Onnistutteko olemaan riitelemättä lasten edessä?

Meillä on kaksi pientä lasta. Pidämme itseämme hyvinä vanhempina. Sanallistamme tunteet, emme hermostu lapsiin, sylittelemme paljon ja leikimme lasten kanssa. Mutta yhdessä asiassa emme toimi oikein. Kun meidän vanhempien välille tulee erimielisyys, puhumme asian heti läpi lasten edessä, koska siinä he aina ovat. Emme yleensä korota ääntä, mutta sitäkin tapahtuu joskus. Emme myöskään riitele haukkumalla, vaan pysymme asiassa. Pyrimme ymmärtämään toista. Äänensävy on kuitenkin kireä. Sovimme aina kiistat, mutta valitettavan usein vasta lasten mentyä nukkumaan. Olisi hyvä myös aloittaa ne silloin, mutta ongelma on, ettemme vain pysty pitämään asioita toisiltamme, vaan asiat täytyy purkaa mielestä heti. Tunnen syyllisyyttä, koska vanhempien parisuhde on tunnetusti lasten koti, ja haluaisin, että lapset saisivat mallin onnellisesta parisuhteesta. Sellainen meillä onkin alla kaiken tämän hektisen pikkulapsiarjen, joka liian usein aiheuttaa kiistoja. Miten tavallista tämä on muilla? Miten jaksatte odottaa iltaan puhuaksenne asiat läpi, esim. jos vapaapäivän aamuna syntyy erimielisyys?