Lue keskustelun säännöt.
Jos aikaa käännettäisiin viisi vuotta taaksepäin, millainen elämäsi olisi?
04.07.2015 |
Kokisitko menettäväsi vai saavasi asioita? Olisitko onnellisempi vai onnettomampi? Haluaisitko palata takaisin tähän hetkeen?
Monesti pikkulapsiarjen keskellä sitä on haaveillut aikakoneesta menneisyyteen, aikaan vailla huolia muista kuin omasta itsestä. Tänään kuitenkin tein ajatusleikin menneisyyteen ollessani perheen kanssa pyöräretkellä. Ja yhtäkkiä minut valtasi hirvittävä suru sitä ajatusta kohtaan, että olisin juuri nyt iltamenoihin valmistautuva aurinkorasvalta ja mojitolta tuoksuva sinkku, joka illalla tapaisi vain huonoja pelimiehiä ja jonka pääasia olisi vain näyttää hyvältä löytääkseen elämänsä rakkauden. Tajusin että kaikki on juuri nyt niin hyvin, vierellä rakastava mies, kaunis kesäpäivä ja pyörän kyydissä hiukset hulmuten naurava lapsi. Ehkä ne uhmakohtaukset, väsymyksellä maustetut arkipäivät ja hetkelliset haasteet ovat kuitenkin asioita, joiden kautta saan kokea suurempaa onnea kuin aikakoneella menneisyyteen matkatessani.
Kommentit (39)
Viisi vuotta sitten asuin Uudessa-seelannissa. Nyt tulikin ikävä sinne :, (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme keskellä yhden lapsemme syöpähoitoja, olivat alkaneet keväällä. Helvetillistä aikaa, kävi pikkaisen mielen päälle. Olenkin sanonut, että meillä on aika ennen ja jälkeen syövän. Reilun vuoden hoidot, nyt kaikki hyvin.
Viisi vuotta sitten minulla oli työpaikka ja rahaa...mutta aina kiire, ja arvasin jo, että työt tulee jossain vaiheessa loppumaan. Silloin suhde epävarmalla pohjalla, jatkuvaa surua ja välirikkoja. Miten ihmeessä saimmekin miehen kanssa sen asian korjattua ja nyt meillä on paremmin? Työtä ei ole, raha on todella tiukassa ja olen velkaantunut. Mutta mieluummin olen köyhä kuin onneton rakkaudessa.
Ei mun elämäni kovin paljoa tästä poikennut. Sama mies, sama koti, sama työpaikka. Silloin oli vain 1 lapsista muuttanut pois, nyt on enää 1 kotona. Harrastuksiin ei tartte enää kuskata, kaikilla on ajokortti. En palaisi enää siihen aikaan, elämä soljuu eteenpäin
Palaisin. Viisi vuotta sitten olin iloinen 14-vuotias tyttö, jolla oli kaikki hyvin. Nyt kaikki on hieman toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viis vuotta ei riitä, jos kymmene, tekisin toisin ja olisin onnellisempi!
Äitini oli kuollut äkillisesti keväällä 2010. Kesä 2010 oli painajaismaista aikaa... Kuolinpesän selvitys, isot velat... epätietoisuus ja suru.
Jos joku haluaa laihtua niin läheisen kuolema on hyvä keino. Itse laihduin toukuu - heinäkuu välisenä aikana 12kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin viimeiset 5v ovat olleet tuhlausta, että todellakin palaisin. Olin 15 ja suunnilleen niihin aikoihin tai aikaisemmin minulla alkoi masennus, ei kavereita, iho meni paskaks, lukio päin peetä, annoin treenatun kropankin lässähtää. Tekisin niin paljon asioita toisin
Haluaisin mennä takaisin siihen aikaan ja erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan viisi vuotta sitten minulla oli 9kk vanha vauva, ja ihana kesä. Sitten jouduin onnettomuuteen, jonka vuoksi seuraavan kahden vuoden suunnitelmat menivät uusiksi (olin ajatellut jäädä hoitovapaalle kunnes lapsi kolmen) ja suhde vauvaani vaikeutui, kun jouduin laittamaan hänet kiireellisesti päivähoitoon ennen leikkaustani, josta toipuminen kesti puoli vuotta ja tänä aikana masennuin. Mieheni oli juuri saanut työpaikan, josta hän ei voinut millään jäädä hoitovapaalle sillä en saanut sairauspäivärahaa enkä mitään muutakaan tuloa lainkaan. Lapselle äkillinen hoitoonmeno oli shokki ja jätti varmasti arvet. Itse itkin päivät pitkät ikävääni erossa vauvasta ja sain nähdä häntä vain pari tuntia päivässä. Vaikka kuntoutumiseni jälkeen otinkin lapsen kotiin vielä pariksi kuukaudeksi, jotakin oli auttamattomasti muuttunut. Aloitin sitten myöhemmin opinnot ja lapsi jatkoi päivähoidossa. JOS saisin palata ajassa taaksepäin nuo viisi vuotta JA pystyisin estämään tuo kamalan onnettomuuden, tekisin sen silmää räpäyttämättä. Nyt lapsi on siis kohta kuusi, ja koen että osa hänen vaativasta luonteestaan johtuu tuosta todella vaikesta puolen vuoden mittaisesta jaksosta jonka hänen vauvaiässään jouduimme kokemaan.
