Ymmärrätkö ihmisiä, jotka pihtaavat esim hyviä ruokareseptejään?

Minkäköhänlaiset olisi ilmeet!? Samasta syystä voi vielä torjua tylsät kyläkutsut! Kiitti 20!

Moni luulee, että se on vain hauska tapa yllättää suku, mutta koska itse olen ollut tietoinen tuosta taikauskoon liittyvästä perinteestä, niin olen halunnut sanoutua siitä irti.

Meillä on molempien lasten nimet kerrottu synnäriltä suoraan. Ja ne on kerrottu sanomalla " tytön nimi ON se ja se" . Ei siis että nimeksi ehkä tulee/ollaan aateltu/meinataan laittaa... Tästä kaikki ovat tienneet, että nimi tosiaan on se mitä on sanottu. Ja lasta on nimellä kutsuttu heti.

Ikinä kukaan ei ole ehdotetellut jo nimetylle lapselle parempaa nimeä. Ja vain yksi ihminen on kysynyt myöhemmin, että onko nimi siis se, minkä alkuun kerroimme.

Vierailija:

lapsen sielu on alttiimpi paholaisen vietäväksi. Ja jos lapsen nimeä lausuu ääneen ennen kastetta(eli kertoo suvulle yms.) , niin nimen tietäminen antaa pahoille voimille enemmän vaikutusvaltaa (kastamattomaan) lapseen.

Samasta syystä jotkut eivät kastamattoman lapsen kanssa halua reissata, jos jotain sattuu ja lapsi menehtyy, koska ennen uskottiin että lapsen sielu joutuu kadotukseen tms jonnekin.

Näihin perusteluihin törmäsin kun aikoinaan lainasin nimikirjoja kirjastosta.

Mulla oli isoisoäiti, joka loihti tosi ihania ruokia ja kehitteli reseptejä ja oli kuuluisa monista leipomuksista ja ruoista. Hän piti aina erikoisuuksiaan salaisuuksina ja opetti ne vain tyttärilleen ja mun äidillekin, kun olivat pieniä. Oma äitini puolestaan opetti minulle. Olen perinyt tämän isomummini paksut, käsinkirjoitetut reseptivihot, ja ne ovat mulle iso aarre. Jotenkin tuntuisi hullulta ruvetaan jakamaan niitä tähän asti salaisia reseptejä kaikenmaailman ihmisille. Omille lapsilleni opetan, ja jos vaikka serkkuni tai veljeni lapset tai joku muu sattuisi olemaan kiinnostunut, niin heille toki antaisin.

Eli kyseessä sellainen resepti (leivonnainen), jonka reseptin olen kehitellyt aivan kokonaan itse (ja monet epäonnistuneet prototyypit ovat sitä edeltäneet).

Siksi varjelen reseptiä, sillä kyseessä on suussa sulava, taivaallisen ihana leivonnainen, joka on kehitelty niin moniallergiselle kuin olla ja voi (joille yleeensä ei saa tehtyä mitään hyvää).

Syy, miksi pidän sitä salassa on se, että voin mahd. hyödyntää sitä vielä joku päivä.

Mutta mielelläni sen aina teen, kun joku sitä pyytää/tilaa. :)



Eli tällainen nipo täällä.



Mutta kaikki muut reseptit ja kikat olen valmis kyllä jakamaan jne. Rakastan hyvää ja tasokasta ruokaa, joten miksi en auttaisi toisia. :)



Ja mitä tuohon nimeen tulee, niin meillä kun kutsuttiin lapsia jo raskausaikan nimeltä (kun sukupuoli oli varmassa tiedossa ja nimikin päätetty), niin olisi ollut jotenkin hassua kutsua heitä jollakin tekaistulla lempinimellä (sillä lempinimiä ei ollut) taikka vain vauvaksi tms. Meille he olivat koko ajan " Tiina" ja " Liisa" , ja kaikki kutsuivatkin heitä jo raskausaikan omilla nimillään. Joten kun tytöt syntyivät, heillä oli automaattisesti jo nimet käytössä. :)

joka on kateuden eräs puoli, ihmisillä, jotka ovat kateuteen taipuvaisia

Taisi juuri kuvailla itsensä... XD



" Happamia sanoi kettu..."

joten jos perehdyt kirjallisuuteen, saat saman selville

ja mielellään itsekin kehuu omia tuotoksiaan " teinpäs hyvää kanapastaa/ tonnikalalasagnea jne mutta kun pikkusisko kysyy miten teit, niin hupsis sisko ei kerrokaan kaikkia reseptin osia, jotta ruuasta ei tulisi niiin hyvää kuin hänen tekemistään...



Tottahan on, että reseptikirjat on täynnä mitä kivoimpia reseptejä ja niistä oppii myös paljon, mutta jotenkin kummasti joillakin ihmisillä on vain taito kehitellä ja tehdä hyviä, helppoja ja taivaallisia ruokia.



Itse en ymmärrä ihmisiä jotka eivät halua " hyvän antaa kiertää" , pihtailu on itsekästä ja omanvoiton pyyntiä.



Ymmärrän minäkin nämä ammattilaiset, tai sitten suvussa pyörineitä " suvun omia" reseptejä, tai sitten jos joku on todella nähnyt tuotekehittelyssä vaivaa, ja tosiaan voisi olla vaikka yritysidea tämä oma salainen resepti.

Itselläni ei ole mitään salaisia kikkoja. Olen keittiöiden kauhu lähinnä :D

Mutta ymmärrän salaperäisyyden halun. Ei kaikkia tietojaan ja ideoitaan tarvitse levitellä ympäri kyliä.

mutta reseptejä mun on tosi vaikea antaa koska en niitä juurikaan käytä. lisäilen ja kokeilen aina fiiliksen mukaan. en siis osaa sanoa tarkkoja määriä mistään. harvoin itsekkään ommistun saamaan kahta kertaa saman makuista ruokaa vaikka sama ruoka kyseessä ja joo olen hyvä ruuanlaittaja

aina puolustellaan selvää, itsekästä käytöstä...???



Tänä päivänä ei ole enää tuomittavaa itsekkyys, omahyväisyys, ylpeys, jne. ja sen kyllä huomaa ihmisistä!