Ei-lapsiystävällinen koti

meillä kun esimerkiksi on myös kaikenlaista - kallistakin - esillä, mutta kyllä niitä saa ihmetellä ja kosketella eikä vielä ole hajonnut mitään, niin en tule ajatelleeksi, ettei muualla saisi katsellakaan?

En mäkään tykkää kyläillä sellaisissa paikoissa, missä kaikki aika menee lapsen vahtimiseen. Eikä lapsillakaan ole kivaa, kun ei ole leluja tms. mielenkiintoista. Varmaan kaikille parempi, jos te vierailette jatkossakin enemmän lapsiperheillä kuin he teillä.

Ei meilläkään ole kai kovin lapsiystävällinen koti, vaikka omia lapsia on. Omat lapset on tuskalla ja vaivalla opetettu mitä saa tehdä ja mitä ei.

Esim. meillä ei ole liesisuojaa, keittiönkaappien ovissa lapsilukkoja, pesuaineet ovat lattialla, pistokkeissa ei suojia, myrkyllisiä kukkia lattiatasossa jne.

ettei mitään hajoa... Yleensä kaverit sanovat, että anna vähän lapset katselee... mutta silti hirvittää jos hajottavat jotain kallista! Kyläilystä ei tule mitään muuta kuin paha mieli. Mitään ei pysty keskustelemaan kavereiden kanssa, kun pitää vaan vahtia silmä kovana lapsia. Ehkä ovat huonosti kasvatettuja.... Tiedä häntä, mutta paikallaan eivät kyllä jaksa istua. Siksipä siis mielelläni pyydän meille kylään kavereita ja harvoin käymme heillä. Ehkä jonkun vuoden päästä voimme kyläillä vähän useammin heilläkin.

Sen takia ihan tyynesti vältin vuoden-puolentoista ajan kyläilyä ei-lapsiperheissä ja sellaisissa paikoissa, jossa jotain rikkimenevää tms., koska lapset nyt tietyssä iässä ovat sellaisia, että kaikki kiinnostaa. Mun mielestä on vanhempien tehtävä valvoa lastaan, ja tottakai ei-lapsiperheillä on oikeus sisustaa kotinsa just niinkuin haluavat.



Mun mielestä on ihan ok sanoa heti, että johonkin ei saa koskea, esim. vähän huumorin nojalla vanhempien kuulleen että meidän mies on vähän hurahtanut ja nuo stereot ovat sen silmäterä ja että niihin sitten ei kosketakaan. Tämä ihan senkin takia, että monet eivät tule ajatelleeksikaan, että hifilaitteet voivat olla oikeasti niin helpolla rikkimeneviä ja hienosäätöisiä, että niitä ei voi yhtään räplätä. Näin vanhemmatkin tajuavat heti, että ok, lapsi ei todellakaan saa koskea niihin ja toimivat sen mukaan. Ja jostain akvaarion hakkaamisesta ja kissan kiusaamisesta nyt tottakai saa sanoa ja huomauttaa aina, jos vanhemmat eivät itse tajua ettei tällaista tehdä.

Meilläkin lapset on opetettu " käyttäytymään hyvin" , säännöt ovat aika tiukatkin esim. muihin kuin lastentavaroihin koskemisessa. Olemme monen perheen silmissä tosi tiukkiksia, ja ennemmin kiellämme kuin nostelemme kaikkea ylöspäin tai käytämme miljoonia lapsilukkoja. Ja kaikki nuo mussukat ovat malttaneet pitää rajoista kiinni :)



Mutta silti en ikinä, siis IKINÄ, tekisi kodistamme noin tahallisesti VAARALLISTA. Esim. vaaralliset pesuaineet ei todellakaan kuulu lattiatasolle ilman lukkoja!! Ja myrkyllisiä kasveja ei suositella olevan lapsiperheessä ollenkaan, etenkään maisteluetäisyydellä... huhuhuh. Vaikka kuinka tarkkaan katsoisi omien lastensa perään, aina voi sattua ikäviä. Sitä ei vain näköjään vielä 2000-luvullakaan uskota ennen kuin on liian myöhäistä tajuta :(

Vierailija:

no jos teillä on niin tarkkaa, että kaiuttimia ei saa kääntää eikä nappuloihin koskea niin kannattaisko siitä sanoa heti ihmisten sisään tullessa?

Itse olen vaan kuvitellut, että on itsestäänselvää ettei lasten anneta räplätä elektroniikkaa.

meillä kun esimerkiksi on myös kaikenlaista - kallistakin - esillä, mutta kyllä niitä saa ihmetellä ja kosketella eikä vielä ole hajonnut mitään, niin en tule ajatelleeksi, ettei muualla saisi katsellakaan?

Katsoa toki saa, mutta koskeminen on toinen juttu. Tietystikään ei moni tule ajatelleeksi, miten kalliita laitteita on toisten kodeissa, jos omassa kotona on ihan keskivertokotieatterivehkeet (250 euroa koko paketti) tai ei välttämättä edes sitäkään. Itsekään en hinnoista tiennyt ennen miehen harrastusta.

AP

Mutta aikaisemmin ei todellakaan ollut, me asuimme kodissamme niinkuin asuimme. Ei meillä mitään superkallista ole mutta tietenkään en halua kenenkään hajottavan stereoita tai astioita, puhumattakaan että kukaan lapsi söisi jotain kasvia tai muuta myrkyllistä. En silti tehnyt mitään muutoksia asuntoon jos joku lapsi oli tulossa käymään sillä oletin automaattisesti että lapsia vahditaan.



