että näinkin päin, tuli kuin Jäätteenmäelle faksi, pyytämättä.

Minä muutin pois opiskelemaan 19 v, äiti ei olisi antanut. Muutin vaan ja se oli ihan hyvä juttu. Yritti sitten tuota että tulet sitten joka viikonloppu käymään - no en kyllä käynyt, oli omiakin menoja. Sitten yritti sisustaa minun kotini, sanoin että älä tuo näitä tänne, tämä on nyt minun koti ja minä sisustan sen itse. Avainta ei voinut antaa ensimmäiseen kymmeneen vuoteen, kun olisi tullut ilmoittamatta kun olen poikaystävän kanssa sängyssä. Todellakaan en antanut mitään oikeuksia tileihini. Jos kyseli miten menee, niin vastasin ympäripyöreitä.

Itse hoidin kaikki rahoitukset ja asiat alusta saakka. Jos olisin alkanut apuja pyydellä, niin ikinä en olisi päässyt irti. Joskus jos asunto meni alta, niin kaverit auttoi ja sain nukkua sohvalla, kunnes uusi löytyi. Ei puhettakaan että olisin mennyt takaisin kotiin, en olisi ikinä päässyt uudestaan pois. Asunnot oli tietysti tosi halpoja, jossain katto vuoti ja toisessa oli aika kylmä talvella. Mutta oma tupa, oma lupa. Kaikki tavarat raahattiin kavereiden kanssa kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta.

Ensimmäinen vuosi meni aika viileissä merkeissä. Mutta sitten hän kai alistui siihen, ja nykyisin ollaan taas ihan hyvissä väleissä.

Otat ja muutat. Äläkä stressaa rahasta, puolet tämänkin forumin porukasta asuu omillaan vaikka itseansaitut tuet on 0€/kk. Sitä vartenhan on sitten Kela ja Sossu, eikös joo... 

Tai jos rupeat opiskelemaan, opintotuet rullaa. Kyllä käytännössä kaikki korkeakouluopiskelijatkin asuvat yksin ja "nollatuloilla". Rahaa ei jää mihinkään ylimääräiseen, mutta sellaista se nuoren aikuisen elämä on. 30-kymppisenä opinnot takana ja ura nousussa on sitten rahaa irroitella enemmän.

Itse muutin heti intin jälkeen kotoa ja aloitin opiskelut. Ei ollut mitään ongelmia, vaikka kotoa ei tullut rahaa jeniäkään. Pari kertaa kuussa tosin kävin kotona kääntymässä ja samalla syömässä.

Omille lapsilleni olen sanonut, että voipi muuttaa pois, mutta itse pitää maksaa vuokra ym. asumiskulut. Jonkin verran olen avustanut hankinnoissa ja auttanut byrokratian kanssa, mutta en sisusta, siivoa enkä tutki kaappeja. Käyttötilinsä on kaikki lapset itse haluneet pitää mun nähtävillä (pankissa sopineet), että mun on helpompi siirtää sinne rahaa :D. En silti käy katsomassa tiliotteita kuin poikkeustapauksissa ja nuoren kanssa sovittuani. Muuttaneet ovat 18-19-vuotiaina. Toinen lähti kauemmas opiskelemaan ja toinen muutti tyttökaverinsa luo. Itse asiassa nautin, kun ne muuttaa pois ja odottelen, että viimeinenkin lähtis...ihmettelen vanhempia, jotka on niin kiinni lapsissaan, että jarruttavat luonnollista kehitystä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:58"]Olen 19-vuotias tyttö ja haluaisin muuttaa omaan kämppään. Ongelma on kuitenkin se, että äitini ei päästä mua. Hänen mielestään olen liian nuori asumaan yksin ja siihen ei edes olisi mitään järkevää perustetta. Viimeksi kun riitelimme asiasta, sanoin että haluan itsenäistyä. Sitäkään se ei suostunut ymmärtämään. Totesi vain että höpö höpö. 

Mitä teen? Tilanne alkaa käydä jo ahdistavaksi. :( 
[/quote]

Muutat. Omaan kotiin muuttaminen on upea tunne. Yksi parhaimpia.

Joskus sen eteen joutuu näkemään vaivaa, mutta Suomessa tuo on mahdollista kaikille.

