Lue keskustelun säännöt.
Kuulin kahden mummun puhuvan siitä pyöräilijän kuolemasta
15.08.2015 |
Siis siitä pari päivää sitten Helsingissä tapahtuneesta mahdollisesta surmasta, niin mietin että mikä se on se sana, mistä ilmiöstä on tässä kyse, kun mummut olivat sitä mieltä että ei se sitä tahallaan tappanut, vahinko sen on oltava, ei tuollaista tapahdu... Jaa ei koskaan vai? Olen kyllä itsekin enimmän osan ajastani omavalintaisesti eräänlaisessa kuplassa, jossa en tietoisesti ainakaan mieti kaikkia maailmassa tapahtuvia kamaluuksia, kutsun tätä mielenterveyshoidoksi kohdallani, mutta että olisin noin... siis hyväuskoinen? Höppänä? Mistä on kyse, jos ei suostu uskomaan että tosi kamaliakin juttuja tapahtuu, enkä nyt tarkoita että niillä tulisi mässäillä, se ei auta ketään, mutta jos kieltää tiukasti että ei ei, eihän sellaista tapahdu?
Kommentit (2)
Kaipa sitä haluaa elää kuplassa ja uskoa ihmisistä hyvää, jos se totuus kuulostaa niin pahalta ettei sitä halua uskoa. Usein muiden rikostenkin kohdalla ihmiset haluavat uskoa onnettomuuksiin ennen kuin yksityiskohtia kerrotaan julkisuuteen (tuoreimpana esim. se Seinäjoen teinitappo, jota moni halusi uskoa aluksi esim. veitseen horjahtamiseksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin psyyke toimii; haluamme suojella itseämme traumoilta. Yksi tärkeä tekijä, jokon mokutus perustuu; ihminen ei halua uskoa pahaa. Jos on vaihtoehto uskoa hyvää, siitä halutaan pitää kiinni.