Yksi kaveri kyllä jaksoi mukuttaa meidän ja muidenkin asunnoista että voi kamalaa kun ei olla ajateltu lapsia yhtään. Meillä kuitenkin kävi ainoastaan muutamana päivänä vuodessa lapsivieraita niin minkä ihmeen takia ajattelisimme ensisijaisesti heitä. Sama kaveri jaksoi valittaa myös että miksi meillä ei ole pottaa. Eipä tuo kallis kapistus ole mutta ei kyllä tullut mieleenkään ostaa sellaista ;)

aika ei-lapsiystävällinen koti, vaikka on kaksi lasta. Tietysti jotain on pitänyt nostaa ylemmäksi, kuten laivan pienoismalli, jottei kukaan käu vetämässä ankkureita irti. Kysyin pojilta, 4v ja 6 v, saako sen jo nostaa alhaalle ja voinko luottaa, ettei siihen kosketa. He sanoivat joo.



Fakta on, että pienen lapsen perässä on pakko kulkea, eritoten vieraassa paikassa. Jos vanhemmat eivät sitä tee, niin emännän on valitettavasti se tehtävä. Siksi meilläkin on vieraita, joita emme kutsu kylään...

Kyllä lapsia pitää vahtia kylässä ja kieltää koskemasta tavaroihin. Kyläpaikan väen ei tarvitse nostella tavaroitaan mihinkään. Minulla on tapana kylässä, jos huomaan jonkin esineen joka on vaarassa, kysyä saanko nostaa sen ylemmäksi. Ja laitan kyllä lähtiessä tavarat omille paikoilleen. Harvoin olen joutunut pelastamaan esim. kukkaruukun ikkunalaudalta, muutoin ollaan pärjätty kun kiellän ja vahdin lapsiani.

Eipä ole kyllä tullut mieleenkään vaatia pottaa lapsettomaan kotiin! :D Näissä asioissa on hyvä kaikkien mennä itseensä, ja miettiä juttuja myös muiden kannalta. Oletan, että kodeissanne vierailevat ihmiset on kuitenkin teille rakkaita ja haluatte viettää heidän kanssaan aikaa? :)



Lapsettoman on hyvä ymmärtää, millaista on elää esim. 2,5-vuotiaan esiuhmiksen kanssa, joka tekee asioita ihan sen takia, että ne on kielletty. Sana " ei" on tällaiselle lapselle kehotus tehdä jotakin jäynää. Ja tuon ikäinen on sen verran vikkelä (ja juonikas), ettei niitä jäyniä ehdi aina estämään, vaikka kuinka haluaisi. 2-3-vuotiaalta ei myöskään voi vielä vaatia täydellistä tapojen hallintaa, vaikka ne olisi kotona opetettukin, vaan tilanne voi olla lapselle niin jännittävä, että kaikki järki katoaa päästä.



Joku sanoikin, että kannattaa mainita vieraille niistä asioista, joita ei todellakaan saa koskea tahmasormet, jotta vanhemmat sitten ainakin osaisivat kiinnittää huomionsa olennaiseen. :) Musta on kaukana rentouttavasta vierailla lasten kanssa lapsettomassa kodissa, jossa on designerlasia lattiatasossa jne, ja useimmiten tällaisten kavereiden kanssa nähdään joko ilman lapsia tai sitten meillä. Tämä on ihan kokemuksen opettama tosiasia. Toki he aina pyytävät, että ottakaa Piip ja Piip mukaan, mutta ei me vanhemmatkaan haluta, että kyläilyt menisivät hermoiluun ja komentamiseen.

kyllä alusta asti tehty lapselle selväksi, että stereot yms. ovat ei-aluetta. Niin kotona kuin kylässäkin. Ja vaikka joku kotonaan antaisikin lapsensa niitä räplätä, niin kyllä on huonostikasvatettuja vanhempia, jos eivät kylässä a)lapsiaan vahdi ja b) kiellä.

joskus aiemmin mainitsin siitä täällä ja kovan tuomion sain; olin itsekeskeinen ja nuuka ja vaikka mitä kun en ollut pottaa ostanut. En ollut oikeastaan edes tajunnut... Marketista se tuli sitten ostettua, taisi maksaa 4E ja olipahan sitten omalla lapsella jo ajoissa valmiina. 10

Koska niillä joilla ei ole lapsia ei ole hajuakaan siitä mihin ne oikeasti kykenevät.



AP:lle sen verran, että jos kuitenkin olette joskus hankkimassa lapsia niin kannattaisi ehkä oikeasti sitten kääntää ne kajarit toisin päin tai nostaa ylemmäs tai hankkia halvemmat - muuten saat hankkia lapselle leikkikehän, lukita oven tai kulkea lapsen kintereillä noin 2 vuotta koko ajan.



Se pitää varmaan useimmiten paikkansa, että lapsia kielletään koskemaan elektroniikkaan, mutta se on harhaluulo jos kuvittelee, että ne eivät sitä tee =).



Kaikenlainen elektroniikka on äärimmäisen kiinnostavaa (meillä siis kaksi tyttöä). Pelkästään kaukosäätimet ovat jo alle yksivuotiaan intohimon kohteena kuten myös erilaiset nappulat ja namiskat (heti pinsettiotteen ja ryömimisen opittuaan) nehän on oivallisia puuhaleluja varsinkin kun huomaa, että äänentaso muuttuu vempulaa kääntämällä, joskus jopa niin, että tulee itku =) - siis erityisesti näiden 1-2 vuotiaiden joilla ei ole vielä pätkääkän älliä päässä.

Todella stressaavaa olla kylässä, jos täytyy joka sekunti vahtia ja pelätä. En edes haluaisi tulla lasteni kanssa teille.