Olin 19 kun muutin omaan asuntoon. Olin jo töissä ja kova hinku oli itsenäistyä, asunnon saamiseen menin. puoli vuotta ja kun töistä äidille soitin saaneeni kämpän hän vähän järkyttyi. Toki tiesi että haluan omilleni mutta tuli silti järkytyksenä. Kotiin päästyäni näin että oli itkenyt. Olin lapsista nuorin ja ainoa tyttö. Silti ei laittanut kapuloita rattaisiin vaan avusti sellaisissa asioissa mitä en ihan heti itse osannut ajatella ( ompeli mm. keittiöpyyhkeitä ja käsipyyhkeitä jne.) Rahaa en pyytänyt enkä tarvinnut, yhdessä kävimme ostamassa astioita ja perussatsin sain halpakaupasta edullisesti jolla pärjäsi hyvin, sain myös lahjaksi kippoa ja kuppia sukulaisilta, uusia siis. Sisustin omilla huonekaluilla ja sellaisilla mitä vanhempieni luota hyväksyin mukaani. Välit on aina vanhempiini olleet hyvät ja apua ei tarvinnut pyytää, sitä kuitenkin sai. Joskus kävin pyynnöstä syömässä, työttömänä ollessani saattoivat ostaa kassillisen ruokaa, mutta ei todellakaan usein. ( Onnekseni minun ei ole tarvinnut työttömänä olla kuin muutamia lyhyitä jaksoja).

Pikku hiljaa asioita oppiessa ja tulojen kasvaessa aloin hankkimaan mieleisiä kunnollisia huonekaluja ja astioita. Ei alkuvaiheessa ollut mahdollisuutta kuin halpoihin melamiinisiin huonekaluihin, mutta niistä sain kuitenkin sen hetkiselle minulle sopivan kodin. Nyt olen jo ollut naimisissakin yli 20 vuotta ja odottelen omien lasten pesästä lähtöä. Ovat vielä koululaisia, opiskelut kutsuu aikaisintaan parin vuoden päästä, mihin nyt sitten päättääkään hakea. Toki saa kotona asua jos opisnelupaikka läheltä löytyy, mutta en aio jarruttaa vaan tukea ja opettaa järjen päässä pitämistä ja omilla jaloilla seisomista.

Kannustan ehdottomasti mikäli olet jo huomioinut kulut joita oma vuokra-asunto ja itsenäinen elämä tuo tullessaan.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:19"]

Mä hyväksyin kun muutti ihan lähelle ja mulla on oma avain asuntoon. Tehtiin se ratkaisu jotta sekin saisi omaa rahaa. Sillä on tietenkin avain myös oikeaan kotiin. Nyt mun nuorin pyörii vähän molemmissa ja se ei olltu tarkoitus ja ei tietenkään halua pikkusiskoaan sinne jatkuvasti. Eli jos ehdotat muuttoa lähelle ja avaimien antamista ja pankkitilillä saa käydä katsomassa mitä tilillä tapahtuu niin sitten.

[/quote]

Ei täysi-ikäisen pankkitiliin ole enää vanhemmalla mitään tiedonsaantioikeutta.

[/quote]

No ei siitä mitään tule ilman äitiä. Niin typeriä ostoksia ettei mitään rajaa. 

[/quote]

Sitten  sinä olet epäonnistunut kasvatustehtävässäsi surkeasti. Kun kasvattaa kunnolla, lapsesta tulee järkevä rahankäyttäjä.

Olet aika nuori, mutta varmasti selviät jo omin päin. Älä katkaise välejä äitiisi. Neuvotelkaa asiasta aivan rauhallisesti. Kysy häneltä, mikä on se perimmäinen syy, miksi hän ei halua sinun muuttavan. Sitten voitte keskustella tuosta asiasta. Kerro äidillesi, että et aio kadota hänen elämästään, vaan tulet käymään useasti ja että hänkin on tervetullut kyläilemään sinun luonasi. Tärkeintä elämässä ovat läheiset ihmiset, joihin vanhemmat aina kuuluvat. 

Jos kysyt äidiltä lupaa kotoa muuttamiseen vaikka olet jo täysi-ikäinen ja sitten alistur kun tulee kielto, et todellakaan taida vielä olla kypsä muuttamaan :)

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:14"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:58"]Olen 19-vuotias tyttö ja haluaisin muuttaa omaan kämppään. Ongelma on kuitenkin se, että äitini ei päästä mua. Hänen mielestään olen liian nuori asumaan yksin ja siihen ei edes olisi mitään järkevää perustetta. Viimeksi kun riitelimme asiasta, sanoin että haluan itsenäistyä. Sitäkään se ei suostunut ymmärtämään. Totesi vain että höpö höpö. 

