Jos aikaa käännettäisiin viisi vuotta taaksepäin, millainen elämäsi olisi?
Kokisitko menettäväsi vai saavasi asioita? Olisitko onnellisempi vai onnettomampi? Haluaisitko palata takaisin tähän hetkeen?
Monesti pikkulapsiarjen keskellä sitä on haaveillut aikakoneesta menneisyyteen, aikaan vailla huolia muista kuin omasta itsestä. Tänään kuitenkin tein ajatusleikin menneisyyteen ollessani perheen kanssa pyöräretkellä. Ja yhtäkkiä minut valtasi hirvittävä suru sitä ajatusta kohtaan, että olisin juuri nyt iltamenoihin valmistautuva aurinkorasvalta ja mojitolta tuoksuva sinkku, joka illalla tapaisi vain huonoja pelimiehiä ja jonka pääasia olisi vain näyttää hyvältä löytääkseen elämänsä rakkauden. Tajusin että kaikki on juuri nyt niin hyvin, vierellä rakastava mies, kaunis kesäpäivä ja pyörän kyydissä hiukset hulmuten naurava lapsi. Ehkä ne uhmakohtaukset, väsymyksellä maustetut arkipäivät ja hetkelliset haasteet ovat kuitenkin asioita, joiden kautta saan kokea suurempaa onnea kuin aikakoneella menneisyyteen matkatessani.
Kommentit (39)
Olisin töissä, koska firman alamäki ei olisi vielä saavuttanut pohjakosketusta. Yt-neuvotteluja olisi monta kertaa vuodessa ja seurauksena lomautettaisiin ja irtisanottaisiin satoja. Olisin silti itse vielä keskipalkkainen ka työtehtäväni olisivat mielenkiintoisia. Matkustelisin ja shoppailisin, mitä mieli tekisi. Olisin sinkku, enkä uskoisi omalla kohdallani rakkauteen. Haaveilisin asunnon ostamisesta, mutta en kuitenkaan uskaltaisi tehdä sitä, koska pelkäisin potkuja ja lomautuksia koko ajan.
.
Nyt olen työtön, seukkaan ja ostin asunnonkin, vaikka talous ja tulevaisuus ovat epävarmalla pohjalla. Hain opiskelemaan ja sainkin paikan, mutta mietin, kuinka sen rahoittaisin.
Viisi vuotta sitten olin maalla...lapseni oli 11-vuotias ja oli välillä serkkujensa kanssa.
Nyyh.
5vuotta sitten olin just eroamassa yhdestä ärsyttävästä exästä, joten ei kiitos. Jos sen voisin hypätä yli ja nauttia uudelleen alkukiihkon sen seuraavan exän kanssa, niin sen voisin ottaa uusiks.
En missään nimessä haluaisi palata 5 vuotta ajassa taaksepäin. 4,5 vuotta sitten tapahtui niin kamala asia, että olin vuoden työkyvyttömänä enkä vieläkään tai ikinä pysty pääsemään asiasta yli. Enkä voisi estää tapahtuvaa, vaikka siirtyisin sitä edeltävään aikaan. Joten en haluaisi elää kaikkea sitä alkuvaihetta läpi uudelleen.
Itse olisin sinkku opiskelija ja vaikka ne ajat olivat hyviä en palaisi ikinä, koska nyt oma rakas vierellä :) Mielummin katson eteenpäin elämässä kuin taakse
Olisin työssäkäyvä sinkku, joko kännissä tai krapulassa
5 v sitten olin just täyttänyt 18 ja olin ekaa kertaa kunnin palkan työssä. Oli ihan kivaa huoletonta aikaa..asuin viel kotona ja olin juuri lopettanut masennuslääkityksen! ensimmäinen iso riira silloisen poikakaverin kanssa tapahtui piakkoin kesän lopulla ja jos saisin palata tohon aikaan niin eroisin siitä hönöstä heti. Se suhde varjosti elämäni parhaita vuosia ja se kyllä harmittaa. Mutta jos sais palata 5v just siihen aikaan sellaisena kuin se oli niin en vaihtais. Nyt mulla on unelmieni mies ja kaikki hyvin :)
Kyllä, palaisin epäröimättä. Olin silloin niin onnellinen avioliitossani. Mutta onni on särkyvää, mieheni kuoli marraskuussa 2013.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 17:34"]Olisin työssäkäyvä sinkku, joko kännissä tai krapulassa
[/quote]
ja siis en todellakaan kaipaa takaisin tähän aikaan. Kivaa se oli toki aikansa. Nyt siis yhä työssäkäyvä, parisuhteessa elävä. Olemme saaneet nyt kivan kodin laitettua, työtilanteet paremmat molemmilla, lasta yritetään.
