Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsymys, aloitekyvyttömyys, negatiivisuus. Tältäkö masennus tuntuu?
21.07.2015 |
Ympärilläni on kymmeniä kirjoja, joita en jaksa lukea, vaikka haluaisin. Netflixissä olisi sarjoja kesken ja leffoja katsomatta. En kuitenkaan jaksa edes ajatella niiden katsomista. Tykkäisin soittaa pianoa, mutta en jaksa edes ajatella koskevani sen koskettimiin. Haluaisin syödä maukasta kotitekoista ruokaa, mutten jaksa tehdä itselleni ruokaa, vaan tyydyn syömään suoraan jääkaapista, mitä satun löytämään. Siivoaminen tekisi hyvää mielelleni, sillä pidän siisteydestä. Silti päivästä toiseen samat rojut lojuvat ympäri asuntoani, enkä jaksa siirtää niitä pois.
Illalla nukkumaan mennessä vituttaa jo etukäteen seuraava aamu. Aamulla väsymys painaa silmät kiinni, mutta pakotan itseni nousemaan ja lähtemään töihin. Työmatkalla toivon aina olevani matkalla jonnekin ihan muualle. Töissä odotan vain poispääsyä. Työpäivän jälkeen olen valmis kaatumaan sänkyyn, enkä jaksa taaskaan tehdä yhtään niistä asioista, joita edellisenä päivänä suunnitellin. "Huomenna töiden jälkeen otan itseäni niskasta kiinni ja siivoan". Sitä huomista ei vaan ole näkynyt, kun saisin jotain aikaiseksi.
Elämä tuntuu suorittamiselta ja muiden perseiden nuolemiselta. En jaksa suunnitella mitään, välttelen muita ihmisiä, käyn töissä vain ansaitakseni rahaa. Saatan joskus nauraa hysteerisesti ja ilakoida hetken, kunnes taas vaivun jonnekin syvälle itsesääliin ja väsyneisiin ajatuksiin.
Onko tämä masennusta? Olen kuitenkin tähän asti pystynyt käymään töissä. Nyt sekin on alkanut tuntua ylivoimaiselta. Koen olevani epäonnistunut urakehityksessäni. Työni on tylsää ja aivoni ovat tylsistyneet muutenkin. Joskus mietin, että vaikka kuukauden loma tekisi hyvää. Tässä työtilanteessa en kuitenkaan voi jättäytyä kuukaudeksi pois töistäni, vaikka kuinka haluaisin. Mitään kesälomaakaan ei ole, sillä vasta aloitin työssäni.
Kommentit (12)
Minulla samoja oireita ja lisäksi järkyttävää lihomista ja napsahti sitten kilpparidiagnoosi. Tyroxiini pelasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Työterveyteen pitäisi varailla aikaa, mutta kun sekin tuntuu niin ylivoimaiselta. Jotenkin se myös hävettää kertoa muille, että minä, aina hyväntuulinen ja ahkera työntekijä, olen henkisesti romuna, enkä jaksa enää. Ap
Hei mulla auttaa se, että lähtee ulos vaan jonne kuin kippailemaan, ja rauhassa tekemään jotain liikunnallista, siis jos kyse on alakulosta. Eikä siis mieti mitä tekee, kävelee vaan, tai juoksee esim metsäreitit on hyviä :) . Joskus on hyvä tietoisesti aktivoida itseä, ja liikunta kohentaa kuitenkin mielialaa. Ei tarvi hävetä, oon itsekki luonteelta semmoinen, että yleensä oon aina hyväntuulinen jne. Suunnittele, tee joku oma juttu, mikä on vain sua varten ja hei ootko kokeillu ikinä joogaa? Se on hyvä harrastus jos on stressiä ja paljon turhia ajatuksia mielessä mitkä ei johda mihinkään...Tsemppiä!
Voi kun se ei valitettavasti mene noin. Jos kyse on masennuksesta niin on ylivoimaista lähteä lenkille yms. Ei vaan jaksa eikä pysty. Itselläni todettu masennus ja huonoina päivinä/ jaksoina jo pelkkä jalkeilla olo on tosi raskasta. On niin ahdistavaa kun normaalisti nauttii puuhailusta ja siisteydestä yms ja juuri nyt ei vaan pysty.
On. Eikä ihan lievältäkään enää kuulosta. Pitäisi tietysti fyysisetkin jutut tarkistaa, esim kilppari, hb yms. Eli oli miten oli, jos vaikka varaisit ajan työterveyteen? Jaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuolta masennus tuntuu. Tämä teksti on kuin omasta suustani.
On se tuotakin. Lievää tai keskivaikeaksi kääntymässä. Keskivaikeassa tunteet sen sijaan katosivat kokonaan, oli kuin sielu olisi kääritty muoviin. En välittänyt mistään mitään, en huolestunut mistään, en itkenyt varsinkaan. Kävin töissä ja nauroin aurinkoisesti sielläkin aina. Mutta kotona tuijotin valkoista seinää enkä välittänyt lasten nälästäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, oot kertomasi perusteella vajonnut jonnekin. Ja loppua ei näy... Kivaa, huom "sarkasmi" jee, hyvin menee.
Samoja tuntemuksia täälläkin. En jaksa enää innostua esimerkiksi kirjan lukemisesta tai elokuvasta. Olen niin äärettömän väsynyt koko ajan. Nukkuminen on silti kehnoa. Mikään ei kiinnosta. Paha olo kasvaa, kun arkiaskareet ja työt jäävät tekemättä. Itseäni mielialalääkkeiden käyttö arveluttaa. Onko kukaan löytänyt mistään muusta apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin omasta näppäimistöltä. Jään seurailemaan mitä vastauksia saat.
No jotkut lääkkeet nyt olisi vihomiimeinen juttu aloittaa. Ei mitään järkeä sotkea aivotoimintaa kemiallisesti.
Alue: Aihe vapaa
Ei muuta ku keskustelemaan ja joku henkilö lähelle joka kuuntelee ja skarppaa sinua oikein :) ei lääkkeisiin tarvi aina turvautua.