Mitä teen? Tilanne alkaa käydä jo ahdistavaksi. :( 
[/quote]

Muutat. Omaan kotiin muuttaminen on upea tunne. Yksi parhaimpia.

Joskus sen eteen joutuu näkemään vaivaa, mutta Suomessa tuo on mahdollista kaikille.
[/quote]

Totta. :)

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:48"]Lapsuus, se on korvaamaton. Paljon mä sain, siks' kiitän nyt vain. Äidillein vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin. Rakkaudesta voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain. Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän hyt saa. Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on, äiti mun. Luotas jos tie kerran mun vie, suureks' kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää. Äideistä parhain sä oot.

Kannattaa pitää aina esillä niin haihtuu turhat kiukuttelut.
[/quote]
Muistan kun koulussa laulettiin tuota ja aloin itkeä. Nyt aikuisena olen tajunnut että itkin ihan syystä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:16"]Jos kysyt äidiltä lupaa kotoa muuttamiseen vaikka olet jo täysi-ikäinen ja sitten alistur kun tulee kielto, et todellakaan taida vielä olla kypsä muuttamaan :)
[/quote]
Eniten itsenäistymistä auttaa se, kun pääsee karkuun äidin vallan alta. Mulla äiut vaan manipuloi ja käyrti hyväksi mun kiltteyttä.

En ymmärrä miksi porukka täällä vauhkoaa että kukaan (nuori henkilö) ei voi pärjätä omillaan ilman vanhempien tukea. Kaikki riippuu ihmisestä, ei iästä. Meillä on elämäntilanteesta riippuen ihan hyvät avustukset jos ei muu auta. Välillä olen elänyt pelkällä toimeentulotuella, välillä opintotuki + viikonlopputyöt ja välillä pelkästään palkkatulot ilman mitään yhteiskunnan avustuksia.

Ihminen voi aloittaa itsenäisen elämän myös ilman vakituista työpaikkaa ja täydellistä elämää. Asiat kyllä järjestyy kaikki ajallaan. En ymmärrä miten vanhempien nurkissa loisiminen kasvattaa enemmän kuin omillaan asuminen. Varsinkin jos vanhemmilla on holhoava tyyli (maksavat kaiken, kantavat kaappiin jatkuvasti ruokaa & tekevät mitä tahansa että nuori jäisi heidän nurkkiinsa "miettimään vielä")

Tottakai sä muutat jos haluat, olet yli 18v. Eiköhän tässä ole se että äitisi vaan pelkää ettet pärjäisi tms. Suosittelen, omasta kokemuksesta, että asut ainakin opiskeluiden ajan kotona (jos opiskelet), säästät rahaa takuuvuokraan (huomaa että summa yleensä kahden kuukauden vuokra), vuokra siihen päälle, huonekalut, astiat yms. Tottakai kaikkea voi ostaa pikkuhiljaa ja pitääkin, mutta muutto kotoa pois on älyttömän kallista hommaa.

Oletko miettinyt miten pärjäät? Käytkö töissä, saatko tukia tms? Ja ota huomioon että menoja on muitakin kun vuokra - sähkölasku, mahdollinen vesilasku, puhelinlasku, ruoka, huvittelut, vaatteet, bussikortti yms. Yllättäviäkin menoja saattaa tulla, esim. lääkärikäynnit ja mahdolliset lääkkeet.

Tee töitä ja säästä rahat takuuvuokraan ja muuta omillesi:)

Mä hyväksyin kun muutti ihan lähelle ja mulla on oma avain asuntoon. Tehtiin se ratkaisu jotta sekin saisi omaa rahaa. Sillä on tietenkin avain myös oikeaan kotiin. Nyt mun nuorin pyörii vähän molemmissa ja se ei olltu tarkoitus ja ei tietenkään halua pikkusiskoaan sinne jatkuvasti. Eli jos ehdotat muuttoa lähelle ja avaimien antamista ja pankkitilillä saa käydä katsomassa mitä tilillä tapahtuu niin sitten.

Ethän sitten oleta että äitisi elättää sinua enää

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:22"]

Ethän sitten oleta että äitisi elättää sinua enää

[/quote]Valitettavasti niin tuon ikäiset luulevat.