Ymmärrätkö ihmisiä, jotka pihtaavat esim hyviä ruokareseptejään?
Itse en ymmärrä alkuunkaan. Mitä se on itseltä pois, jos jakaa hyvät vinkit muille? Itse olen ystäväporukassamme parhaimmasta päästä ruoanlaittaja ja usein kirjoittelen hyviä reseptejä eteenpäin. Jakamalla muille, ajattelen, että voin joskus itsekin kysyä neuvoa muilta. Jokaisella on joku vahvuusalua ja koskaan kukaan ei osaa kaikkea. Jos ihmset jakaisivat omasta osaamisestaan, niin maailma olisi varmasti parempi.
Tämä asia tuli mieleen eräästä toisesta ketjusta, jossa joku kirjoitti, että kastikkeensa sisälsi " salaisia ainesosia" . Minulla nousee moisesta karvat pystyyn. Jos on huipputason kokki omine ravintoloineen, niin toki ymmrrän salaisia reseptejä, muuten en.
Kommentit (51)
kaikki mun ystävät on ihania ja juuri tuollaisia, kuin tuossa kuvailtiin.
vain typerät ihmiset vetävät herneen nokkaan, jos eivät saa haluamaansa reseptiä. Kasvakaa aikuisiksi ja opetelkaa ruoanlaitto ihan itse. Piste.
joku tuolla jo sanoikin:
" Mun tulkinnan mukaan kyse on halukkuudesta olla kateuden kohteena
joka on kateuden eräs puoli, ihmisillä, jotka ovat kateuteen taipuvaisia"
Miten uusavuttomia ihmiset nykyään voivat ollakaan? Mitään ei uskalleta itse kokeilla, kaikki pitää saada valmiina ja testattuna. Kokeilkaapa joskus ihan itse sitä kauhan varteen tarttumista. Ties vaikka saisitte aikaisemmaksi paremmat herkut kuin se haluamanne resepti.
Jollekin sopii että haluaa pitää salaisuutena kokkauksensa. Meidän ystäväpiirissä on ihan luonnollista kysäistä reseptejä ja uusia vinkkejä puolin ja toisin. Meistä se on kivaa ja aina saa uusia vinkkejä mitä ei ole tullut ajatelleeksi vaikka kuinka kaikenlaista kokeilisikin.
Tosin, olen sen verran mainio kokki (kröhän, kehun vähän itseäni, tekevät sitä tosin muutkin) että ne samat reseptitkään eivät toimi kaikilla saman lailla kuin itselläni =)
Itse olen ihan mielissäni jos joku pyytää reseptiä. Jos nyt ei ihan lämpimikseen juttele :)
Mitä se on siltä ihmiseltä pois jos antaa " salaisen" reseptinsä? Varmaan tehnyt puolivalmisteista eikä kehtaa vaan paljastaa sitä! :D
Jos löydän/kehittelen jonkun hyvän reseptin, niin päin vastoin olen iloinen jos saan sen jollekin kertoa!
En ymmärrä, mitä ohjeiden salailulla saavuttaa. Pätemisen tarvetta ehkä?
lapsen nimeä ei kerrota ennen ristiäisiä.
omisaa resepteissäni on vain se vika, että minä ' paistan kypsäksi, en liian kuumassa enkä liian haaleassa' , ' lisään hyppysellisen tai vähän enemmän jos tarvitsee' , ' alustan kunnes on sopivaa' jne
ei kauhean informatiivista
Vierailija:
lapsen nimeä ei kerrota ennen ristiäisiä.
saa minun tyttäreni, aivan samoin kun itse sain sen äidiltäni. ;)
lailla, siksi, että niin on tapana (vrt nimiasia).
t. ap
sellainen " ongelma" Ettei reseptiä yleensä ole. Laitan sopivasti kaikkea ja kypsytän niin kauan kun on haluamani kypsyistä tms. Sitten kun ohjetta kysytään on vaikea ruveta selittämään mitä olen laittanut minkin verran. Kerron kyllä mitä raaka aineita olen käyttänyt ja vähän jotain noin arvioitaki voin määristä antaa. Mutta monet haluaisivat tarkan ohjeen ja sitä mnulla ei ole antaa. Joskus tosin tehdessäni olen mittaillut raaka-aineita jotta olen sitten haluaville voinut reseptin antaa.
Jos on siis kyse ihan " perustarjottavasta" , niin en ymmärrä miksi sen reseptiä ei voi jakaa.
Nimen salaamisen ymmärrän paremmin, voihan se nimi vielä vaihtua matkalla. Toisaalta olen kuullut tapauksia, joissa nimi on paljastettu ja suku on alkanut kauhistelemaan ja ehdottamaan nimen vaihdosta. On siinä varmaan kiva olo vanhemmilla! Itse kyllä paljastettiin nimi heti, kun se oli lopullisesti päätetty.
mutta annan reseptin pyydettäessäni, salaa mukisten
Ja sitäpaitsi, minusta reilu ihminen mainitsee ruokaa kehuttaessa, että tämän loistavan resptin sain aikoinani x-ystävältäni. Itse teen aina niin, eli kunnia sille, kelle kunnia kuuluu. Ja tottahan sekin on, että sama ruoka samalla ohjeella ei maistu samalta eri tekijöillä. Joten pientä kunniaa voi ottaa itsellekin. Mutta tosiaan kunnia sille, jolle se kuuluu. Siinä milessä siis vähän ymmärränkin sinua.
t. ap
olisihan se vähän tylsä, jos kaikki kokkaisi kotonaan niitä juhlaruokia, joita meillä tarjotaan vieraille. Ja olisihan se itsellekin aika kyllästyttävää mennä kylään syömään, jos siellä olisi tarjolla jotain, jonka reseptiä käyttäisin alvariinsa omassa keittiössä.
lapsen sielu on alttiimpi paholaisen vietäväksi. Ja jos lapsen nimeä lausuu ääneen ennen kastetta(eli kertoo suvulle yms.) , niin nimen tietäminen antaa pahoille voimille enemmän vaikutusvaltaa (kastamattomaan) lapseen.
Samasta syystä jotkut eivät kastamattoman lapsen kanssa halua reissata, jos jotain sattuu ja lapsi menehtyy, koska ennen uskottiin että lapsen sielu joutuu kadotukseen tms jonnekin.
Näihin perusteluihin törmäsin kun aikoinaan lainasin nimikirjoja kirjastosta.
Hyvin kelpaa meidän apu. Jos vetää herneen nokkaan siitä, ettei saa reseptiäni, niin kannattaa tarkistaa lääkitys.