Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrätkö ihmisiä, jotka pihtaavat esim hyviä ruokareseptejään?
04.03.2007 |
Itse en ymmärrä alkuunkaan. Mitä se on itseltä pois, jos jakaa hyvät vinkit muille? Itse olen ystäväporukassamme parhaimmasta päästä ruoanlaittaja ja usein kirjoittelen hyviä reseptejä eteenpäin. Jakamalla muille, ajattelen, että voin joskus itsekin kysyä neuvoa muilta. Jokaisella on joku vahvuusalua ja koskaan kukaan ei osaa kaikkea. Jos ihmset jakaisivat omasta osaamisestaan, niin maailma olisi varmasti parempi.
Tämä asia tuli mieleen eräästä toisesta ketjusta, jossa joku kirjoitti, että kastikkeensa sisälsi " salaisia ainesosia" . Minulla nousee moisesta karvat pystyyn. Jos on huipputason kokki omine ravintoloineen, niin toki ymmrrän salaisia reseptejä, muuten en.
Kommentit (51)
Mut en tajua miksi pitäisi pihdata. Eihän kahden eri ihmisen tekemistä keitoksista kuitenkaan tule identtiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on ystäväpiirissä ihan tavallista, että jokaisella on omat juttunsa tarjoilujen, juhlien yms. suhteen, ja se tekeekin juhlista ja kemuista niin mukavia, että ne on jokaisella niin erilaiset, ruokienkin suhteen. Miksi pitäisi tasapäistää kaikki, että seuraavan kerran jonkun kaverin luona olisikin juuri ne italialaiset ruoat, joista taas toinen ystäväni on aina ollut tunnettu.
Mutta kun tuttavapiirissäni on sellaisia, jotka ottavat reseptin jostain lehdestä tai kaupan mainoksesta, eivätkä silti suostu sitä jakamaan. Älytöntä.
Itsekkyyden huippua suorastaan!
...
Minusta on suorastaan loistavaa, ettei tarvitse nöyristellä enää. Voi olla rehellisesti ylpeä omista kokkailuistaan tms.
oli kysymys sitten siitä pullareseptistä, tai naapurin mummon auttamisesta liukkaan tien yli...
Täälä palstalla vaan näkee paljon mielipiteitä, joissa kyllä huomaa ettei lähimmäisistä juuri välitetä, oma etu paras etu-asennetta!
Vertaillaan esim. omaa omistusasuntoa muihin, automerkkiä, ja lasten pukeutumisen paremmuutta... Itsekkyyttä, omahyväisyyttä ja ylpeyttä, niistä on moni vanhemmuus tänäpäivänä tehty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin reseptit ja ruoanlaittotaito olivat tärkeä naisen mitta, ja suvussa kulkevat reseptit yleisiä ja etenivät sukupolvelta toiselle, eikä niitä tosiaan kahvipöydässä jaeltu (eikä varmaankaan edes kehdattu kysellä!). Tuskinpa mikään uusi nykyajan ilmiö siis...
Teen kyllä mielelläni pyydettäessä, mutta en anna reseptiä. Jos taas satun jostain löytämään jonkun hyvän reseptin, niin sen kyllä mielelläni pistän jakoon, koska eihän se ole minun kehittämäni.
Ja en suoraan sanottuna tajua, mitä tekemistä tällä on itsekkyyden kanssa. Eikö se muka ole itsekästä, että on saatava pakolla itselleen jonkun vaivalla ja työllä kehittelemä herkku? Vaikka kehittelijä mielellään tekee sitä pyydettäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis eivätkö ne lähimmäiset saa ruokaa laitettua ilman niitä harvoja juhlaruokareseptejä, jotka ainakin minä pidän ihan ominani.
Vierailija:
siis eivätkö ne lähimmäiset saa ruokaa laitettua ilman niitä harvoja juhlaruokareseptejä, jotka ainakin minä pidän ihan ominani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pysyn kyllä kannassani, että resptien pihtailu on itsekästä. Jos se ilahduttaa muita ihmisiä, siis se hyvä resepti, niin miksi ei sitä antaisi. Moni muukin saisi loistavan makunautinnon. Edelleen siis asia erikseen jos on joku suvun resepti tai ammattikokki kyseessä.
Ja kun hyväi resptejä saadaan, niin annetaan kunnia sille, jolle se kuuluu, eli muistetaan mainita keneltä ohje saatu. rakkaat siskot, annetaan hyvän kiertää!
