Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsisti äiti
08.08.2015 |
Onko teillä kokemusta narsisti äideistä? Olen miettinyt, onko oma äitini narsisti. Aina kun menen käymään vanhempieni luona, jännitän sitä, millä tuulella äitini on. Hän saattaa olla ilman syytä erittäin vihainen ja tällöin haukkuu kaikki ihmiset ympärillään, eikä välitä siitä missä hän on ja kenen kanssa. Saattaa ruveta raivoamaan julkisilla paikoilla pikkujutuista. Joudun usein häpeämään äitiäni, koska hänellä ei oikeasti ole perus käytöstapoja. Hän saattaa sanoa ilkeyksiä tuntemattomille ihmisille, käyttäytyä ylimielisesti muita ihmisiä kohtaan. Hän on monta kertaa myös mollannut miestäni ilman syytä päin mieheni naamaa. Hän ei myöskään paljoakaan kunnioita isääni, vaan haukkuu häntäkin usein. Jos kerron joistain haaveistani tai aikeistani tehdä joitain asioita, alkaa hän usein arvostelemaan niitä ja etsimään kaikesta huonoja puolia. Olen myös melko varma, että jos menisin naimisiin mieheni kanssa ja hankkisin lapsia, ei hän osaisi olla iloinen vaan yrittäisi etsiä heti riskejä ja huonoja puolia. Hän haukkuu helposti selän takana myös muiden ihmisten ulkonäköä, ei väliä ovatko kyseiset ihmiset olleet hänelle mukavia ja auttavaisia. Minua ja sisarustani kohtaan hän on kyllä suurimmaksi osaksi ollut auttavainen ja hän on hoitanut meidät hyvin lapsena, ei ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Hän myös osaa kehua meitä saavutuksissamme. Mutta silti mietin, mistä tämä negatiivisuus johtuu. En halua koskaan pistää välejä poikki, onhan hän minun äitini. Osaan kuitenkin aina odottaa häpeää sekä mielipahaa, jos lähden hänen kanssa esim. ulkomaille tai sukulaisten luokse, koska hän sanoo kaiken aivan liian suoraan ja ilkeästi.
Kommentit (3)
Äitisi kuulostaa pikemminkin, tai myös hiukan epävakaalta persoonallisuudelta.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F603.aspx
Sinänsä on aika yhdentekevää, mikä ihmisen diagnoosi on, hankalaahan se on kuitenkin. Diagnoosin avulla oppii ehkä tunnistamaan toisen piirteitä.
Oma äitini on myös jokseenkin samantyyppinen, isäni myös. Jonkun ammattilaisen silmin aika häiriintyneitä varmasti molemmat. Olen tottunut lapsesta saakka äkillisiin tunteiden vaihteluihin, etenkin äidin mieliala on aina vaikuttanut koko perheen tunneilmapiiriin. Positiivinen palaute on minulle jokseenkin tuntematon käsite, palaute on aina ollut pelkästään negatiivista. Positiivisia asioita ei ole erikseen huomioitu.
Itsestäni on kasvanut ihmeen ehjä ihminen. Tosin minun on vaikea esim. ottaa vastaan positiivista palautetta, kun joku kehuu minua, en koskaan oikein usko sitä. Jollakin tuollainen lapsuus voisi saada aikaan heikon itsetunnun ja alisuoriutumisen joka elämänalueella, minusta taas kasvoi ikuinen suorittaja, joka ei ole koskaan tyytyväinen omiin tekemisiinsä.
Valitettavasti usein vanhemmat vaikuttavat lastensa elämään vielä kun on jo oma, itsenäinen elämä. Suosittelen sopivan välimatkan pitämistä, sitä, että yrität vaan olla välittämättä negatiivisista kommenteista. On aivan sama mitä äitisi, tai kukaan muukaan esim. miehestäsi sanoo, pääasia että olet itse tyytyväinen.
Itse olen yrittänyt löytää keinoja vahvistaa omaa minuuttani, rajannut ystäväpiiristäni ilkeät ja hankalat ihmiset: ystävänsä voi aina valita, vanhempiaan ei. Täten olen säästänyt omia voimiani. Luota itseesi. Koita nähdä äitisi sillä tavalla vaillinnaisena ihmisenä, ettei hän ehkä ole muunlaiseen käytökseen kykeneväinen. On aika kipeää, millaisiksi ääliöiksi omat vanhemmat voivat paljastua kun kasvaa ohi lapsuuden idealisitisista kuvista. He ovat kuitenkin ihmisiä hekin.
Niin, ja jos sinulla on lapsia, tai niitä joskus hankit, älä siirrä negatiivisuutta heille omassa kasvatuksessasi.
Tsemppiä! Meitä kajahtaneitten vanhempien aikuisia lapsia riittää! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:15"]Äitisi kuulostaa pikemminkin, tai myös hiukan epävakaalta persoonallisuudelta.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F603.aspx
Sinänsä on aika yhdentekevää, mikä ihmisen diagnoosi on, hankalaahan se on kuitenkin. Diagnoosin avulla oppii ehkä tunnistamaan toisen piirteitä.
Oma äitini on myös jokseenkin samantyyppinen, isäni myös. Jonkun ammattilaisen silmin aika häiriintyneitä varmasti molemmat. Olen tottunut lapsesta saakka äkillisiin tunteiden vaihteluihin, etenkin äidin mieliala on aina vaikuttanut koko perheen tunneilmapiiriin. Positiivinen palaute on minulle jokseenkin tuntematon käsite, palaute on aina ollut pelkästään negatiivista. Positiivisia asioita ei ole erikseen huomioitu.
Itsestäni on kasvanut ihmeen ehjä ihminen. Tosin minun on vaikea esim. ottaa vastaan positiivista palautetta, kun joku kehuu minua, en koskaan oikein usko sitä. Jollakin tuollainen lapsuus voisi saada aikaan heikon itsetunnun ja alisuoriutumisen joka elämänalueella, minusta taas kasvoi ikuinen suorittaja, joka ei ole koskaan tyytyväinen omiin tekemisiinsä.
Valitettavasti usein vanhemmat vaikuttavat lastensa elämään vielä kun on jo oma, itsenäinen elämä. Suosittelen sopivan välimatkan pitämistä, sitä, että yrität vaan olla välittämättä negatiivisista kommenteista. On aivan sama mitä äitisi, tai kukaan muukaan esim. miehestäsi sanoo, pääasia että olet itse tyytyväinen.
Itse olen yrittänyt löytää keinoja vahvistaa omaa minuuttani, rajannut ystäväpiiristäni ilkeät ja hankalat ihmiset: ystävänsä voi aina valita, vanhempiaan ei. Täten olen säästänyt omia voimiani. Luota itseesi. Koita nähdä äitisi sillä tavalla vaillinnaisena ihmisenä, ettei hän ehkä ole muunlaiseen käytökseen kykeneväinen. On aika kipeää, millaisiksi ääliöiksi omat vanhemmat voivat paljastua kun kasvaa ohi lapsuuden idealisitisista kuvista. He ovat kuitenkin ihmisiä hekin.
Niin, ja jos sinulla on lapsia, tai niitä joskus hankit, älä siirrä negatiivisuutta heille omassa kasvatuksessasi.
Tsemppiä! Meitä kajahtaneitten vanhempien aikuisia lapsia riittää! :-)
[/quote]
Aivan. Ja erittäin harva on narsisti. Sillä nimityksellä ei ole väliä. Vaan itsensä suojaamisella
Alue: Aihe vapaa
up