5v sitten olin onneton ja halusin erota. En palaisi enää siihen aikaan, nyt on asiat kokonaisuudessaan niin paljon paremmin.
5v sitten huonosti menevässä suhteessa, joka tuotti vain pahaa mieltä. Nyt sinkkuna, mutta tyytyväinen siihen.
Työasiat aika samanlaisia nyt kuin 5v sitten, oma firma jo viitisentoista vuotta, nyt pari työntekijää enemmän kuin silloin.
Vapaampana ja asioita oppineena en kaipaa 5v takaista.
Perheemme päihdehelvetti oli silloin jo alkanut. Olen usein miettinyt että siitä on jo yli puoli vuosisataa kun olin viimeksi oikeasti onnellinen.
Viiden vuoden aikana elämäni on murentunut siihen pisteeseen, että se on rakennettava kokonaan uudelleen. Palaisin mielelläni vanhaan, ikävä.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:11"]Perheemme päihdehelvetti oli silloin jo alkanut. Olen usein miettinyt että siitä on jo yli puoli vuosisataa kun olin viimeksi oikeasti onnellinen.
[/quote]
Puoli vuosisataa??
Olin onnellisempi lapsettomana. Nyt parivuotias autistinen lapsi. Jos voisin valita niin ottaisin entisen elämän takaisin
En haluaisi palata ajassa taaksepäin. Äitini oli vielä tuolloin elossa, mutta nuorimmaiseni ei ollut vielä syntynyt. 2010 oli kyllä hyvä vuosi, alkuvuoden elin villiä sinkkuelämää ja sitten tapasin nykyiseni. Olin hyväkroppainen ja kaunis. Sekä tietysti 5 vuotta nuorempi. Niin ja mulla oli työpaikka ! Nykyään olen kyllä onnellisempi, lasteni takia.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:11"]Perheemme päihdehelvetti oli silloin jo alkanut. Olen usein miettinyt että siitä on jo yli puoli vuosisataa kun olin viimeksi oikeasti onnellinen.
[/quote]
Puoli vuosisataa??
[/quote]
Vuosikymmentä. Tekstinsyöttö....
Saisin terveyden (perussairaus, ei psyykkinen) ja urheilullisen vartalon takaisin, mutta menettäisin kihlattuni. Hmm. Haluisin molemmat. :D
Kaikki lapset olisivat vielä kotona, voisin oikeasti puuttua napakammin jatkuvaan pelaamiseen, joka tuntuu vieneen kaikki kolme poikaa. Yrittäisin tosissani, viimeiseen pisaraan, saada paremman kontaktin lapsiini. Mikään muu ei tunnu nyt niin tärkeältä.
Toki ei ollut huolta työpaikastakaan. Eikä tästä kauheasta maailmanpoliittisesta tilanteestakaan. Silloinkin kyllä murehdi, mutta kuinka turhasta...
Aloittaja oli oikeassa siinä, että nauttikaa joka hetkestä, joka hiukankin jää plussan puolelle. Muistelette niitä vielä joskus onnen aikoina...
En palaisi. Viisi vuotta sitten miehelläni oli salasuhde työkaverinsa kanssa. Näihin aikoihin kuvio paljastui minulle. En palaisi siihen hetkeen mistään hinnasta, luulin tulevani siloin hulluksi.