Olen surkea kokki eikä ruuanlaitto kiinnosta nimeksikään. Tuon yhden kerran jotenkin innostuin asiasta ja tuntui tosi tylyltä kun ystäväni ei kertonut, mitä liemessä oli. Mutta ehkä se oli vaivalla itsekehitelty tms. Jäi kyllä paha mieli asiasta, varsinkin, kun hän ei perustellut asiaa mietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse pysyn kyllä kannassani, että resptien pihtailu on itsekästä. Jos se ilahduttaa muita ihmisiä, siis se hyvä resepti, niin miksi ei sitä antaisi. Moni muukin saisi loistavan makunautinnon. Edelleen siis asia erikseen jos on joku suvun resepti tai ammattikokki kyseessä.Ja kun hyväi resptejä saadaan, niin annetaan kunnia sille, jolle se kuuluu, eli muistetaan mainita keneltä ohje saatu. rakkaat siskot, annetaan hyvän kiertää!
Jospa haluan, että siitä kehittämästäni herkusta tulee suvun resepti. Jonkunhan on täytynyt joskus ensimmäisenä kehittää se suvun kuuluisa resepti. Joten en edelleenkään anna niitä itse kehittämiäni reseptejä suvun ulkopuolelle.
Eihän sama leivonnainen tms kuitenkaan maistu ihan samalle eri ihmisten tekemänä vaikka kuinka samaa ohjetta seuraisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on toisen yksilön ja persoonallisuuden kunnioittamista, että saa olla jokin " oma juttu" , eikö sitä ole tarkoituskaan kaikkien tietää. Jos jollakin kaverilla on hienot uudet verhot, pitääkö siitäkin saada tietää, mistä osti ja paljon maksoi, ja hankkia samanlaiset itselle.
Ei voi verrata keskenään.
Meitä on moneen junaan, niin kuin tässäkin keskustelussa on nähty. Voidaan vaan arvailla, millaisia ovat ihmisinä ne, jotka edes reseptiaisassa eivät ole valmiita auttamaan...
Uskon vakaasti, että me jotka ajattelemme, että hyvän kirtäminen ei ole itseltä pois, olemme kanssaihmisiä kohtaan vilpittömämpiä ja auttavaisempia muutenkin.
Autan mielelläni ystäviäni, esim. muutossa, otan lapsia hoitoon, majoitan lomilla, jne, mutta en anna itsekehittelemiäni reseptiä kuin suvun jäsenille. Kertoo todellakin jotain ihmisestä, joka alkaa arvostella ihmisiä sen perusteella, antaako reseptejään jakoon vai ei!
Eihän perhe itsekään välttämättä tiedä kovin paljoa ennen ristiäisiä mikä lapsen nimeksi tulee.
Mua ei yhtään haittaa, vaikka nimi kerrotaan vasta ristiäisissä, päin vastoin se on musta jännää ja juhlallista, kun lapsen nimi sillä tavalla julkistetaan ,eikä vaan ohimennen joskus tokasta, että tää on sit Jorma.
JA resepteistä, enpä jaksa loukkaantua jos joku ei halua reseptejään jakaa, en ole vielä niin ihmeellistä herkkua kenenkään luona saanut, että se resepti olisi ollut pakko saada. Löytyy noita muualtakin.
mun ystäväpiirissä ruokakulttuuri elää tosi vahvana äidiltä tyttärelle-periaatteella. Ei sillä, että on sellainen tapa, että ruokareseptit on henkilökohtaisia, ole kyllä mitään tekemistä sen kanssa, miten auttavainen tai epäitsekäs on tai ei ole. Ruoka-asioissa jos joku apua tarvitsee, voin kyllä kutsua kotiini syömään tai auttaa ruoanvalmistuksessa, jos joku ei jaksa, mutta ne kaikkein parhaimmat juhlaruoat on kyllä jokaisella ystävällänikin ihka omia, ei niitä tosi pitkiä sukuperinteitä edes me muut kysellä.
Vierailija:
Autan mielelläni ystäviäni, esim. muutossa, otan lapsia hoitoon, majoitan lomilla, jne, mutta en anna itsekehittelemiäni reseptiä kuin suvun jäsenille. Kertoo todellakin jotain ihmisestä, joka alkaa arvostella ihmisiä sen perusteella, antaako reseptejään jakoon vai ei!
me käydään noin joka toinen kuukausi ystäväperheessä syömässä, ja aina on ihanat suht samanlaiset sapuskat. Ei varmaan tuntuisi oikein miltään, jos siinä välissä kotonakin samat ruoat kokkaisin.