5v. sitten olin onnettomassa suhteessa ja ero oli tulossa. Olin huonommassa työpaikassa. Olin onneton. En palaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:11"]Perheemme päihdehelvetti oli silloin jo alkanut. Olen usein miettinyt että siitä on jo yli puoli vuosisataa kun olin viimeksi oikeasti onnellinen. [/quote] Puoli vuosisataa?? [/quote] Vuosikymmentä. Tekstinsyöttö....
[/quote]
Niin, puoli vuosisataa sitten ei ollut automaattista tekstinsyöttöä vitsauksenamme...
5 vuotta sitten odotin viimeisilläni esikoista, jonka isä oli sairastunut ja olin jäänyt yh:ksi jo alkuraskaudesta. Yksi sota ja kasvu minkä voitin.. Olin vasta lapsi, 20..
Jos palaisin ajassa niin sanoisin itselleni että ole ylpeä itsestäsi.
Selvisin yksin ilman tukea lapsen koliikin yms vanhemmuuteen kasvut, kävin töissä ja olin vain lapsen kanssa ilman miestä.
Se oli rankkaa ja opettavaa ja joskus unohdan ne ajan opetukset.
Nykyään olenkin jo kihloissa ollut vuoden ja meillä on uusioperhe, jossa siinä omat haasteensa.
Välillä ikävöin menneisyyteen sen vuoksi, että ei ollut mitään miehen exää tai muuta ylimääräistä sekoittamassa soppaa.
Välillä olen onneni kukkuloilla.
Elämää ei sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni noin neljä vuotta ja 11 kuukautta sitten. Edelleen lähes päivittäin hymyilen sille, miten onnekas olin kun tapasin hänet. Ihan jo tästä syystä koen olevani paljon onnellisempi nyt kuin viisi vuotta sitten. Sen lisäksi on tapahtunut paljon positiivista mm. työelämässä, joten en haluaisi palata menneeseen.
Hmm... viisi vuotta sitten asiat olivat ihan hyvin, mutta niin ovat nytkin. Joten en haluaisi palata sinne. Viisi vuotta sitten olin juuri saanut tiedon, että pääsin sisään hakemaani kouluun. Olihan se jännittävää odotusta. Nyt olen jo valmistunut ja alan töissä. Opiskeluajan alku oli raskasta, koska kuopus oli juuri täyttänyt kaksi. Nyt hän on jo menossa kouluun syksyllä :) Elämä on nyt tavallaan paljon helpompaa.
Tylsä vastaus :D
Silloin elämä oli Oedessä ja olo varovaisen toiveikas. Elämä kotona oli rauhoittinut ja olin menossa unelmien matkalle.
Elämä on kyllä ehkä vielä parempaa nyt. Olen nätimpi, rakastava poikaystävä ja työtilanne on parempi. Toisaalta olen tehnyt palhon huonoja valintoja...tai no opiskelualan olisin valunnut toisin.
Palaisin takaisin.
En palaisi. Viisi vuotta sitten elin elämäni pahinta aikaa. Toivuin raiskauksesta, läheisiä kuoli ympäriltä ja isä sairasti. Onneksi oli terapiaa. Nyt elän puolestani elämäni parasta aikaa ja olen täydellisen onnellinen. Löysin rakkaan miehen rinnalle ja opinnot etenevät, mieluista työtä on. Ja nyt aiotaan muuttaa miehen kanssa saman katon alle. Ja isäkin on terve, syöpähoidot onnistuivat. :) Tämä, tässä ja nyt, kaikki on hyvin :)
Toisaalta haluaisin palata siihen aikaan, silloin kaikki tärkeät läheiset vielä elivät. Toisaalta en, elämä on nyt muokkautunut uudestaan ja kaikki läheisimmät ovat nyt lähelläni. Suojelen ja vaalin tätä aikaa nyt parhaani mukaan, koska tiedän että mikään ei ole ikuista.
Oltiin vastarakastuneita miehen kanssa. Siltikään en palaisi. Kaksi lasta kainalossa nyt.